Valtaoikeustaistelu tiivistyy...

Nyt huudetaan jo miten: ”Vallanjaon muutos on vietävä jo perille”.

Pyrkimys on muuttaa valtiosääntöä siten, että saatettaisiin edelleen supistaa presidentin valtaoikeuksia. Nykyinen vuoden 2000 perustuslakimme korostaa jo melko selvästi miten pääministeri on tosiasiallinen valtionpäämies. Tämä ei kuitenkaan riitä maamme poliittiselle eliitille, joka
haluaa ennen kaikkea poistaa kohdan "presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa".
Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg on nyt ehdottanut mallia, jossa presidentti voisi edelleen palauttaa asioita hallitukselle. Mikäli hallitus ei kuitenkaan suostuisi muutoksiin joutuisi presidentti taipumaan. Tämä koskisi ulkopolitiikkaa, sotilas- ja nimitysasioita.
Muutos tarkoittaisi sitä, että tähänastinen presidentin veto-oikeus poistuisi ja ikään kuin siirtyisi hallitukselle.
Nyt on jo esitetty miten Hallbergin ehdotus saattaisi olla käyttökelpoinen välivaihe matkalla siihen, että Eduskunta valitsisi tasavallan presidentin.
On jopa kirjoitettu miten ”Ei voida jatkaa niin, että presidentti tunkee EU-huippukokouksiin aina kun huvittaa.” On myös paheksuttu sitä miten presidentti on puhelimitse keskustellut vieraan maan pääministerin kanssa. Vaikuttaa suorastaan siltä kuin haluttaisiin siirtyä käytäntöön, jossa hallitus ratkaisee missä ja milloin presidentti saa edes näyttäytyä.
Poliitikot vetoavat siihen miten ”Hallitus on poliittisessa vastuussa eduskunnalle, presidentti ei ole.” Tämähän on tietysti totta, mutta yleisesti ottaen kansa luottaa enemmän suoralla kansanvaalilla valitsemaansa presidenttiin. Näin etenkin nykyisin kun olemme kuulleet miten ehdokkaat ja edustajat eivät vain seurustele hämärämiesten kanssa vaan ovat vastaanottaneet heiltä rahaakin.
Presidentin valtaoikeus – kysymystä paljon tärkeämpi asia on se, että Suomeen tulisi mahdollisimman nopeasti perustaa puolueeton ja kansanedustajista riippumaton perustuslakituomioistuin. Nykytilanne, jossa kansanedustajat itse päättävät, onko heidän lakiehdotuksensa vastoin perustuslakia vai ei, on täysin käsittämätön.

Yrjö Saraste

Nato-jäsenyys veisi Porin nousuun..?

Porilainen Antti Pekola kirjoittaa Satakunnan Kansassa (30.08.09) otsikolla ”Suomi ja Nato” muun muassa seuraavaa:

”Nato-jäsenyydellä on myös porilainen ulottuvuus. Nato-Suomessa Pori nousisi lopulta uuteen kukoistukseen. Kun Nato-liikenne käyttäisi Porin satamaa, lentokenttää ja muuta infrastruktuuria, koko Pori saisi uusia mahdollisuuksia.”

Pekolan mukaan Nato – jäsenyys toisi maahamme Porin kautta niin paljon miehiä ja kalustoa, että kaupunki nousisi uuteen kukoistukseen.

Pelkään, ettei ajatus Porista Nato – tukikohtana saa laajempaa kannatusta edes Porissa.

Yrjö Saraste

Kirjoitus perustuu seuraavaan:

SATAKUNNAN KANSA 30.07.09

Suomi ja Nato

Otsikkoaiheesta on kirjoitettu suorastaan hyllymetreittäin tutkimuksia, kannanottoja ja enemmän tai vähemmän tunneperäisiä purkauksia. Siksi koetan esittää sanottavani lyhyesti.

