*
Nyt ovat myös useat vahvan presidentti-instituutionkin kannattajat alkaneet pelätä, että peli on pelattu. Tilanteen pelätään jopa ajautuvan siihen, että presidentiltä otetaan pois kaikki valta. Yhä useammat ovatkin jo, pyrkiessään voittajan suosioon, kiirehtineet esittämään kannatuksensa ajatukselle keskittää valta pääministerille. Pyrkimys lienee runnoa asia läpi ennen kuin kansa oikein tajuaa mitä on tekeillä.
On jo myös esitetty, että olisiko mitään järkeä ylläpitää kallista presidentti-instituutiota, mikäli sen rooli olisi vain pelkästään seremoniallinen.
Määritelmä on nyt, että vastaisuudessa ”maan etua EU:ssa valvoo tasavallan hallitus ja sen pääministeri.” Nyt kun asiat päätetään EU:ssa määräenemmistöllä voidaan ehkä pitää riittävänä, että yleensä pääministeri, Suomen edustajana, osallistuu yksin kokouksiin ja raportoi sitten Eduskunnalle mitä EU on päättänyt.
Yllä oleva voitaneen jotenkin ehkä hyväksyä niin kauan kuin kyseessä olisivat vain tavanomaiset ”sisäpoliittiset” kysymykset. Sen sijaan olisi järkyttävää mikäli luovutettaisiin maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoito kokonaan EU:lle.
Suomen tulee päättää itse ulko- ja turvallisuuspolitiikasta käytäneenpä siitä keskustelua EU:ssa tai missä hyvänsä. Voimassa olevan perustuslain mukaan presidentti ratkaisee asiat yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Siis ainakin niin kauan kuin nykyinen perustuslaki on voimassa.
On myös turha toivoa, että englantilainen lady eli EU:n ulkoministeri osaisi tai ehtisi neuvotella Venäjän presidentin ja pääministerin kanssa vaikkapa itärajan tullivaikeuksista. Kyllä maamme presidentillä tulee säilyä puhe- ja neuvotteluyhteys naapurimaiden johtajiin.
Asian yhteydessä ei ole myöskään laisinkaan keskusteltu siitä, että kuka olisi presidentin vallasta riisumisen jälkeen puolustusvoimain ylipäällikkö. Tuskin lienee tarkoitus antaa tämäkin tehtävä pääministerille. Ainakin nykyinen puolustusministeri on tehtävään kyllä liian köykäinen.
Olisi luonnollista, että sekä presidentti että pääministeri tulisi pitää jatkuvasti ajan tasalla. Presidentille ei muistettu mainita Afganistanin rauhanturvaajien kotiutumisesta. Television paljastettua Naton pyyntö saada Suomelta lisäjoukkoja myönsi Stubb pyynnön saapuneen joitakin päiviä aiemmin. Häkämies vahvisti asian. Kukaan ei vain ollut kuitenkaan kertonut asiasta pääjohtaja Vanhaselle. Epäselväksi jäi oliko asiasta kerrottu puolustusvoimain ylipäällikölle. Näin syntyi helposti käsitys siitä miten, joku tai jotkut puuhaavat jotakin julkisuudelta salassa.
Yrjö Saraste
Sotaveteraani
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
lauantai 5. joulukuuta 2009
Nyt ollaan liittovaltiossa.
*
Torstaina hallitus hyväksyi pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) johdolla kirjelmän, jonka mukaan Suomesta EU-kokouksiin lähtee pääministeri.
EU:n Lissabonin sopimuksen astuttua voimaan tehdään EU:ssa vastaisuudessa määräenemmistö päätöksillä kaikkia jäseniä oikeudellisesti sitovia päätöksiä. Päätökset eivät siis enää vaadi yksimielisyyttä.
Nyt kerrotaan miten maamme valtio-opin asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että Suomen perustuslain mukaan maan etua EU:ssa ”valvoo” tasavallan hallitus ja sen pääministeri. Edelleen miten pääministeri ”informoi” eduskuntaa huippukokousten päätöksistä. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että pääministeri osallistuu Suomen edustajana kokouksiin ja raportoi sitten Eduskunnalle mitä EU on päättänyt. Ei kai kukaan usko hetkeäkään, että hän voisi vaikuttaa jotakin päätöksiin.
Tasavallan presidentti on kuitenkin yrittänyt muistuttaa miten
perustuslain mukaan ”Tasavallan presidentti johtaa maan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.” On jo uhottu, että ”Mikäli presidentti jatkaa kiistelyä vallasta EU-asioissa, vahvistuvat vaatimukset presidentin ulkopoliittisten valtaoikeuksien poistamisesta kokonaan.” Samoin, että ”Jos perustuslaki antaa asiassa liikaa tulkinnallisia mahdollisuuksia, eduskunnan on syytä ottaa asia vakavasti ja tukkia tällaiset tulkintamahdollisuudet.” Väitetään myös, että halutaan sitä tai ei niin Lissabonin sopimus pakottaa meitä joka tapauksessa päivittämään presidentin valtaoikeuksia.
Nyt mielistellään lehdissä kilvan uutta ”kansallista johtajaa”!
”Pääministeri Matti Vanhanen otti tiistaina ohjat käsiinsä l” ”Pääministeri hallituksineen otti presidentistä enemmän kuin pistevoiton.” ”Pääministeri Vanhanen on suhtautunut EU-edustuksesta syntyneeseen vääntöön hyvin maltillisesti ja pitkämielisesti.” ”Perustuslakivaliokunnan tuoreimmassa lausunnossa todetaan, että kaikki huippukokousasiat kuuluvat hallituksen toimivaltaan, koska vain näin voidaan turvata eduskunnan tiedonsaantioikeus ja vaikutusvalta.” ”Kiusallisen sovittelevasta virkamiespääministeristä on kasvanut itsevarma ja suuri kansallinen johtaja.” Iltalehti vaatii, että ” Pääministeriltä anastettu valta pitää palauttaa”.
On totta, ettei perustuslaista ole suoraan luettavissa, kuka Suomen puolesta puhuu EU:n huippukokouksissa tai muilla kansainvälisillä foorumeilla. Todellisuudessa keskustelu Suomen tasavallan presidentti-instituutiosta ja presidentin mahdollisesta vallasta ei ole enää ajankohtainen. Sillä nyt Lissabon-sopimuksen voimaan tultua valta keskitetään EU – presidentille. Paikallisten pääministerien tehtäväksi jää lähinnä informoida omia hallituksiaan EU:n uusista määräyksistä. Vastaisuudessa presidentin ei tarvitse enää myöskään puuttua ulkopolitiikan hoitoon kun sekin hoidetaan EU:n toimesta.
Tilanne nyt: EU:n lainsäädäntö on jäsenmaiden lakien yläpuolella ja EU - Suomella ei ole enää omaa ulkopolitiikkaa.
Yrjö Saraste
Torstaina hallitus hyväksyi pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) johdolla kirjelmän, jonka mukaan Suomesta EU-kokouksiin lähtee pääministeri.
EU:n Lissabonin sopimuksen astuttua voimaan tehdään EU:ssa vastaisuudessa määräenemmistö päätöksillä kaikkia jäseniä oikeudellisesti sitovia päätöksiä. Päätökset eivät siis enää vaadi yksimielisyyttä.
