Sekä Elintarvikevirasto (Evira) että kuluttajat ovat jo julkisuudessa valitelleet miten vaikeata on tunnistaa yli-ikäiset tuotteet. Eräät lehdet ovatkin jo julkaisseet ”Näin tunnistat tuoreen tuotteen” – palstoja.
Iltalehti testasi yhdeksän eri ostospaikan kirjolohifileet, joista asiantuntijoiden aistihavaintojen mukaan vain yhdessä kirjolohifileessä oli hyvä, merellinen tuoksu. Näytteet on viety edelleen laboratoriotutkimuksiin. Nimeltä mainittu ainoan hyvältä tuoksuvan kalan myyjä sai kuitenkin jo tästä julkisuudesta ”tuhannen taalan” - mainoksen.
Kuultuani miten kalan tuoreuden toteaminen tapahtuu ensisijaisesti haistelemalla totesin miten meidän olisi ehkä syytä ryhtyä kouluttamaan ”kalan haistajia” samaan tapaan kuin koulutamme viinin maistajia.
Luettuani Savon Sanomissa tänään (27.08.09) julkaistun kirjoituksen ”Vainukoira” tulin vuorostaan ajatelleeksi, että voisimmehan kouluttaa koiria paljastamaan myymälöissä olevan yli-ikäisen kalan.
Yrjö Saraste
lauantai 29. elokuuta 2009
keskiviikko 12. elokuuta 2009
Miksi edustajapaikan voi ostaa?
EU – vaalien yhteydessä kiinnittyy huomio taas siihen miten pyrittäessä poliittisiin luottamustehtäviin ehdokkaat pystyvät taikka suorastaan joutuvat ”ostamaan” paikkansa”.
Tämä ilmiö on muilla aloilla täysin tuntematon.
Nykytilanteessa on selviö, että kansa epäilee edustajien tavalla tai toisella ottavan sijoituksensa takaisin. Koska valituksi tuleminen on aina epävarmaa mahdollisen tuoton täytyy olla todella suuri, jotta yritykseen kannattaa sijoittaa omia rahoja jopa kymmeniä tuhansia.
Nythän on jopa kerrottu miten eräskin ehdokas otti kampanjaansa varten 100´000 euron pankkilainan. Summahan on valtava ja vastaa pienipalkkaisen 10 vuoden palkkaa, eikä moista lainaa joku keskisuuri yrittäjäkään hevin pankista saisi.
Tilanne maassamme on nyt sikäli outo, että kansa joko ei äänestä lainkaan taikka antaa äänensä erilaisten taustaryhmien valitsemille ja rahoittamille ehdokkaille.
Miten eurovaalit saataisiin kiinnostavammiksi? Huolimatta siitä, että näissä vaaleissahan valitaan edustajia nimenomaan EU – parlamentin poliittisiin puolueisiin voisimme Suomessa kuitenkin yrittää valita sinne eri ”alojen” edustajia. Siis esimerkiksi
maa- ja metsätalouden, teollisuuden ja kaupan, ammattiyhdistysten, oikeuslaitoksen, terveysalan, koulutusalojen jne. edustajat. Yleisen edun kannalta olisi tärkeintä, että meillä olisi edustajia eri aloilta, kuuluisatpa he sitten Suomessa mihin puolueeseen tahansa.
Pitäisin EU:ssa olevia edustajiamme suorastaan jonkinlaisena ”valvontakomissiona’.
Yrjö Saraste
Tämä ilmiö on muilla aloilla täysin tuntematon.
Nykytilanteessa on selviö, että kansa epäilee edustajien tavalla tai toisella ottavan sijoituksensa takaisin. Koska valituksi tuleminen on aina epävarmaa mahdollisen tuoton täytyy olla todella suuri, jotta yritykseen kannattaa sijoittaa omia rahoja jopa kymmeniä tuhansia.
Nythän on jopa kerrottu miten eräskin ehdokas otti kampanjaansa varten 100´000 euron pankkilainan. Summahan on valtava ja vastaa pienipalkkaisen 10 vuoden palkkaa, eikä moista lainaa joku keskisuuri yrittäjäkään hevin pankista saisi.