Hiljan perustettu Suomen Atlantti-Seura koettaa toiminnallaan ja julkaisuillaan hälventää pahimpia epäluuloja ja oikaista poliitikkojen sekä kansalaisten keskuudessa olevia vääriä luuloja siitä, millaiseksi Nato edelleen koetaan. Helsingin Sanomien emerituskolumnisti Olli Kivisen kirjanen "Nato ilman tunteilua" esittää asiat pähkinänkuoressa.

Monet kansalaiset näkevät Naton edelleen YYA-lasien läpi. Kylmän sodan aikaan maailma todella oli kahtiajakautunut ja Naton päätehtävä oli kommunismin - tuon ihmiskunnan historian hirvittävimmän järjestelmän - patoaminen. Tässä tehtävässä onnistuttiin eikä punatähti liehunut koskaan kanaalin rannalla. Todettakoon vielä, että neuvostokommunismin uhreja oli vuosina 1917-1947 kaikkiaan 49 miljoonaa eivätkä näihin lukuihin sisälly 1. ja 2. maailmansodan uhrit (lähde: Hans Graf Huyn: Hyökkäys, 1979, s 29).

Yksi väärimmistä Suomen Nato-jäsenyyteen kohdistuvista epäluuloista on, että pelätään Venäjän aggressiota. "Nato tietää sotaa", on toriparlamenttien ja suomi.24 -keskustelupalstojen vakiofraasi. Kuten Olli Kivinen todistaa, asia on päinvastoin. Nato on tuonut ja tuo vakautta Eurooppaan. Entiset Itä-Euroopan maat, jotka saivat maistaa sosialismin ihanuutta, ovat nyt hyviä EU-maita ja hyviä Nato-maita.

Sanotaan, että Suomen Nato-jäsenyys on kolmen lukon takana: tarvitaan 1) suurten puolueiden kannatus, 2) kansan enemmistön kannatus ja 3) presidentin tuki. Kansan kannatus saadaan kahdessa viikossa Natolle myötämieliseksi, kun asia selitetään sille. Suurista puolueista vain kokoomus liputtaa tällä hetkellä Naton puolesta, mutta keskusta ja SDP tulevat kiltisti perässä, kun asia kerrotaan puoluejohtajille kansantajuisesti. Entäpä sitten rakas presidenttimme? Hän näkee vanhana vasemmistolaisena lännessä vain pahaa, mutta perustuslain mukaan ulkopolitiikkaa johtavat presidentti ja valtioneuvosto yhdessä. Valtiosäännön tulkinnan mukaan ristiriitatilanteessa valtioneuvoston kanta voittaa, joten presidentin ikuinen jarrutus ei ole ongelma.

Nato-jäsenyydellä on myös porilainen ulottuvuus. Nato-Suomessa Pori nousisi lopulta uuteen kukoistukseen. Kun Nato-liikenne käyttäisi Porin satamaa, lentokenttää ja muuta infrastruktuuria, koko Pori saisi uusia mahdollisuuksia. Jarrumiehet (=vasemmisto) jarruttakoon, kuten he ovat Porissa aina tehneet.