Nyt kerrotaan miten maamme valtio-opin asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että Suomen perustuslain mukaan maan etua EU:ssa ”valvoo” tasavallan hallitus ja sen pääministeri. Edelleen miten pääministeri ”informoi” eduskuntaa huippukokousten päätöksistä. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että pääministeri osallistuu Suomen edustajana kokouksiin ja raportoi sitten Eduskunnalle mitä EU on päättänyt. Ei kai kukaan usko hetkeäkään, että hän voisi vaikuttaa jotakin päätöksiin.
Tasavallan presidentti on kuitenkin yrittänyt muistuttaa miten
perustuslain mukaan ”Tasavallan presidentti johtaa maan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.” On jo uhottu, että ”Mikäli presidentti jatkaa kiistelyä vallasta EU-asioissa, vahvistuvat vaatimukset presidentin ulkopoliittisten valtaoikeuksien poistamisesta kokonaan.” Samoin, että ”Jos perustuslaki antaa asiassa liikaa tulkinnallisia mahdollisuuksia, eduskunnan on syytä ottaa asia vakavasti ja tukkia tällaiset tulkintamahdollisuudet.” Väitetään myös, että halutaan sitä tai ei niin Lissabonin sopimus pakottaa meitä joka tapauksessa päivittämään presidentin valtaoikeuksia.
Nyt mielistellään lehdissä kilvan uutta ”kansallista johtajaa”!
”Pääministeri Matti Vanhanen otti tiistaina ohjat käsiinsä l” ”Pääministeri hallituksineen otti presidentistä enemmän kuin pistevoiton.” ”Pääministeri Vanhanen on suhtautunut EU-edustuksesta syntyneeseen vääntöön hyvin maltillisesti ja pitkämielisesti.” ”Perustuslakivaliokunnan tuoreimmassa lausunnossa todetaan, että kaikki huippukokousasiat kuuluvat hallituksen toimivaltaan, koska vain näin voidaan turvata eduskunnan tiedonsaantioikeus ja vaikutusvalta.” ”Kiusallisen sovittelevasta virkamiespääministeristä on kasvanut itsevarma ja suuri kansallinen johtaja.” Iltalehti vaatii, että ” Pääministeriltä anastettu valta pitää palauttaa”.
On totta, ettei perustuslaista ole suoraan luettavissa, kuka Suomen puolesta puhuu EU:n huippukokouksissa tai muilla kansainvälisillä foorumeilla. Todellisuudessa keskustelu Suomen tasavallan presidentti-instituutiosta ja presidentin mahdollisesta vallasta ei ole enää ajankohtainen. Sillä nyt Lissabon-sopimuksen voimaan tultua valta keskitetään EU – presidentille. Paikallisten pääministerien tehtäväksi jää lähinnä informoida omia hallituksiaan EU:n uusista määräyksistä. Vastaisuudessa presidentin ei tarvitse enää myöskään puuttua ulkopolitiikan hoitoon kun sekin hoidetaan EU:n toimesta.
Tilanne nyt: EU:n lainsäädäntö on jäsenmaiden lakien yläpuolella ja EU - Suomella ei ole enää omaa ulkopolitiikkaa.
Yrjö Saraste
lauantai 21. marraskuuta 2009
Valta poistui maasta.
Nyt Lissabon – sopimuksen voimaan tultua voidaan lopettaa keskustelu presidentin valtaoikeuksien supistamisesta. Uusien EU-johtajien myötä Suomen presidentin ulkopoliittinen valta kaventuu automaattisesti olemattomiin. Vastaavasti ulkoministerin tehtävä rajoittuu lähinnä vain EU:n virallisen ulkopolitiikan tukemiseen, sillä suomalaiseen ulkopolitiikkaan sisältyy todella vähän asioita, joilla ei olisi tavalla tai toisella yhteyttä myös ”liittovaltio” EU:n ulkopolitiikkaan.
Lissabonin sopimuksen myötä Eurooppa-neuvostosta tulee myös virallinen toimielin. EU siirtyy nyt määräenemmistöpäätöksiin, eli pienten jäsenmaiden entinen pieni vaikutusmahdollisuus poistetaan ja EU:sta tulee oikeushenkilö eli käytännössä liittovaltio. Pääministeri vahvisti jo lokakuussa 2006, että EU:n lainsäädäntö ei tule Suomen nykyisen lainsäädännön yläpuolelle vaan sen tilalle.
EU- neuvostossa tehtävää päätöksentekoa johtaa pääministeri, joka raportoi eduskunnalle.
Olisi tietysti kohteliasta kertoa asioista myös presidentille.
Yleisesti pidetään jo varmana, että seuraavasta presidentistä tulee pelkkä marionetti. Siksi ehdotan nyt, että alkaisimme suunnittelemaan presidentille jotakin aivan erikoista virkapukua.
Ei tietenkään kruunua, eikä sentään pellenpukuakaan, mutta jotakin repäisevää. Siis Suomi, niin sehän on se maa, jonka presidentti esiintyy sellaisessa erikoisessa virkapuvussa.
Yrjö Saraste
Sotaveteraani
Jorma Jaakolan kommentti:
http://jormajaakkolablogi.blogspot.com/2009/11/oieampi-ilmaisu-on-valikaikainen.html
Lissabonin sopimuksen myötä Eurooppa-neuvostosta tulee myös virallinen toimielin. EU siirtyy nyt määräenemmistöpäätöksiin, eli pienten jäsenmaiden entinen pieni vaikutusmahdollisuus poistetaan ja EU:sta tulee oikeushenkilö eli käytännössä liittovaltio. Pääministeri vahvisti jo lokakuussa 2006, että EU:n lainsäädäntö ei tule Suomen nykyisen lainsäädännön yläpuolelle vaan sen tilalle.
EU- neuvostossa tehtävää päätöksentekoa johtaa pääministeri, joka raportoi eduskunnalle.
Olisi tietysti kohteliasta kertoa asioista myös presidentille.
Yleisesti pidetään jo varmana, että seuraavasta presidentistä tulee pelkkä marionetti. Siksi ehdotan nyt, että alkaisimme suunnittelemaan presidentille jotakin aivan erikoista virkapukua.
Ei tietenkään kruunua, eikä sentään pellenpukuakaan, mutta jotakin repäisevää. Siis Suomi, niin sehän on se maa, jonka presidentti esiintyy sellaisessa erikoisessa virkapuvussa.
Yrjö Saraste
Sotaveteraani
Jorma Jaakolan kommentti:
http://jormajaakkolablogi.blogspot.com/2009/11/oieampi-ilmaisu-on-valikaikainen.html
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Häkämiehen oodi "Muurin muistolle".
Kuvottavia asioita.
Puolustusministeri Jyri Häkämies kirjoitti Kymen Sanomissa (12.11.2009( otsikolla ”Muurin muistolle.”
”Myös suomalaisia toimi Stasin joukoissa.” ”Suomalaisten toiminta Stasin kätyreinä on yksi kuvottavimpia asioita, joita tiedän. Näiden kätyreiden suojelu ja toiminnan painaminen villaisella ei tee oikeutta Stasin uhreiksi joutuneille ihmisille.”
Häkämies kirjoittaa ”Vähintä nyt olisi, että Stasin (suomalaiset) kätyrit tunnustaisivat avoimesti ja pyytäisivät anteeksi tekojaan.”
Hän kirjoittaa miten ”Olisi myös tärkeää, että äänestäjät tietäisivät valitsemiensa edustajien taustat läpikotaisin.” Onko tämä vihjaus siitä, että kansanedustajiemme joukossa olisi stasi - kätyreitä ?
Mielestäni on turhaa kaivella ja ruotia niin erillissota – kysymystä kuin stasi – väitteitä.