Tilanne maassamme on nyt sikäli outo, että kansa joko ei äänestä lainkaan taikka antaa äänensä erilaisten taustaryhmien valitsemille ja rahoittamille ehdokkaille.
Miten eurovaalit saataisiin kiinnostavammiksi? Huolimatta siitä, että näissä vaaleissahan valitaan edustajia nimenomaan EU – parlamentin poliittisiin puolueisiin voisimme Suomessa kuitenkin yrittää valita sinne eri ”alojen” edustajia. Siis esimerkiksi
maa- ja metsätalouden, teollisuuden ja kaupan, ammattiyhdistysten, oikeuslaitoksen, terveysalan, koulutusalojen jne. edustajat. Yleisen edun kannalta olisi tärkeintä, että meillä olisi edustajia eri aloilta, kuuluisatpa he sitten Suomessa mihin puolueeseen tahansa.
Pitäisin EU:ssa olevia edustajiamme suorastaan jonkinlaisena ”valvontakomissiona’.
Yrjö Saraste
torstai 6. elokuuta 2009
Suomalaiset rauhanturvaajatko pelkureita?
ILTALEHTI (05.08.09) väittää, että ””Afganistan pelottaa” ja kertoo miten
”rauhanturvaajiksi hakevien määrä on romahtanut.”
Mielestäni lehden väite, että suomalaisten miesten haluttomuus osallistua Afganistanin sotaan johtuisi pelokkuudesta on loukkaava. Kyse on ainakin osittain siitä miten tämän sodan ensisijainen tarkoitus on taata öljy-yhtiöiden edut tällä alueella. Lisäksi muistamme kaikki miten USA Neuvostoliiton miehityksen aikana avusti ja koulutti talebaneja. Sitten kun USA liittolaisineen itse vuorostaan hyökkäsi maahan ja asetti sinne nukkehallituksen entisistä liittolaisista tulikin terroristeja.
Nyt muistellaan miten ”aiemmin Suomen lippu käsivarressa oli takuu puolueettomuudesta, mutta nykyisin on toisin kun useimmat paikalliset pitävät kaikkia ulkomaalaisia sotilaita miehittäjinä. Tilannetta kuvaa hyvin se miten Afganistanissa olevien suomalaisten joukkojen komentaja puhui televisiossa ”vihollisesta.”
On väitetty, että ”Afganistan on todennäköisesti vaarallisin operaatio, johon Suomi on osallistunut.” Tällöin unhoitetaan kyllä esimerkiksi Talvi- ja Jatkosodat.
Todetaan myös miten” Suomalaisten rauhanturvaajien on arvioitu pysyvän Afganistanissa ainakin parikymmentä vuotta.”
Vieläpä iloitaan siitä miten ”onkin aikamoinen ihme, että Afganistanissa on kuollut vain yksi suomalaissotilas” ja toivotaan ”onnen” jatkuvan.
Yrjö Saraste
sotaveteraani
”rauhanturvaajiksi hakevien määrä on romahtanut.”
Mielestäni lehden väite, että suomalaisten miesten haluttomuus osallistua Afganistanin sotaan johtuisi pelokkuudesta on loukkaava. Kyse on ainakin osittain siitä miten tämän sodan ensisijainen tarkoitus on taata öljy-yhtiöiden edut tällä alueella. Lisäksi muistamme kaikki miten USA Neuvostoliiton miehityksen aikana avusti ja koulutti talebaneja. Sitten kun USA liittolaisineen itse vuorostaan hyökkäsi maahan ja asetti sinne nukkehallituksen entisistä liittolaisista tulikin terroristeja.
Nyt muistellaan miten ”aiemmin Suomen lippu käsivarressa oli takuu puolueettomuudesta, mutta nykyisin on toisin kun useimmat paikalliset pitävät kaikkia ulkomaalaisia sotilaita miehittäjinä. Tilannetta kuvaa hyvin se miten Afganistanissa olevien suomalaisten joukkojen komentaja puhui televisiossa ”vihollisesta.”