Antti Pekola
Pori

Suomi sodassa

Viime päivinä on todettu miten ”suomalaiset ovat Afganistanissa keskellä sotaa, ja taistelujen osapuolena” sekä miten ”suomalaiset ampuivat vastapuolta tositarkoituksella”. Puhutaan siis nimenomaan ”vastapuolesta”. Mikäli tavanomaisessa kriisinhallintaoperaatiossa jouduttaisiin ampumaan itsepuolustukseksi jommallekummalle puolelle ei tietenkään käytettäisi sanaa ”vastapuoli”.
Vaikea on väittää, etteikö Afganistanissa tosiasiallisesti olisi sisällissota, jossa Nato – johtoiset joukot avustavat ja tukevat maan nukkehallitusta sen pyrkiessä tuhoamaan entisen hallituksen kannattajat.
Väite, että Isaf- operaatioon osallistutaan samoilla periaatteilla, joilla suomalaiset ovat aina osallistuneet rauhanturvaamis- tai kriisinhallintatehtäviin ei pidä paikkaansa. Sillä yleensähän on nimenomaan pyrkimys estää osapuolia ampumasta toisiaan. Nythän suomalaisten tehtävä on vain katsoa sivusta kun toista osapuolta yritetään tuhota. Aiemmin suomalaiset
palvelivat YK-lipun alla ja menivät taistelevien osapuolten väliin näiden kummankin suostumuksella.
Poliittinen johtomme on kiirehtinyt väittämään, ettei Suomi ainakaan vielä ole ajautunut osapuoleksi tässä epämääräisessä Afganistanin sodassa. Koska poliittisena tavoitteena on pysyä hyvissä kirjoissa Yhdysvalloissa haluaa maamme johto kuitenkin sotilaittemme tukevan tätä Nato - johtoista sotaa.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä , ettei kesken lähdetä pois vaan hoidetaan sovittu kausi loppuun. Vastaisuudessa tulee kuitenkin hankita tarkemmin minne ja millaisilla ehdoilla miehiä luvataan.

Yrjö Saraste

Arktiksen militarisointi ja Lapista

LAPIN KANSA 05.07.09

Rauna Kuokkanen
Kirjoittaja on valtiotieteen apulaisprofessori Toronton yliopistossa.

Ilmastonmuutoksen aiheuttaman arktisten jääalueiden sulaminen on synnyttänyt uuden kiinnostuksen pohjoisille alueille. Uusin tulokas on Nato, joka on kuluneen kuukauden aikana pitänyt Ruotsissa massiivisen kymmenpäiväisen ilmasotaharjoituksen, joihin myös Suomi osallistui. Sotaharjoitukset ovat osa Naton aikeita laajentaa sotilaallista läsnäoloaan ja vahvistaa sotavalmiuttaan arktisilla maa- ja vesialueilla.

Nimellisesti liittoutumattomien maiden Ruotsin ja Suomen lisääntyvä osallistuminen Naton toimintaan on keskeinen ulottuvuus sotilasliiton arktisen alueiden militarisointisuunnitelmissa. Suomi ja Ruotsi ovat Naton ilmasotaharjoituksissa sotilasliiton Rauhankumppanuus-ohjelman jäseninä. Tämän lisäksi molemmat maat ovat mukana Naton monikansallisissa rauhanturvajoukoissa (ISAF-operaatio) Afganistanissa. Kaikki tämä viittaa myös molempien valtioiden pyrkimyksiin liittyä Natoon maiden kansalaisten vastustuksesta huolimatta.

Suomen hallituspuolueet ovat jo pitkään kampanjoineet Nato-jäsenyyden puolesta ja tietoisesti pyrkineet muokkaamaan kansalaisten näkemyksiä Nato-myönteisimmiksi. Kesäkuun alussa Nato ja Suomen puolustusvoimat järjestivät Helsingissä kolmepäiväisen koulutuskonferenssin, johon osallistui sekä Naton jäsenmaita että muita yhteistyökumppaneita ympäri maailmaa. Vajaa viikko konferenssin jälkeen Suomi allekirjoitti Naton kanssa alustavan puolustusteknologiaa koskevan yhteistyösopimuksen. Ruotsi on allekirjoittanut vastaavanlaisen sopimuksen vuonna 2007.

Pohjois-Ruotsissa kymmenen päivää kestäneet lentosotaharjoitukset olivat suurin ilmavoimanäytös Perämeren ja Pohjanlahden alueiden historiassa. Jopa Ruotsin eduskunta pidettiin pimennossa sotaharjoituksen laajuudesta. Sotaharjoitukset pohjautuivat kuvitteelliseen skenaarioon, jossa soditaan Lapistan-nimistä epädemokraattista terroristivaltiota vastaan. Skenaarion keskiössä on Lapistanin konflikti öljy- ja kaasuvaroista kuvitteellisen Bothnia-nimisen Nato-jäsenvaltion kanssa. Konfliktissa myös puolueettomilla Nordistanilla ja Suomella on pienehkö rooli.