Ajatus siitä miten määrätyt piirit pyrkivät, kansan enemmistön mielipiteen vastaiseksi, uittamaan Suomi ”ajopuuna” Natoon on kuvottava.
Yrjö Saraste
Sotaveteraani
Puolustusministeri Jyri Häkämies kirjoitti Kymen Sanomissa (12.11.2009( otsikolla ”Muurin muistolle.”
”Myös suomalaisia toimi Stasin joukoissa.” ”Suomalaisten toiminta Stasin kätyreinä on yksi kuvottavimpia asioita, joita tiedän. Näiden kätyreiden suojelu ja toiminnan painaminen villaisella ei tee oikeutta Stasin uhreiksi joutuneille ihmisille.”
Häkämies kirjoittaa ”Vähintä nyt olisi, että Stasin (suomalaiset) kätyrit tunnustaisivat avoimesti ja pyytäisivät anteeksi tekojaan.”
Hän kirjoittaa miten ”Olisi myös tärkeää, että äänestäjät tietäisivät valitsemiensa edustajien taustat läpikotaisin.” Onko tämä vihjaus siitä, että kansanedustajiemme joukossa olisi stasi - kätyreitä ?
Mielestäni on turhaa kaivella ja ruotia niin erillissota – kysymystä kuin stasi – väitteitä.
Ajatus siitä miten määrätyt piirit pyrkivät, kansan enemmistön mielipiteen vastaiseksi, uittamaan Suomi ”ajopuuna” Natoon on kuvottava.
Yrjö Saraste
Sotaveteraani
torstai 5. marraskuuta 2009
Sota ei ole videopeliä...
Sodassa tarvitaan edelleen miehiä.
Puolustusministeri Jyri Häkämies on asettanut selvitysryhmän suunnittelemaan yleisen asevelvollisuuden tulevaisuutta. Tehtävänannon mukaan ryhmä selvittää asevelvollisuuden "toimivuuden turvaamista ja järjestelmän yhteiskunnallisia vaikutuksia".
Tätä brändi- ja it-guru painotteista ryhmää johtavat lähimmä Risto Siilasmaa, Marko Ahtisaari ja Pekka Ala-pietilä. Lisäksi ryhmään on kutsuttu lakiasiainjohtaja Kirsi Komi, Ylen toimitusjohtaja Mikael Jungner, asianajaja Outi Siimes ja tutkija Anni Ojajärvi ja
Nelosen Kuka, mitä häh? -ohjelman kasvona tunnetuksi tullut Marko Parkkinen. Selvitysryhmän pysyvä asiantuntija on kenraalimajuri Arto Räty.
Elokuun lopulla Häkämies sanoi Aamulehden haastattelussa, että "Työryhmä valmistelee sellaisen aineiston, josta voidaan keskustella vaaleissa ja varsinkin hallitusneuvotteluissa". Tarkoittaakohan ”sellaisen aineiston” sitä, että tulos on jo tiedossa ?
”Videopelimiehet” intoilevat nyt miten aseteknologian kehittymisen vuoksi olisi muka mahdollista pienentää perinteisiä puolustusvoimia. Pojat ovat innolla lukeneet miten amerikkalainen perheenisä tuhansien kilometrien päässä Nevadasta käsin tappaa kauko-ohjattavilla miehittämättömillä lennokeilla terroristeja Afganistanissa ja Pakistanissa.
Tietysti on totta, että Afganistan pommitettiin raunioksi ja virallinen vastarinta murskattiin noin 5000:lla miehellä, muttei maata ole saatu haltuun edes 100`000 miehellä. Kyllä maa saadaan lamautettua, jopa muutamassa tunnissa tuhoamalla pitkänmatkanohjuksilla sähkövoimalaitokset, öljyjalostamot, suurimmat lentokentät ja satamat. Nykyaikainen yhteiskunta lamautuu välittömästi jo yksistään sähkön saannin keskeytyessä.
Vaihtoehtoja ei ole vaan asevelvollisuus on säilytettävä sillä muiden apuun on turha luottaa. Suuren reservin lisäksi on vanhemmatkin ikäluokat pidettävä vetreinä. Lisäksi mielestäni mikäli todella pyrittäisiin vakavasti keskustelemaan maanpuolustukseen liittyvistä asioista tulisi osanottajien lista alkaa esimerkiksi kenraali Gustav Hägglundista ja pikakiväärimies Mauno Koivistosta.
Yrjö Saraste
Sotaveteraani
>>>>>>
Nykyaikainen sota.
(Lainauksen lähde katpsi erehdyksessä )
Sodasta tuli videopeliä
Amerikkalaissotilaat ohjaavat kotimaassaan toisella puolella maapalloa tappavia lentokoneita.
Kaksi miestä etenee parkkipaikalla, joka sijaitsee jossain päin Pakistania tai Afganistania. He eivät tiedä uhasta, joka kurkkii pilven takaa. Sotilas seuraa heidän liikkeitään kuvaruudulta yli kymmenentuhannen kilometrin päässä ja painaa ohjaussauvan nappia. Kuvaruudulla näkyy kirkas välähdys ja miehet ovat poissa. Sotiminen on turvallista kauko-ohjatuilla lentokoneilla, joiden sisälle ei tarvita pilottia. Raskaasti aseistettuja, miehittämättömiä Predator- ja Reaper-koneita ohjataan muun muassa Yhdysvaltain Nevadan osavaltiossa sijaitsevasta sotilastukikohdasta. Yhdysvallat on surmannut kauko-ohjattavilla koneilla talibanien tukialueella Luoteis-Pakistanissa reilun vuoden aikana noin 600 ihmistä. Iskuissa on kuollut myös lukuisia siviileitä.
Suuri muutos sodankäynnissä
- Sotaan lähteminen on merkinnyt samaa 5 000 vuoden ajan. Se on tarkoittanut sitä, ettei rintamalta välttämättä palaa koskaan ja ettei näe ehkä enää ikinä perhettään. Kauko-ohjattavaa konetta käyttävä sotilas ampuu ohjuksia ja tappaa vihollisia. Päivän päätteeksi sotilas ajaa kotiin ja kyselee päivällispöydässä lapsilta kotiläksyistä, uudenaikaista sotateknologiaa tutkinut Peter Singer sanoi PBS:n Frontline-ohjelmassa. - Kun palaan kotiin, en yleensä kerro perheelle sen tarkemmin, millaista tehtävää lensin sinä päivänä, sanoi Frontlinessa Dan-nimellä esiintyvä kapteeni, joka ohjaa Nevadassa Predator-koneita.