On väitetty, että ”Afganistan on todennäköisesti vaarallisin operaatio, johon Suomi on osallistunut.” Tällöin unhoitetaan kyllä esimerkiksi Talvi- ja Jatkosodat.
Todetaan myös miten” Suomalaisten rauhanturvaajien on arvioitu pysyvän Afganistanissa ainakin parikymmentä vuotta.”
Vieläpä iloitaan siitä miten ”onkin aikamoinen ihme, että Afganistanissa on kuollut vain yksi suomalaissotilas” ja toivotaan ”onnen” jatkuvan.
Yrjö Saraste
sotaveteraani
tiistai 4. elokuuta 2009
Milloin kävely on lopetettava?
Eräänä kesänä toistakymmentä vuotta sitten kuntoni ei ollut Nijmegen - marssin aattona parhaimmillaan, joten päätin kääntyä ammattilaisten puoleen. Varasin ajan puhelinluettelosta löytämääni urheiluklinikkaan. Aluksi olin iloinen kun totesin päässeeni Suomen ehkä kaikkien aikojen tunnetuimman urheilulääkärin vastaanotolle.
Kuultuani asiani tämä ehkä 130 kilon painoinen erikoislääkäri alkoi nauraa ja selitti, että kyllä yli 70 vuotiaan on aika siirtyä katsomaan urheilua keinutuolista. Hän toivotti hyvää loppuelämää ja veloitti erikoislääkärin maksun.
Vaiva meni kuitenkin ohi ja jatkoin kävellen noin 1000 km vuodessa. Vielä täytettyäni 80 vuotta olen kerran kävellyt täyden Vaasan Marssi eli 48 tunnin aikana 105 km. Sekä muun muassa Ruotsi-Suomi napapiirikävely neljän yön aikana 134 km. Viime vuonna Kesäyön Marssissa 2 x 30 km vuorokauden aikana.
Tänä vuonna kävellessäni Nijmehen – marssin neljättä 30 km osuutta tuli minulle vaikeuksia ollessani enää vain 10 km maalista. Pari vuotta sitten leikattu selkäni ja oikea lonkka olivat ”tulessa”. Onneksi minua ohittamassa olleet 4x40 ja 4x50 km taipaleella olleet suomalaiset ja japanilaiset (!) puolittain raahasivat minut maaliin. Näin sain suoritettua 19:sta Nijmegen - marssin viimeisten 20 vuoden aikana.
Nyt mietin jo miten saisin uutta potkua ensi vuoden marssia varten. Ymmärrän tietysti, että urheilulääkärien tehtävänä on keskittää kaikki taitonsa ja tarmonsa puolittain kaupallistuneiden huippu- ja kilpaurheilijoiden hoitoon.
Yrjö Saraste
Kuultuani asiani tämä ehkä 130 kilon painoinen erikoislääkäri alkoi nauraa ja selitti, että kyllä yli 70 vuotiaan on aika siirtyä katsomaan urheilua keinutuolista. Hän toivotti hyvää loppuelämää ja veloitti erikoislääkärin maksun.
Vaiva meni kuitenkin ohi ja jatkoin kävellen noin 1000 km vuodessa. Vielä täytettyäni 80 vuotta olen kerran kävellyt täyden Vaasan Marssi eli 48 tunnin aikana 105 km. Sekä muun muassa Ruotsi-Suomi napapiirikävely neljän yön aikana 134 km. Viime vuonna Kesäyön Marssissa 2 x 30 km vuorokauden aikana.
Tänä vuonna kävellessäni Nijmehen – marssin neljättä 30 km osuutta tuli minulle vaikeuksia ollessani enää vain 10 km maalista. Pari vuotta sitten leikattu selkäni ja oikea lonkka olivat ”tulessa”. Onneksi minua ohittamassa olleet 4x40 ja 4x50 km taipaleella olleet suomalaiset ja japanilaiset (!) puolittain raahasivat minut maaliin. Näin sain suoritettua 19:sta Nijmegen - marssin viimeisten 20 vuoden aikana.