Sotakoneet ja poronvasat

Tuskin kenenkään pohjoismaissa tarvitsee pohtia pitempään, mihin tai keihin Lapistan viittaa. Kuten monet ovat huomauttaneet, Naton sotaharjoitukset loukkaavat sekä saamelaisia että Ruotsissa asuvia muslimeja. Ruotsin saamelaiset ovat olleet myös aiheellisesti huolissaan sadan metrin korkeudessa lentävien sotakoneiden aiheuttamasta uhasta poroille, etenkin vastasyntyneille vasoille.

Mielikuvien luominen saamelaisista vihollismaana ei ole ensimmäinen kerta kun alkuperäiskansoja rinnastetaan terroristeihin. Esimerkiksi Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa vuoden 2001 jälkeen voimaantulleita terrorisminvastaisia lakeja on käytetty alkuperäiskansoja vastaan. Oikeuksiensa tunnustamista vaativat alkuperäiskansat ovatkin yhtäkkiä terroristiryhmiä ja valtioiden vihollisia, joita voi keinotekoisesti pidättää uusien lakien nojalla. Toisin sanoen terrorisminvastaiset lait ovat useassa maassa heikentäneet alkuperäiskansojen oikeussuojaa ja heidän ihmisoikeusvaatimuksiaan.

Tässä kontekstissa Lapistan ei ole viaton mielikuvitusleikki, vaan sen avulla luodaan valtioiden näkökulmasta käyttökelpoisia mielikuvia, joiden mukaan alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeudet ovat verrattavissa terroristiryhmien toimintaan.

Norjan siirrot

Samaan aikaan kun Suomi ja Nato pitivät koulutuskonferenssiaan Helsingissä kesäkuun alussa, Norja ilmoitti siirtävänsä operatiivisen komentopäämajansa Stavangerista pohjoiseen BodÝn lähellä sijaitsevaan Reitaniin. Siirron syynä on Norjan pyrkimys keskittyä enenevässä määrin pohjoisille alueille. Norja on maailman ensimmäinen valtio, jolla elokuun alusta lähtien tulee olemaan operatiivinen komentopäämaja napapiirin pohjoispuolella.

Myös useat Norjan hallituksen jäsenet ovat kehottaneet Natoa vahvistamaan rooliaan arktisilla alueilla. Muun muassa Norjan puolustusministeri Anne-Grete Strom Erichsen kehotti toukokuussa pidetyssä Naton kokouksessa vahvistamaan sotilasliiton merkitystä pohjoisten alueiden puolustus- ja turvallisuusasioissa.

Naton Pohjola-suunnitelmat eivät lopu pohjoismaihin. Kuluneen kuun aikana Naton nopean toiminnan joukot ovat pitäneet monikansalliset sotaharjoitukset myös Latviassa. Baltian operaatio (BALTOPS) on vuotuinen sotaharjoitus, jonka tarkoituksena on Naton mukaan parantaa alueellisten kumppaneiden yhteistyövalmiutta. Tämän lisäksi Puola on edelleen mukana Yhdysvaltain suunnitelmissa asentaa ohjustentorjuntakilven eli kymmenen torjuntaohjusta Pohjois-Puolaan. Puolan puolustusministeri Bogdan Klich myös hiljattain ilmoitti, että Nato aikoo sijoittaa Joint Battle -komentokeskuksen Pohjois-Puolassa sijaitsevaan Bydgoszcziin, jossa ennestään sijaitsee Naton harjoituskeskus.