Taliban hyödyntää propagandassa
Vaikka suhteellisen halpojen ja hyvin tehokkaiden miehittämättömien koneiden käytössä on ylitsepääsemättömiä etuja, on niistä haittaakin: Pakistanin siviiliväestö vihaa toistuvia ilmaiskuja, joita tehdään, vaikkei Yhdysvaltain maavoimia ole mailla halmeilla. Talibanit käyttävät tehokkaasti hyväkseen propagandassaan Yhdysvaltain tekemiä ilmaiskuja, etenkin jos ne aiheuttavat siviiliuhreja. - Tavoitellessamme taktista voittoa voimme kärsiä strategisen tappion tulittamalla vahingossa siviileitä, Yhdysvaltain Afganistanin-joukkojen komentaja kenraali Stanley McChrystal sanoi Fox News -uutiskanavan mukaan. ---
Kauko-ohjattavia käytetty ehkä laittomasti
YK:n korkea edustaja esitti tällä viikolla huolensa Yhdysvaltain tavasta käyttää miehittämättömiä lentokoneita Pakistanissa ja Afganistanissa. - Mielestäni on mahdollista, että kauko-ohjattavia koneita on käytetty tavalla, joka rikkoo kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kansainvälistä ihmisoikeuslakia, YK:n ihmisoikeustutkija Philip Alston sanoi tiistaina lehdistötilaisuudessa. Alston syytti Yhdysvaltoja siitä, että se salailee Predatorien ja Reapereiden käyttöä ja ettei se paljasta avoimesti, millä tavoin ja milloin koneita käytetään. - Haluan tietää, millaisin juridisin perustein Yhdysvallat toimii tässä asiassa, kuka johtaa toimintaa ja millaisilla varotoimilla koetetaan välttää rikkomasta kansainvälistä humanitaarista oikeutta, Alston sanoi. Alston jätti tiistaina aiheesta raportin YK:n yleiskokoukselle.
Puolustusministeri Jyri Häkämies on asettanut selvitysryhmän suunnittelemaan yleisen asevelvollisuuden tulevaisuutta. Tehtävänannon mukaan ryhmä selvittää asevelvollisuuden "toimivuuden turvaamista ja järjestelmän yhteiskunnallisia vaikutuksia".
Tätä brändi- ja it-guru painotteista ryhmää johtavat lähimmä Risto Siilasmaa, Marko Ahtisaari ja Pekka Ala-pietilä. Lisäksi ryhmään on kutsuttu lakiasiainjohtaja Kirsi Komi, Ylen toimitusjohtaja Mikael Jungner, asianajaja Outi Siimes ja tutkija Anni Ojajärvi ja
Nelosen Kuka, mitä häh? -ohjelman kasvona tunnetuksi tullut Marko Parkkinen. Selvitysryhmän pysyvä asiantuntija on kenraalimajuri Arto Räty.
Elokuun lopulla Häkämies sanoi Aamulehden haastattelussa, että "Työryhmä valmistelee sellaisen aineiston, josta voidaan keskustella vaaleissa ja varsinkin hallitusneuvotteluissa". Tarkoittaakohan ”sellaisen aineiston” sitä, että tulos on jo tiedossa ?
”Videopelimiehet” intoilevat nyt miten aseteknologian kehittymisen vuoksi olisi muka mahdollista pienentää perinteisiä puolustusvoimia. Pojat ovat innolla lukeneet miten amerikkalainen perheenisä tuhansien kilometrien päässä Nevadasta käsin tappaa kauko-ohjattavilla miehittämättömillä lennokeilla terroristeja Afganistanissa ja Pakistanissa.
Tietysti on totta, että Afganistan pommitettiin raunioksi ja virallinen vastarinta murskattiin noin 5000:lla miehellä, muttei maata ole saatu haltuun edes 100`000 miehellä. Kyllä maa saadaan lamautettua, jopa muutamassa tunnissa tuhoamalla pitkänmatkanohjuksilla sähkövoimalaitokset, öljyjalostamot, suurimmat lentokentät ja satamat. Nykyaikainen yhteiskunta lamautuu välittömästi jo yksistään sähkön saannin keskeytyessä.
Vaihtoehtoja ei ole vaan asevelvollisuus on säilytettävä sillä muiden apuun on turha luottaa. Suuren reservin lisäksi on vanhemmatkin ikäluokat pidettävä vetreinä. Lisäksi mielestäni mikäli todella pyrittäisiin vakavasti keskustelemaan maanpuolustukseen liittyvistä asioista tulisi osanottajien lista alkaa esimerkiksi kenraali Gustav Hägglundista ja pikakiväärimies Mauno Koivistosta.
Yrjö Saraste
Sotaveteraani
>>>>>>
Nykyaikainen sota.
(Lainauksen lähde katpsi erehdyksessä )
Sodasta tuli videopeliä
Amerikkalaissotilaat ohjaavat kotimaassaan toisella puolella maapalloa tappavia lentokoneita.
Kaksi miestä etenee parkkipaikalla, joka sijaitsee jossain päin Pakistania tai Afganistania. He eivät tiedä uhasta, joka kurkkii pilven takaa. Sotilas seuraa heidän liikkeitään kuvaruudulta yli kymmenentuhannen kilometrin päässä ja painaa ohjaussauvan nappia. Kuvaruudulla näkyy kirkas välähdys ja miehet ovat poissa. Sotiminen on turvallista kauko-ohjatuilla lentokoneilla, joiden sisälle ei tarvita pilottia. Raskaasti aseistettuja, miehittämättömiä Predator- ja Reaper-koneita ohjataan muun muassa Yhdysvaltain Nevadan osavaltiossa sijaitsevasta sotilastukikohdasta. Yhdysvallat on surmannut kauko-ohjattavilla koneilla talibanien tukialueella Luoteis-Pakistanissa reilun vuoden aikana noin 600 ihmistä. Iskuissa on kuollut myös lukuisia siviileitä.
Suuri muutos sodankäynnissä
- Sotaan lähteminen on merkinnyt samaa 5 000 vuoden ajan. Se on tarkoittanut sitä, ettei rintamalta välttämättä palaa koskaan ja ettei näe ehkä enää ikinä perhettään. Kauko-ohjattavaa konetta käyttävä sotilas ampuu ohjuksia ja tappaa vihollisia. Päivän päätteeksi sotilas ajaa kotiin ja kyselee päivällispöydässä lapsilta kotiläksyistä, uudenaikaista sotateknologiaa tutkinut Peter Singer sanoi PBS:n Frontline-ohjelmassa. - Kun palaan kotiin, en yleensä kerro perheelle sen tarkemmin, millaista tehtävää lensin sinä päivänä, sanoi Frontlinessa Dan-nimellä esiintyvä kapteeni, joka ohjaa Nevadassa Predator-koneita.
Taliban hyödyntää propagandassa
Vaikka suhteellisen halpojen ja hyvin tehokkaiden miehittämättömien koneiden käytössä on ylitsepääsemättömiä etuja, on niistä haittaakin: Pakistanin siviiliväestö vihaa toistuvia ilmaiskuja, joita tehdään, vaikkei Yhdysvaltain maavoimia ole mailla halmeilla. Talibanit käyttävät tehokkaasti hyväkseen propagandassaan Yhdysvaltain tekemiä ilmaiskuja, etenkin jos ne aiheuttavat siviiliuhreja. - Tavoitellessamme taktista voittoa voimme kärsiä strategisen tappion tulittamalla vahingossa siviileitä, Yhdysvaltain Afganistanin-joukkojen komentaja kenraali Stanley McChrystal sanoi Fox News -uutiskanavan mukaan. ---
Kauko-ohjattavia käytetty ehkä laittomasti
YK:n korkea edustaja esitti tällä viikolla huolensa Yhdysvaltain tavasta käyttää miehittämättömiä lentokoneita Pakistanissa ja Afganistanissa. - Mielestäni on mahdollista, että kauko-ohjattavia koneita on käytetty tavalla, joka rikkoo kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kansainvälistä ihmisoikeuslakia, YK:n ihmisoikeustutkija Philip Alston sanoi tiistaina lehdistötilaisuudessa. Alston syytti Yhdysvaltoja siitä, että se salailee Predatorien ja Reapereiden käyttöä ja ettei se paljasta avoimesti, millä tavoin ja milloin koneita käytetään. - Haluan tietää, millaisin juridisin perustein Yhdysvallat toimii tässä asiassa, kuka johtaa toimintaa ja millaisilla varotoimilla koetetaan välttää rikkomasta kansainvälistä humanitaarista oikeutta, Alston sanoi. Alston jätti tiistaina aiheesta raportin YK:n yleiskokoukselle.