Nyt mietin jo miten saisin uutta potkua ensi vuoden marssia varten. Ymmärrän tietysti, että urheilulääkärien tehtävänä on keskittää kaikki taitonsa ja tarmonsa puolittain kaupallistuneiden huippu- ja kilpaurheilijoiden hoitoon.
Yrjö Saraste
sunnuntai 2. elokuuta 2009
Huippu-urheilulle lisää rahaa
Urheiluministeri Stefan Wallin kertoi heinäkuussa SuomiAreenassa esittävänsä ensi vuoden budjettiin yli 50 prosentin lisäystä huippu-urheilijoiden apurahoihin, valmentajien tukeen ja valmennusmenetelmien kehittämiseen. Wallinin mukaan tämä lisäysehdotus on noin 1,5 miljoonaa euroa, mutta lisää rahaa on luvassa myös urheiluseuroille.
Julkisuudessa on painotettu miten merkittävä osa suomalaisista pitää Kilpa- ja huippu-urheilua sekä kansainvälistä urheilumenestystä erittäin tärkeänä. Tämä korostuu vielä nyt talouslaman aikana.
Valitettavasti olen taas hieman erimieltä. Tottahan on tärkeätä, että kansa saa taantuman aikana edes ”sirkushuveja” ja pysyy rauhallisena. Kuitenkin nykytilanteessa, jossa nuorten kunto on laskenut jopa siinä määrin, että asevelvollisetkin tarvitsevat tuekseen kävelysauvoja, tulisi kaikki voimat keskittää sellaisten ”valmennusmenetelmien kehittämiseen, että koko kansan kunto saataisiin nousemaan.
Vanha sanonta ”vierivä kivi ei sammaloidu” pätee edelleen. Nyt tarvittaisiin uusi Tarvajärvi, joka hihkaisisi taas ”ylös, ulos ja lenkille”. Henkilökohtaisen kuntoilun lisäämisellä olisi myös suuri kansantaloudellinen merkitys.
Mielestäni ”julkkiksilla” ja poliitikoilla olisi suorastaan velvollisuus näyttää esimerkkiä. Ensimmäinen mahdollisuus olisi nyt Vaasassa (www.vaasanmarssi.fi), jossa voi kuluvan elokuun 7-9 päivinä kävellä eripituisia reittejä aina 10:stta 105 kilometriin saakka. Tilaisuus ei ole kilpailu vaan sosiaalinen tapahtuma, jossa eri maiden kävelijät kohtaavat toisensa..
Yrjö Saraste
Julkisuudessa on painotettu miten merkittävä osa suomalaisista pitää Kilpa- ja huippu-urheilua sekä kansainvälistä urheilumenestystä erittäin tärkeänä. Tämä korostuu vielä nyt talouslaman aikana.
Valitettavasti olen taas hieman erimieltä. Tottahan on tärkeätä, että kansa saa taantuman aikana edes ”sirkushuveja” ja pysyy rauhallisena. Kuitenkin nykytilanteessa, jossa nuorten kunto on laskenut jopa siinä määrin, että asevelvollisetkin tarvitsevat tuekseen kävelysauvoja, tulisi kaikki voimat keskittää sellaisten ”valmennusmenetelmien kehittämiseen, että koko kansan kunto saataisiin nousemaan.
Vanha sanonta ”vierivä kivi ei sammaloidu” pätee edelleen. Nyt tarvittaisiin uusi Tarvajärvi, joka hihkaisisi taas ”ylös, ulos ja lenkille”. Henkilökohtaisen kuntoilun lisäämisellä olisi myös suuri kansantaloudellinen merkitys.
Mielestäni ”julkkiksilla” ja poliitikoilla olisi suorastaan velvollisuus näyttää esimerkkiä. Ensimmäinen mahdollisuus olisi nyt Vaasassa (www.vaasanmarssi.fi), jossa voi kuluvan elokuun 7-9 päivinä kävellä eripituisia reittejä aina 10:stta 105 kilometriin saakka. Tilaisuus ei ole kilpailu vaan sosiaalinen tapahtuma, jossa eri maiden kävelijät kohtaavat toisensa..
Yrjö Saraste
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)