Nato on maailman suurin ydinaseiden haltija ja sotakoneisto. Sotilasliiton rynnistäminen pohjoisille maa- ja vesialueille on osa arktiksen militarisointia, jossa myös Venäjä on enenevässä määrin mukana. Venäjän sotilaskoneet ovat lentäneet arktisilla alueilla ja Norjan rannikolla kesästä 2007 lähtien. Viime huhtikuussa pitämässään puheessa Kanadan ulkoministeri Lawrence Cannon korosti, että mitä tulee arktisten alueiden suvereniteetin puolustamiseen, Kanada ei aio alistua Venäjän uhkailuihin. Maan arktisten alueiden puolustusstrategian mukaisesti Kanada on perustassa puolustusvoimien Arktisen harjoituskeskuksen Resolute Bayhin Cornwallisin saarelle, laajentamassa ja tehostamassa Kanadan vartiostoa sekä rakentamassa arktisen syvänmeren telakointi- ja tankkausaseman Nanisivikiin Baffinin saarelle.

Menneen kylmän sodan tuulet pohjoisilla alueilla tuntuvat puhaltavan kylmästi uudelleen. Tällä kertaa Suomi ja Ruotsi näyttävät olevan entistä aktiivisemmin mukana pohjoisen militarisoinnissa ja uhkakuvien maalailussa.

Suomi ja Ruotsi ovat Naton ilmasotaharjoituksissa sotilasliiton Rauhankumppanuusohjelman jäseninä.

Miksei samantien myös potkulautoja

Olemme voineet lehdistä lukea miten Puolustusvoimille on jouduttu hankkimaan kävelysauvoja koska osa uusista alokkaista on niin huonossa kunnossa, etteivät he pysty kävelemään ilman tukeutumista sauvoihin.
Herää myös ajatus, että miksei saman tien voitaisi pojille hankkia potkulautoja. Nykyisinhän on saatavissa kevyitä pieneen kokoon taittuvia malleja. Lisäksi olisikohan jo myös aika luopua repuista ja siirtyä nykyaikaisiin vedettäviin pyörillä varustettuihin laukkuihin.
Vakavasti puhuen on tietysti selvä, että asevelvollisten kuntoa täytyy tavalla tai toisella kohentaa. Sotilaiden mahdollinen kävelysauvavalmennus kyllä mieluiten julkisuudelta.
piilossa.
Tulisi edelleen pyrkiä kouluttamaan koko ikäluokka ja kaikkien tulisi saada jonkin asteunen maanpuolustuskoulutus. Maanpuolustuskenttä on laaja ja tehtäviä löytyy kaikille ruumiillisesta ja henkisestä kunnosta riippumatta.
On huomioitava miten meillä Suomessa on ”Puolustusvoimat” eli nimenomaan maanpuolustamiseen keskittyvä organisaatio. Oudoksun puheita armeijamme ”iskukyvystä” kun käsittääkseni meillä ei ole tarkoitus ”iskeä” eli hyökätä mihinkään.
Sotilaita tarvitaan eniten vartioimaan rajoja, lentokenttiä, voimaloita, satamia, siltoja jne. Nämä miehet eivät kaipaa mitään mainittavaa marssitaitoa, sillä riittää kun heidät on sinne jotenkin saatu. Eteenpäin ei tarvitse lähteä ja taaksepäin ei saa lähteä ! Tietysti niitä ”iskukykyisiä” miehiä tarvitaan ottamaan takaisin mahdollisesti murtuneet asemat.
Itse olen suorittanut Nijmegen – marssin 18 kertaa viimeisen 19 vuoden aikana.
Aion suorittaa sen taas ensiviikolla, vaikka täytän tänä vuonna 86 vuotta, olen menettänyt 85 o/o näkökyvystäni ja oikeasta polvestani on murskaantumisen takia osa poistettu.