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
Mitä tänään salataan?
Poliitikot ovat aina pitäneet selvänä, että kun on kyse tärkeistä ratkaisuista heillä on oikeus ja suorastaan velvollisuus hoitaa asiat omin päin kansalta mitään kyselemättä. He katsovat saaneensa vaaleissa avoimen asianajovaltakirjan”.
Alla otteita kansainvälisen politiikan professorin jatkosodan syttymistä koskevasta kirjoituksesta: ”Suomen hallitus haki suojaa”, ”Salaiset tunnustelut”, ”Valmistelut perustuivat ylimmän sotilaallisen ja poliittisen johdon välipuheisiin, joten virallisesti koko asiaa ei ollut olemassa”, ”Sovittu liittosuhde oli pakko salata sisä- ja ulkopoliittisista syistä”, ”Valmistelua ei tietenkään kannattanut poliittisista ja sotilaallisista syistä paljastaa”, ”Pimentoon jäi myös Suomen eduskunta”, ””, ”Suomi pääsi suursotaan mukaan.”
Lienee selviö, ettei Eduskunta nykyisinkään tiedä mistä Vanhanen, Katainen, Stubb ja Häkämies, kaikessa hiljaisuudessa, ulkomailla neuvottelevat. Sitten yhtäkkiä pannaan Eduskunta taas tapahtuneiden tosiasioiden eteen.
Yrjö Saraste
Alla otteita kansainvälisen politiikan professorin jatkosodan syttymistä koskevasta kirjoituksesta: ”Suomen hallitus haki suojaa”, ”Salaiset tunnustelut”, ”Valmistelut perustuivat ylimmän sotilaallisen ja poliittisen johdon välipuheisiin, joten virallisesti koko asiaa ei ollut olemassa”, ”Sovittu liittosuhde oli pakko salata sisä- ja ulkopoliittisista syistä”, ”Valmistelua ei tietenkään kannattanut poliittisista ja sotilaallisista syistä paljastaa”, ”Pimentoon jäi myös Suomen eduskunta”, ””, ”Suomi pääsi suursotaan mukaan.”
Lienee selviö, ettei Eduskunta nykyisinkään tiedä mistä Vanhanen, Katainen, Stubb ja Häkämies, kaikessa hiljaisuudessa, ulkomailla neuvottelevat. Sitten yhtäkkiä pannaan Eduskunta taas tapahtuneiden tosiasioiden eteen.
Yrjö Saraste
keskiviikko 7. lokakuuta 2009
Sota ei ole vain autolla ajelua
Kansanedustaja Tommy Taberman on lehdistön kautta vedonnut puolustusministeriimme toivoen, että Afganistanissa oleville joukoillemme hankittaisiin uutta ”maailman turvallisinta panssaroitua kuljetuskalustoa.”
Tarkoittaako kirjoituksen otsikko ”Poikamme sisulla, ei sinkkiarkulla kotiin” sitä, että miehet haluttaisiin nyt tuoda autolla kotiin ?
Taberman kirjoittaa myös miten ”Mielestäni joukkojen lisäämistä on ehdottomasti jarrutettava, kunnes suomalaisille sotilaille saadaan turvallinen kuljetuskalusto."
Kansanedustaja on kiinnostunut vain joukkojen kuljettamisesta ottamatta lainkaan huomioon, että kyllä miehet joutuvat joskus astumaan autoista uloskin. Sotaa ei käydä vain ajelemalla panssaroidulla autolla tukikohdasta toiseen.
Yrjö Saraste
Sotainvalidi
>>>>>
Kirjoitus perustuu seuraavaan useissa lehdissä julkaistuun kirjoitukseen.
Poikamme sisulla, ei sinkkiarkulla kotiin
Afganistanista tuli jo kauan pelättyjä uutisia: myös suomalaisia sotilaita on haavoittunut taleban-sissien hyökkäyksessä. Taleban-liikkeen aktivoituminen on herättänyt keskustelua joukkojen lisäämisestä.
Mielestäni joukkojen lisäämistä on ehdottomasti jarrutettava, kunnes suomalaisille sotilaille saadaan turvallinen kuljetuskalusto. Suomalainen Sisu Auto on kehittänyt yhdessä puolustusvoimien kanssa maailman turvallisimman panssaroidun kuljetuskaluston.
Jos haavoittuneita suomalaisia sotilaita olisi kuljettanut tämä teknologiayhteistyön aikaansaama auto, olisi vältytty haavoittumisilta. Ja myös vielä suuremmalta uhalta.
Sisu Auton ja puolustusvoimien kehittämä panssaroitu kuljetuskalusto kestää huomattavasti järeämpienkin maantienvarsipommien iskut, ja estää haavoittumiset - ja vielä väkevämmätkin turmat.
Vetoan puolustusministeri Jyri Häkämieheen, että mahdollisimman nopeasti lähetetään Sisun turvalliset autot suomalaisten sotilaiden kuljetuksiin Afganistanissa. Samalla tehdään Sisu Autolta lisätilaukset autoista, joita Suomi välittää myös muiden maiden Afganistanin joukoille.
Sotilaille saadaan näin kaivattua turvallisuutta, ja suomalaisille metallimiehille työtä.
Tommy Tabermann
kansanedustaja (sd.)
Jos haavoittuneita suomalaisia sotilaita olisi kuljettanut tämä teknologiayhteistyön aikaansaama auto, olisi vältytty haavoittumisilta.
Tarkoittaako kirjoituksen otsikko ”Poikamme sisulla, ei sinkkiarkulla kotiin” sitä, että miehet haluttaisiin nyt tuoda autolla kotiin ?
Taberman kirjoittaa myös miten ”Mielestäni joukkojen lisäämistä on ehdottomasti jarrutettava, kunnes suomalaisille sotilaille saadaan turvallinen kuljetuskalusto."
Kansanedustaja on kiinnostunut vain joukkojen kuljettamisesta ottamatta lainkaan huomioon, että kyllä miehet joutuvat joskus astumaan autoista uloskin. Sotaa ei käydä vain ajelemalla panssaroidulla autolla tukikohdasta toiseen.
Yrjö Saraste
Sotainvalidi
>>>>>
Kirjoitus perustuu seuraavaan useissa lehdissä julkaistuun kirjoitukseen.
Poikamme sisulla, ei sinkkiarkulla kotiin
Afganistanista tuli jo kauan pelättyjä uutisia: myös suomalaisia sotilaita on haavoittunut taleban-sissien hyökkäyksessä. Taleban-liikkeen aktivoituminen on herättänyt keskustelua joukkojen lisäämisestä.
Mielestäni joukkojen lisäämistä on ehdottomasti jarrutettava, kunnes suomalaisille sotilaille saadaan turvallinen kuljetuskalusto. Suomalainen Sisu Auto on kehittänyt yhdessä puolustusvoimien kanssa maailman turvallisimman panssaroidun kuljetuskaluston.
Jos haavoittuneita suomalaisia sotilaita olisi kuljettanut tämä teknologiayhteistyön aikaansaama auto, olisi vältytty haavoittumisilta. Ja myös vielä suuremmalta uhalta.
