Miksi Naton pyyntö salattiin ?

*
Nyt ovat myös useat vahvan presidentti-instituutionkin kannattajat alkaneet pelätä, että peli on pelattu. Tilanteen pelätään jopa ajautuvan siihen, että presidentiltä otetaan pois kaikki valta. Yhä useammat ovatkin jo, pyrkiessään voittajan suosioon, kiirehtineet esittämään kannatuksensa ajatukselle keskittää valta pääministerille. Pyrkimys lienee runnoa asia läpi ennen kuin kansa oikein tajuaa mitä on tekeillä.

On jo myös esitetty, että olisiko mitään järkeä ylläpitää kallista presidentti-instituutiota, mikäli sen rooli olisi vain pelkästään seremoniallinen.

Määritelmä on nyt, että vastaisuudessa ”maan etua EU:ssa valvoo tasavallan hallitus ja sen pääministeri.” Nyt kun asiat päätetään EU:ssa määräenemmistöllä voidaan ehkä pitää riittävänä, että yleensä pääministeri, Suomen edustajana, osallistuu yksin kokouksiin ja raportoi sitten Eduskunnalle mitä EU on päättänyt.

Yllä oleva voitaneen jotenkin ehkä hyväksyä niin kauan kuin kyseessä olisivat vain tavanomaiset ”sisäpoliittiset” kysymykset. Sen sijaan olisi järkyttävää mikäli luovutettaisiin maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoito kokonaan EU:lle.

Suomen tulee päättää itse ulko- ja turvallisuuspolitiikasta käytäneenpä siitä keskustelua EU:ssa tai missä hyvänsä. Voimassa olevan perustuslain mukaan presidentti ratkaisee asiat yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Siis ainakin niin kauan kuin nykyinen perustuslaki on voimassa.

On myös turha toivoa, että englantilainen lady eli EU:n ulkoministeri osaisi tai ehtisi neuvotella Venäjän presidentin ja pääministerin kanssa vaikkapa itärajan tullivaikeuksista. Kyllä maamme presidentillä tulee säilyä puhe- ja neuvotteluyhteys naapurimaiden johtajiin.

Asian yhteydessä ei ole myöskään laisinkaan keskusteltu siitä, että kuka olisi presidentin vallasta riisumisen jälkeen puolustusvoimain ylipäällikkö. Tuskin lienee tarkoitus antaa tämäkin tehtävä pääministerille. Ainakin nykyinen puolustusministeri on tehtävään kyllä liian köykäinen.

Olisi luonnollista, että sekä presidentti että pääministeri tulisi pitää jatkuvasti ajan tasalla. Presidentille ei muistettu mainita Afganistanin rauhanturvaajien kotiutumisesta. Television paljastettua Naton pyyntö saada Suomelta lisäjoukkoja myönsi Stubb pyynnön saapuneen joitakin päiviä aiemmin. Häkämies vahvisti asian. Kukaan ei vain ollut kuitenkaan kertonut asiasta pääjohtaja Vanhaselle. Epäselväksi jäi oliko asiasta kerrottu puolustusvoimain ylipäällikölle. Näin syntyi helposti käsitys siitä miten, joku tai jotkut puuhaavat jotakin julkisuudelta salassa.

Yrjö Saraste
Sotaveteraani

Nyt ollaan liittovaltiossa.

*
Torstaina hallitus hyväksyi pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) johdolla kirjelmän, jonka mukaan Suomesta EU-kokouksiin lähtee pääministeri.

EU:n Lissabonin sopimuksen astuttua voimaan tehdään EU:ssa vastaisuudessa määräenemmistö päätöksillä kaikkia jäseniä oikeudellisesti sitovia päätöksiä. Päätökset eivät siis enää vaadi yksimielisyyttä.

Nyt kerrotaan miten maamme valtio-opin asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että Suomen perustuslain mukaan maan etua EU:ssa ”valvoo” tasavallan hallitus ja sen pääministeri. Edelleen miten pääministeri ”informoi” eduskuntaa huippukokousten päätöksistä. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että pääministeri osallistuu Suomen edustajana kokouksiin ja raportoi sitten Eduskunnalle mitä EU on päättänyt. Ei kai kukaan usko hetkeäkään, että hän voisi vaikuttaa jotakin päätöksiin.

Tasavallan presidentti on kuitenkin yrittänyt muistuttaa miten

perustuslain mukaan ”Tasavallan presidentti johtaa maan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.” On jo uhottu, että ”Mikäli presidentti jatkaa kiistelyä vallasta EU-asioissa, vahvistuvat vaatimukset presidentin ulkopoliittisten valtaoikeuksien poistamisesta kokonaan.” Samoin, että ”Jos perustuslaki antaa asiassa liikaa tulkinnallisia mahdollisuuksia, eduskunnan on syytä ottaa asia vakavasti ja tukkia tällaiset tulkintamahdollisuudet.” Väitetään myös, että halutaan sitä tai ei niin Lissabonin sopimus pakottaa meitä joka tapauksessa päivittämään presidentin valtaoikeuksia.

Nyt mielistellään lehdissä kilvan uutta ”kansallista johtajaa”!

”Pääministeri Matti Vanhanen otti tiistaina ohjat käsiinsä l” ”Pääministeri hallituksineen otti presidentistä enemmän kuin pistevoiton.” ”Pääministeri Vanhanen on suhtautunut EU-edustuksesta syntyneeseen vääntöön hyvin maltillisesti ja pitkämielisesti.” ”Perustuslakivaliokunnan tuoreimmassa lausunnossa todetaan, että kaikki huippukokousasiat kuuluvat hallituksen toimivaltaan, koska vain näin voidaan turvata eduskunnan tiedonsaantioikeus ja vaikutusvalta.” ”Kiusallisen sovittelevasta virkamiespääministeristä on kasvanut itsevarma ja suuri kansallinen johtaja.” Iltalehti vaatii, että ” Pääministeriltä anastettu valta pitää palauttaa”.

On totta, ettei perustuslaista ole suoraan luettavissa, kuka Suomen puolesta puhuu EU:n huippukokouksissa tai muilla kansainvälisillä foorumeilla. Todellisuudessa keskustelu Suomen tasavallan presidentti-instituutiosta ja presidentin mahdollisesta vallasta ei ole enää ajankohtainen. Sillä nyt Lissabon-sopimuksen voimaan tultua valta keskitetään EU – presidentille. Paikallisten pääministerien tehtäväksi jää lähinnä informoida omia hallituksiaan EU:n uusista määräyksistä. Vastaisuudessa presidentin ei tarvitse enää myöskään puuttua ulkopolitiikan hoitoon kun sekin hoidetaan EU:n toimesta.

Tilanne nyt: EU:n lainsäädäntö on jäsenmaiden lakien yläpuolella ja EU - Suomella ei ole enää omaa ulkopolitiikkaa.

Yrjö Saraste