Yrjö Saraste
Sotaveteraani

EU haluaa keskittää elintarviketeollisuutta

Maa- ja metsätalousministeriössä valmistellaan nyt EU:n vaatimuksesta asetusmuutosta, jonka mukaan esimerkiksi kalakukot olisi myytävä päivässä, jonka jälkeen ne olisi kompostoitava.
Tämä siksi koska EU väittää kalakukkojen pilaantuvan kauppojen säilytystiloissa jo yhden myyntipäivän jälkeen.
Suomalaiset ovat tyrmistyneitä etenkin kun kaikki olemme todenneet miten useissa EU-maissa vilkasliikenteisten katujen varsilla saattaa helteessä roikkua kärpäsparven ympäröimänä
tuoretta lihaa. Miksi unioni sallii tällaisen menon? Ehkä siksi, ettei se uskalla puuttua unionin suurten maiden ruokakulttuuriin.
Nyt ihmetellään, että mikä on vaatimusten taustalla ja kuka tästä hyötyy?
Kyseessä on yleiseurooppalainen pyrkimys keskittää kaikki elinkeinotoiminta suurempiin yksiköihin. Eihän enää tuoteta esimerkiksi maitoakaan muutaman lehmän navetoissa eikä kananmunia pikkutiloilla. EU pyrkii määräyksiä kiristämällä tukemaan elintarviketeollisuuden keskittymistä suuryrityksiin.
Ylläpitääkseen mallioppilaan mainettaan maamme johto pyrkii kritiikittömästi
toteuttamaan kaikki EU:n vaatimukset. EU suhtautuu jäseniinsä lisäksi kuin pieniin lapsiin antaen muun muassa ohjeita siitä montako teelusikallista (!) aurinkovoidetta tulisi helteellä iholle levittää.

Yrjö Saraste

Voiko täysjärkinen (?) ministeri päästää suustaan ehdotuksen taannehtivasta laista?

Ministeritkin lääkärintarkastuksiin!

Maassamme joutuu jopa Tasavallan Presidentti määräajoin toimittamaan todistuksen henkisestä ja ruumiillisesta terveydentilastaan.
Etenkin nykyisin kun presidentin valtaa ollaan jatkuvasti vähentämässä ja valta keskittyy yhä enemmän pääministerille ja hallitukselle, tulisi maan turvallisuuden takia, valvoa näidenkin terveydentilaa.
Julkisuudessa on jatkuvasti kerrottu miten ainakin pääministeri kärsii tilapäisistä muistihäiriöistä.
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen esitti MTV3 Uutisissa (09.07.09) seuraavaa: ”Nyt pitäisi nopeasti saada muiden puolueiden vaalirahoitus julkiseksi. Siinä yksi keino voisi olla se, että syksyllä eduskunta-aloitteen pohjalta säädettäisiin laki, jolla velvoitettaisiin kaikkia puolueita julkistamaan esimerkiksi vuodesta 2007 lähtien saamansa rahoitus.”
Voiko täysjärkinen (?) ministeri päästää suustaan ehdotuksen taannehtivasta laista ?

Yrjö Saraste

Olisi tajuttava EU-vaalien merkitys

Hyväksyessään ns. ”Lissabon – sopimuksen” Suomi on tosiasiallisesti antautunut ehdoitta.

Mikäli Irlanti hyväksyy sopimuksen EU on oikeushenkilö ja se voi tehdä sopimuksia vaikkapa eduskuntamme tahdon vastaisesti. Esimerkiksi EU voi tehdä sopimuksen Naton kanssa ilman, että enää kysytään Suomen kansan mielipidettä.