Sisu Auton ja puolustusvoimien kehittämä panssaroitu kuljetuskalusto kestää huomattavasti järeämpienkin maantienvarsipommien iskut, ja estää haavoittumiset - ja vielä väkevämmätkin turmat.
Vetoan puolustusministeri Jyri Häkämieheen, että mahdollisimman nopeasti lähetetään Sisun turvalliset autot suomalaisten sotilaiden kuljetuksiin Afganistanissa. Samalla tehdään Sisu Autolta lisätilaukset autoista, joita Suomi välittää myös muiden maiden Afganistanin joukoille.
Sotilaille saadaan näin kaivattua turvallisuutta, ja suomalaisille metallimiehille työtä.
Tommy Tabermann
kansanedustaja (sd.)
Jos haavoittuneita suomalaisia sotilaita olisi kuljettanut tämä teknologiayhteistyön aikaansaama auto, olisi vältytty haavoittumisilta.
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
Mitä tulisi tehdä, ellei laskua kuulu?
Viittaan Keskisuomalaisen (30.09.09) kirjoitukseen ”Pääministerin asema”, jossa huomio kiinnittyy seuraavaan kohtaan:
”Vanhanen sanoo maksaneensa kaikki saamansa laskut rakennusmateriaaleista viimeistään, kun niitä on karhuttu. Hän kiisti olleensa sopimassa maksamatta jättämisestä. Myös kirjahyllyn puusta piti tulla lasku.”
Siis ”saamansa laskut”, ”viimeistään kun niitä on karhuttu” ja piti tulla lasku”. Mitä kansalaisen tulisi tehdä, ellei tavaran toimittaja lähetä laskua ?
Yrjö Saraste
Sotaveteraani
>>>>
Kirjoitus perustuu seuraavaan:
KESKISUOMALAINEN 30.09.09
PÄÄMINISTERIN ASEMA
Väite lahjoman vastaanottamisesta erittäin vakava asia
Yleisradion TV2:n Silminnäkijä -ohjelmassa esitettiin maanantaina väite, jonka mukaan nykyinen pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) on ottanut omakotitaloaan rakentaessaan 1990-luvulla vastaan rakennusliikkeen lahjuksena "kalliin rakennustarvike-erän". Väitteen mukaan Vanhaselle antoi lahjuksen nimeltä mainitsematon rakennusliike, joka tavoitteli urakoita keskustaa lähellä olevalta Nuorisosäätiöltä.
Väite on erittäin vakava. Tiistaina ennen pääministerin tiedotustilaisuutta pidettiin Vanhasen asemaa aika yleisesti kestämättömänä.
Keskusrikospoliisi ilmoitti jo aamupäivällä aloittavan tutkimukset, liittyykö Vanhasen omakotitalon rakentamiseen rikosta.
Pääministeri Matti Vanhanen piti tiistaina tiedotustilaisuuden, jossa hän kiisti jyrkästi TV2:n ohjelmassa esitetyt syytteet. Hän vakuutti, että valtakunnalliselta rakennusyhtiöltä koko hankkeeseen tuli vain puuta kirjahyllyyn. On ilman muuta selvää, että kirjahyllylaudat eivät vastaa Ylen ohjelman väitettä arvokkaasta tilauksesta. Ylen suunnalta huomautettiin, ettei ohjelmassa puhuttu kirjahyllyn tekoon tarkoitetusta puutavarasta.
Vanhanen sanoo maksaneensa kaikki saamansa laskut rakennusmateriaaleista viimeistään, kun niitä on karhuttu. Hän kiisti olleensa sopimassa maksamatta jättämisestä. Myös kirjahyllyn puusta piti tulla lasku.
Hyvin johdonmukaisesti ja päättäväisesti esiintynyt pääministeri Vanhanen vaati Yleisradion TV2:n edustajaa täsmentämään, mistä syytöksissä on kysymys, jotta hän voisi vastata niihin.
Tiedostusvälineessä esitetty väite lahjoman vastaanottamisesta on keneen tahansa kohdistuvana erittäin vakava asia ja se on sitä vielä aivan erityisesti kohdistuessaan pääministeriin.
Keskusrikospoliisin tutkimus asiasta on välttämätöntä. Jos tutkimuksissa käy ilmi, että väitteet pitävät paikkansa, merkitsee se pääministerin eroa riippumatta siitä, onko tapaus mahdollisesti rikosoikeudellisesti vanhentunut. Jos taas väite osoittautuu perättömäksi, täytyy seurauksena olla sanktiot sen esittäjälle.
Tiedotusvälineiden tehtävä on paljastaa politiikan epäkohtia. Toimittajien työtä on kertoa kansalle myös asioista, joiden salaaminen on vallanpitäjien ja päätöksentekijöiden intresseissä.
Pitkään vellonut keskustelu vaalirahoituksesta johtaa tarpeellisiin muutoksiin, joten julkinen sana on hoitanut hyvin tehtäväänsä.
Nyt on kuitenkin lähellä tilanne, jossa lähdesuojan takaa esitetyissä väitteissä on poliittisen ajojahdin piirteitä.
”Vanhanen sanoo maksaneensa kaikki saamansa laskut rakennusmateriaaleista viimeistään, kun niitä on karhuttu. Hän kiisti olleensa sopimassa maksamatta jättämisestä. Myös kirjahyllyn puusta piti tulla lasku.”
Siis ”saamansa laskut”, ”viimeistään kun niitä on karhuttu” ja piti tulla lasku”. Mitä kansalaisen tulisi tehdä, ellei tavaran toimittaja lähetä laskua ?
Yrjö Saraste
Sotaveteraani
>>>>
Kirjoitus perustuu seuraavaan:
KESKISUOMALAINEN 30.09.09
PÄÄMINISTERIN ASEMA
Väite lahjoman vastaanottamisesta erittäin vakava asia
Yleisradion TV2:n Silminnäkijä -ohjelmassa esitettiin maanantaina väite, jonka mukaan nykyinen pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) on ottanut omakotitaloaan rakentaessaan 1990-luvulla vastaan rakennusliikkeen lahjuksena "kalliin rakennustarvike-erän". Väitteen mukaan Vanhaselle antoi lahjuksen nimeltä mainitsematon rakennusliike, joka tavoitteli urakoita keskustaa lähellä olevalta Nuorisosäätiöltä.
Väite on erittäin vakava. Tiistaina ennen pääministerin tiedotustilaisuutta pidettiin Vanhasen asemaa aika yleisesti kestämättömänä.
Keskusrikospoliisi ilmoitti jo aamupäivällä aloittavan tutkimukset, liittyykö Vanhasen omakotitalon rakentamiseen rikosta.
Pääministeri Matti Vanhanen piti tiistaina tiedotustilaisuuden, jossa hän kiisti jyrkästi TV2:n ohjelmassa esitetyt syytteet. Hän vakuutti, että valtakunnalliselta rakennusyhtiöltä koko hankkeeseen tuli vain puuta kirjahyllyyn. On ilman muuta selvää, että kirjahyllylaudat eivät vastaa Ylen ohjelman väitettä arvokkaasta tilauksesta. Ylen suunnalta huomautettiin, ettei ohjelmassa puhuttu kirjahyllyn tekoon tarkoitetusta puutavarasta.
Vanhanen sanoo maksaneensa kaikki saamansa laskut rakennusmateriaaleista viimeistään, kun niitä on karhuttu. Hän kiisti olleensa sopimassa maksamatta jättämisestä. Myös kirjahyllyn puusta piti tulla lasku.
