Kuka maata johtaa?

”Itse asiassa hallitus valvoo nyt eduskuntaa eikä eduskunta hallitusta. Parlamentarismi ei toteudu.” Näin kirjoittaa valtio-opin professori Matti Wiberg (Aamulehti 15.06.09 )
Edelleen: ”Hallituspuolueiden ryhmäkurin ja ryhmäsolidaarisuuden taakse paenneet ministerit ovat vetäytyneet parlamentaarisen vastuun ulottumattomiin, koska hallituspuolueiden kansanedustajat eivät uskalla asettaa ministereitä vastuuseen hallituspuolueiden johdosta tulevan sanktioinnin pelossa.”
Näinhän käytäntö maassamme on ollut jo pitkään. Tilanne on nyt kuitenkin kehittynyt edelleen vaiheeseen, jossa kukaan ei uskalla kyseenalaistaa pääministerin toimia. Turha on enää kysellä ” ”Kuinka monta kertaa pääministerin pitää jäädä kiinni rysän päältä ennen kuin hän menettää luottamuksensa lopullisesti?” ( Sanna Ukkola/Ilta-Sanomat)
”Viime vaaleissa kiinteistöyhtiö Nova Groupin rahoilla keskusta pysyi täpärästi suurimpana puolueena ja Matti Vanhanen säilytti pääministerin paikkansa… Suuri osa hallituksen ministereistä on Nova Groupin seteliselkärankaisia poliitikkoja... Käytäntö on osoittanut, ettei puoluetuki lopettanut hämärän rahan tuloa politiikkaan, vaan pikemminkin lisäsi sitä.” (Iltalehti 18.06.09)
Satakunnan Kansan päätoimittaja Tapio Vallinin kirjoitti osuvasti (18.06.09), että
”Keskustan vaalirahoitus haisee kuin laiturin alla mätänevä särki.”
”Jatkuvat paljastukset ja epäselvyydet puolueiden vaalirahoitukseen liittyen osoittavat, että puolueet ovat menettämässä uskonsa aatteen voimaan ja sitä yritetään korvata suurella rahalla.” ( Helge Niva 18.06.09)
Kuka uskoo, että Nova Groupin, Maskun Kalustetalon, Tokmannin ja niiden takana häärivät liikemiehet ovat pyyteettömästi tukeneet maamme johtoon päässeitä poliitikkoja. Ei ole ihme, ettei kansa tässä tilanteessa halua vähentää presidentin valtaoikeuksia.
Lehdistön tulisi nyt ryhdistäytyä ja siirtyä poliitikkojen naisjuttujen seuraamisesta tarkkailemaan heidän taloudellisia kytköksiään. Miten vaalitukea saaneet ovat auttaneet tukijoitaan. Kannattaisi myös seurata kauppa- ja yhdistysrekistereitä. Olisi myös mielenkiintoista tarkkailla poliitikkojen yksityisomaisuuden kasvua.

Yrjö Saraste