Ulkoministerimme kiteytti asian esittämällä miten 736 edustajan joukossa yhdellä mepillä on enemmän vaikutusvaltaa kuin suomalaisella ministerillä. Hän tuli huomaamattaan paljastaneeksi pelottavan tosiasian EU - Suomen itsenäisyydestä ja sen päätösvallan vähäisyydestä.
Euroopan Unioni on useimmille kansalaisille kovin kaukainen asia ja siksi EU – parlamenttivaaleissakin keskityttiin lähinnä vain kotimaan politiikkaan. Eikä kiinnitetty huomiota edes siihen miten suomalainen maatalous ei saanut edusrajaa Brysseliin. Edustus olisi ollut juuri nyt erityisen tärkeä koska alkavalla viisivuotiskaudella tullaan unionin maatalouspolitiikkaa taas uudistamaan.

Mikäli aiotaan pysyä EU:ssa tulisi lopettaa pyrkimys valita edustajia eri maakunnista tai kotimaan puolueista. Olisi pyrittävä saamaan parlamenttiin eri alojen todellisia asiantuntijoita – kuulukoot he sitten mihinkä puolueeseen tahansa. Silloin kun tosi on kyseessä, kuten oli Talvisodassa, ei kysytä mihin puolueeseen kukin kuuluu.

Ilmeisesti ainoa keino saada kokoon monipuolinen ja korkeatasoinen ryhmä olisi se, että
Eduskunta valitsisi EU-parlamentaarikot. Kansan valitsema Eduskuntahan se hallituksenkin valitsee. Tilanteessa, jossa Eduskunnan merkitys supistuu lainsäädäntötyön siirtyessä yhä enemmän Brysseliin tulisi nimenomaan sinne saada eri alojen huippuosaajia Suomea puolustamaan.

Tavallaan voisi ajatella, että kukin ministeriö pyrkisi saamaan oman mepin EU – parlamenttiin. On selvää, että mepit kotimaisesta taustapuolueestaan huolimatta pyrkisivät edistämään yhteisen isänmaan asiaa. Käytännössä on yhdentekevää missä EU – puolueessa he Brysselissä istuvat.

Yrjö Saraste

Äänestäjät eivät tunne EU:n parlamenttiryhmiä

EU ryhmät esiin jo vaaleissa

Euroopan parlamenttivaalit käytiin suomalaisten puolueiden nimissä. Kaikki ehdokkaat eivät itse edes tienneet mihinkä EU – parlamenttiryhmää he aikanaan liittyisivät.
Päätoimittaja Margit Hara kirjoittaa Nykypäivässä Sari Essayahin (kd) ryhmävalinnasta seuraavasti:
”Oppositiopuolueen euroehdokas ripustautui varman oppositiota edustavan ääniharavan kylkeen, pääsee läpi ja etsiytyy vastoin kampanjateemojaan hallituspuolueen meppidelegaation yhteyteen ja sitoutuu noudattamaan vastustamiaan linjauksia.”

Lehdissä on kerrottu kuinka puoluejohtajat Katainen ja Räsänen olivat neuvotelleet ja sopineet siitä miten Essayah liittyy konservatiiviryhmään. Edustaja Liisa Jaakonsaari kirjoitti kyllä Kalevassa (07.07.09) seuraavasti:
” Suomen kokoomuslaiset ja RKP:n edustaja istuvat konservatiiviryhmässä. Kristillisten ainokainen haluaisi konservatiiviryhmään, mutta ei näytä pääsevän, kun vastustaa Lissabonin sopimusta."

Brysselissä mepit järjestäytyvät arvomaailmansa ja vakaumuksensa mukaan eri poliittisiin ryhmiin, joista suurin on erilaisista oikeistopuolueista koostuva konservatiiviryhmä. Sillä on yli 260 paikkaa parlamentin kaikkiaan 736 paikasta. Suomen kokoomuslaiset ja RKP:n edustaja istuvat tässä ryhmässä.
Demareilla on lähes 190 paikkaa. Suomen keskustan edustajat kuuluvat kolmanneksi suurimpaan eli liberaalidemokratiaan. On todella mielenkiintoista miten juuri tämän ryhmän yksi tärkeimmistä tavoitteista on maataloustukien alasajo. Vihreillä on kuusikymmentä paikkaa. Soinin valitsemassa eurooppalaisessa perheessä - 30 edustajan ryhmässä - on mukana monenlaisia kovan linjan radikaaleja.