Hyvin johdonmukaisesti ja päättäväisesti esiintynyt pääministeri Vanhanen vaati Yleisradion TV2:n edustajaa täsmentämään, mistä syytöksissä on kysymys, jotta hän voisi vastata niihin.
Tiedostusvälineessä esitetty väite lahjoman vastaanottamisesta on keneen tahansa kohdistuvana erittäin vakava asia ja se on sitä vielä aivan erityisesti kohdistuessaan pääministeriin.
Keskusrikospoliisin tutkimus asiasta on välttämätöntä. Jos tutkimuksissa käy ilmi, että väitteet pitävät paikkansa, merkitsee se pääministerin eroa riippumatta siitä, onko tapaus mahdollisesti rikosoikeudellisesti vanhentunut. Jos taas väite osoittautuu perättömäksi, täytyy seurauksena olla sanktiot sen esittäjälle.
Tiedotusvälineiden tehtävä on paljastaa politiikan epäkohtia. Toimittajien työtä on kertoa kansalle myös asioista, joiden salaaminen on vallanpitäjien ja päätöksentekijöiden intresseissä.
Pitkään vellonut keskustelu vaalirahoituksesta johtaa tarpeellisiin muutoksiin, joten julkinen sana on hoitanut hyvin tehtäväänsä.
Nyt on kuitenkin lähellä tilanne, jossa lähdesuojan takaa esitetyissä väitteissä on poliittisen ajojahdin piirteitä.
tiistai 29. syyskuuta 2009
Yksivaltias Suomeen ?
Hallituksen nimittämä, ministeri Taxellin johtama perustuslakitoimikunta tulee antamaan valtiosäännön uudistamiseksi esityksen, johon sisältyy ennen muuta presidentin valtaoikeuksien kaventaminen.
Poliittinen eliitti myöntää miten ”Vahva presidentti oli ehkä aiemmin Suomessa tarpeen, muttei enää.” Edelleen miten nyt olisi ei vain korkea aika vaan myös sopiva tilaisuus poistaa presidentin lopullisetkin valtaoikeudet. On arvioitu, että asia saattaisi nyt onnistua tilanteessa, jossa nykyiset hallituspuolueet ovat tämän muutoksen kannalla.
Asian yhteydessä painotetaan jatkuvasti miten päätäntävallan keskittäminen pääministerille on mukamas sitä oikeata länsimaista kansanvaltaa. Nykyinen yksinkertaisen enemmistön valtaan perustuva järjestelmä on kuitenkin tosiasiallisesti luonut tilanteen, jossa riittävän röyhkeätä pääministeriä ei pystytä erottamaan.
Tämä koska voimassa olevan perustuslain mukaan nimenomaan pääministerin tulee tehdä aloite Eduskunnan hajottamisesta. Perustuslakia viimeksi uudistettaessa ei kiinnitetty huomiota tähän asiaan. Presidentti tehtiin toimintakyvyttömäksi asian suhteen ja hajotusvalta siirrettiin pääministerille.
Tässä yhteydessä on muistettava miten presidentti on valittu suoralla kansanvaalilla. Kun pääministeri sen sijaan on noussut valtaan kansanedustajien ”lehmänkaupoilla”. Hyvä ajatus olisi suoralla kansanvaalilla valittava presidentti, jolla olisi valtaoikeus yhdessä määrävähemmistön kanssa hajottaa eduskunta.
Mitään ei tietenkään tapahdu niin kauan kuin hallituskumppanit seisovat pääministeri Matti Vanhasen takana.
Ilkeämieliset huhut kyllä väittävät miten hallituksen piirissä varmuuden vuoksijo suunniteltaisiin Vanhaselle syytesuojaa samaan tapaan kuin pääministeri Silvio Berlusconille Italiassa.
Yrjö Saraste
Sotaveteraani
Poliittinen eliitti myöntää miten ”Vahva presidentti oli ehkä aiemmin Suomessa tarpeen, muttei enää.” Edelleen miten nyt olisi ei vain korkea aika vaan myös sopiva tilaisuus poistaa presidentin lopullisetkin valtaoikeudet. On arvioitu, että asia saattaisi nyt onnistua tilanteessa, jossa nykyiset hallituspuolueet ovat tämän muutoksen kannalla.
Asian yhteydessä painotetaan jatkuvasti miten päätäntävallan keskittäminen pääministerille on mukamas sitä oikeata länsimaista kansanvaltaa. Nykyinen yksinkertaisen enemmistön valtaan perustuva järjestelmä on kuitenkin tosiasiallisesti luonut tilanteen, jossa riittävän röyhkeätä pääministeriä ei pystytä erottamaan.
Tämä koska voimassa olevan perustuslain mukaan nimenomaan pääministerin tulee tehdä aloite Eduskunnan hajottamisesta. Perustuslakia viimeksi uudistettaessa ei kiinnitetty huomiota tähän asiaan. Presidentti tehtiin toimintakyvyttömäksi asian suhteen ja hajotusvalta siirrettiin pääministerille.
Tässä yhteydessä on muistettava miten presidentti on valittu suoralla kansanvaalilla. Kun pääministeri sen sijaan on noussut valtaan kansanedustajien ”lehmänkaupoilla”. Hyvä ajatus olisi suoralla kansanvaalilla valittava presidentti, jolla olisi valtaoikeus yhdessä määrävähemmistön kanssa hajottaa eduskunta.
Mitään ei tietenkään tapahdu niin kauan kuin hallituskumppanit seisovat pääministeri Matti Vanhasen takana.
Ilkeämieliset huhut kyllä väittävät miten hallituksen piirissä varmuuden vuoksijo suunniteltaisiin Vanhaselle syytesuojaa samaan tapaan kuin pääministeri Silvio Berlusconille Italiassa.
Yrjö Saraste
Sotaveteraani
maanantai 28. syyskuuta 2009
Siirryttäisiinkö sittenkin listavaaleihin?
Taas on nostettu esille ajatus ns. pitkistä vaalilistoista. Nykyinen käytäntö, jossa puoluejohto yhteistyössä rahoittajiensa kanssa laatii suunnitelmat siitä keitä ehdokkaita tuetaan on kyllä jo oikeastaan eräänlainen ”listavaali”.
On ollut järkyttävää kuulla miten vuoden 2007 vaaleissa joukko maineeltaan kyseenalaisia liikemiehiä avusti 400 000 euron tukirahalla Eduskuntaan neljäkymmentä ehdokasta, joista kahdestatoista tuli myös ministereitä. Liikemiehet ovat itse jälkeenpäin kehuneet miten he rahalla junailivat maahan mieleisensä hallituksen. Iltalehden tietojen mukaan Arto Merisalo ja Tapani
Yli-Saunamäki yhdessä Jyri Häkämiehen kanssa kävivät läpi puolueen ehdokkaita vaalipiireittäin. Pyrkimys oli löytää sellaisia ehdokkaita, joiden tukeminen auttaisi kokoomusta saamaan tietyissä vaalipiireissä ratkaisevia lisä-ääniä.
Listavaaleissa puolueen johdon ja sen rahoittajien valta kasvaisi kansanvallan kustannuksella. Puoluekuri kovenisi sillä ”väärin” äänestäneet saatettaisiin tiputtaa seuraavissa vaaleissa listan häntäpäähän.
Toisaalta listavaaleilla olisi kuitenkin monia etuja. Ennen kaikkea se tekisi vaalikampanjat halvemmiksi ja siten tasa-arvoistaisi ehdokkaita keskenään. Luettuani Mikko Elon kirjoituksen
”Listavaali pelastaisi demokratia” (Satakunnan Kansa 26.09.09) aloin kallistua tukemaan listavaaleja.