Mielestäni ehdokkaiden tulisi jo vaaleissa ilmoittaa mihin EU -. parlamenttiryhmään he tähtäävät. Äänestäjille tulisi myös selostaa eri eurooppalaisten ryhmien ohjelmat ja tavoitteet.

Yrjö Saraste

Myydään koko Yleisradio

Mediamaksu – ajatus on törkeä.

Tarkoitus olisi periä maksu samansuuruisena henkilöiltä, joiden kuukausitulot ovat alle 1000 euroa ja sellaisilta, jotka saattavat saada vuosittain 1`000`000 euroa vakiopalkkansa päälle.
Kilpailuttaminen. Nykyisin kaikki pyritään kilpailuttamaan ja kehitys on menossa siihen, että jopa terveyden hoito ja monet muut yhteiskunnan velvoitteet kilpailutetaan. Miksei voitaisi kilpailuttaa myös Eduskunnan tärkeäksi katsomien mediapalvelujen jakelua. Eihän valtion tarvitse itse omistaa jakelua suorittavia yrityksiä.
Yle-maksu budjetista. Peruste, ”ettei maksua tässä taloustilanteessa voida hoitaa budjetin kautta” on naurettava sillä kyllä sieltä näyttää rahaa riittävän myös moniin erimielisyyttä herättäviin tarkoituksiin.
Vapautus mediaveron maksusta. Tietysti osa ihmisistä voitaisiin vapauttaa veron maksusta. Hevin ei synny yksimielisyyttä siitä vapautusperusteista, jotka eivät ilmeisesti riippuisi aina pelkästään maksajan varallisuudesta. Käytännössä käsite ”talous” ei aina suinkaan ole kiistaton ja järjestelmä vaatii paljon byrokratiaa.
Budjetin kautta tapahtuva maksu on oikeudenmukaisin. Yleisesti ottaen verotuksen kautta kerätyt varat on pääsääntöisesti peritty maksukyvyn mukaan. Muidenkaan valtioyhtiöiden rahoitusta ei hoideta erillisillä veroilla. Yhtä hyvin voitaisiin ryhtyä perimään Destrialle, Itelalle ja VR:lle tukirahaa.
Yleisradio tehtävät ? Keväällä esityksensä tehnyt työryhmä esitti julkisen palvelun velvoitteeksi "monipuolinen ja kattava". Tämä määritelmä ei rajaa toimintaa, eikä takaa laatua. Mikäli YLE vapautuisi kaikista taloushuomistaan saattaisi se helposti ryhtyä laajentamaan toimintaansa eri kaupallisille aloille.
Tarvitaanko valtiollinen Yleisradio ? On vedottu siihen miten Ylellä on esimerkiksi kulttuuri-, kasvatus- ja sivistystehtäviä, jotka saattaisivat muuten jäädä hunningolle. Eihän valtio ole nähnyt tarpeelliseksi perustaa tai ylläpitää omaa päivälehteä taikka hoitaa uutisvälitystä esimerkiksi netissä.
Myydään koko YLE ! Italiassa pääministeri omistaa suurimmat mediayhtiöt. Meillä Vanhasen rahoittajat tuskin pystyvät Yleä hänelle ostamaan, joten myytäisiinkö se sitten vaikka Hesarille ?
Tietysti kauppaan sisältyisi ehto, että valtio ja hallitus saavat lähettää päivittäin veloituksetta niin ja niin monta tuntia omaa ohjemaansa.

Yrjö Saraste

Kannattaa muuten tutustua Jaakko Paavelan kirjoitukseen ”Yleisradiostako valtion laitos” Suomen Kuvalehti N:o 25/2009