Elo esittää miten ”Vaalitaistelu keskittyisi tällöin asioihin, eikä henkilöihin.” Sekä miten nykyisin ”Mainostoimistot yrittävät luoda puolueista mielikuvia, joita sitten syötetään kansalaisille.”
Edelleen ”Nykyinen vaalirahakohu osoittaa henkilövaalien mädännäisyyden. Koska julkinen näkyvyys on henkilövaalissa tärkeää, ehdokkaat tarvitsevat rahaa vaalimainontaan. Kuten viimeaikaiset tapahtumat osoittavat, rahaa hankitaan kaikin mahdollisin keinoin, laillisin ja laittomin.”
Aivan ratkaiseva vaatimus on Mikko Elon esittämä ehto, että ”Listavaali edellyttäisi puolueiden suorittavan jäsenäänestyksen ehdokkaiden asettamiseksi järjestykseen. Ilman jäsenäänestystä puolueiden johtohenkilöiden valta kasvaisi liian suureksi.” Samassa yhteydessä tulisi yrittää kasvattaa puolueiden jäsenmääriä.
Joka tapauksessa puolueiden taustakytkennät nousevat varmasti yhdeksi seuraavien vaalien ydinteemoista. Turha sitä on yrittää peitellä miten kauppa- ja teollisuus tukee Kokoomusta ja ammattiyhdistykset vasemmistoa. Keskustalle taitaa sitten jäädä vain ”liikemiehet” ? Osa äänestäjistä ilmaisee kyllästymistään politiikan likaisuuteen jättämällä äänestämättä. Aina löytyy kuitenkin tietysti niitäkin, jotka äänestävät vanhaa tuttua ehdokasta vaikka hän syyllistyisi kyseenalaisiinkin tekoihin. Pelkästään tiukentamalla
vaalirahoitussääntöjä ei tilanne kuitenkaan parane.
Yrjö Saraste
On ollut järkyttävää kuulla miten vuoden 2007 vaaleissa joukko maineeltaan kyseenalaisia liikemiehiä avusti 400 000 euron tukirahalla Eduskuntaan neljäkymmentä ehdokasta, joista kahdestatoista tuli myös ministereitä. Liikemiehet ovat itse jälkeenpäin kehuneet miten he rahalla junailivat maahan mieleisensä hallituksen. Iltalehden tietojen mukaan Arto Merisalo ja Tapani
Yli-Saunamäki yhdessä Jyri Häkämiehen kanssa kävivät läpi puolueen ehdokkaita vaalipiireittäin. Pyrkimys oli löytää sellaisia ehdokkaita, joiden tukeminen auttaisi kokoomusta saamaan tietyissä vaalipiireissä ratkaisevia lisä-ääniä.
Listavaaleissa puolueen johdon ja sen rahoittajien valta kasvaisi kansanvallan kustannuksella. Puoluekuri kovenisi sillä ”väärin” äänestäneet saatettaisiin tiputtaa seuraavissa vaaleissa listan häntäpäähän.
Toisaalta listavaaleilla olisi kuitenkin monia etuja. Ennen kaikkea se tekisi vaalikampanjat halvemmiksi ja siten tasa-arvoistaisi ehdokkaita keskenään. Luettuani Mikko Elon kirjoituksen
”Listavaali pelastaisi demokratia” (Satakunnan Kansa 26.09.09) aloin kallistua tukemaan listavaaleja.
Elo esittää miten ”Vaalitaistelu keskittyisi tällöin asioihin, eikä henkilöihin.” Sekä miten nykyisin ”Mainostoimistot yrittävät luoda puolueista mielikuvia, joita sitten syötetään kansalaisille.”
Edelleen ”Nykyinen vaalirahakohu osoittaa henkilövaalien mädännäisyyden. Koska julkinen näkyvyys on henkilövaalissa tärkeää, ehdokkaat tarvitsevat rahaa vaalimainontaan. Kuten viimeaikaiset tapahtumat osoittavat, rahaa hankitaan kaikin mahdollisin keinoin, laillisin ja laittomin.”
Aivan ratkaiseva vaatimus on Mikko Elon esittämä ehto, että ”Listavaali edellyttäisi puolueiden suorittavan jäsenäänestyksen ehdokkaiden asettamiseksi järjestykseen. Ilman jäsenäänestystä puolueiden johtohenkilöiden valta kasvaisi liian suureksi.” Samassa yhteydessä tulisi yrittää kasvattaa puolueiden jäsenmääriä.
Joka tapauksessa puolueiden taustakytkennät nousevat varmasti yhdeksi seuraavien vaalien ydinteemoista. Turha sitä on yrittää peitellä miten kauppa- ja teollisuus tukee Kokoomusta ja ammattiyhdistykset vasemmistoa. Keskustalle taitaa sitten jäädä vain ”liikemiehet” ? Osa äänestäjistä ilmaisee kyllästymistään politiikan likaisuuteen jättämällä äänestämättä. Aina löytyy kuitenkin tietysti niitäkin, jotka äänestävät vanhaa tuttua ehdokasta vaikka hän syyllistyisi kyseenalaisiinkin tekoihin. Pelkästään tiukentamalla
vaalirahoitussääntöjä ei tilanne kuitenkaan parane.
Yrjö Saraste
lauantai 19. syyskuuta 2009
Kuka matkan tai juhlan maksaa?
Nyt ihmetellään kuka ja miksi on maksanut erään kansanedustajan lentolipun ja ministerin syntymäpäiväjuhlan.
Tapauksissa ei kuitenkaan ole mitään ihmettelemistä. Sillä onhan luonnollista, että hätääntynyt ja avuton kansanedustaja ottaa yhteyttä rahoittajaansa. Vastaavasti ministeri halutessaan järjestää kalliin juhlan neuvottelee poliittisen taustavaikuttajansa kanssa siitä mistä saataisiin juhlan rahoittajat.
Onhan se matkalippu juttu kuitenkin vähän outo, sillä onhan nykyisin käytännöllisesti katsoen kaikilla ellei luotto- niin ainakin pankkikortti. Mikäli matka olisikin seuramatka niin kyllä matkatoimistokin hätätapauksessa avustaisi poikkeavan paluulennon järjestämisessä. Tilanne viittaa myös siihen, ettei kansanedustajalla ollut tilillään vajaata 900 euroa sekä ettei hänellä ollut Suomessa muita lähiomaisia ja tuttavia kuin oma vaalirahoittaja.
On ollut myös mielenkiintoista kuulla miten rahoittaja on julkisuudessa kertonut edustajan olleen häneen usein yhteydessä. Kai siinä on kysytty neuvoja.
Yrjö Saraste
Tapauksissa ei kuitenkaan ole mitään ihmettelemistä. Sillä onhan luonnollista, että hätääntynyt ja avuton kansanedustaja ottaa yhteyttä rahoittajaansa. Vastaavasti ministeri halutessaan järjestää kalliin juhlan neuvottelee poliittisen taustavaikuttajansa kanssa siitä mistä saataisiin juhlan rahoittajat.
Onhan se matkalippu juttu kuitenkin vähän outo, sillä onhan nykyisin käytännöllisesti katsoen kaikilla ellei luotto- niin ainakin pankkikortti. Mikäli matka olisikin seuramatka niin kyllä matkatoimistokin hätätapauksessa avustaisi poikkeavan paluulennon järjestämisessä. Tilanne viittaa myös siihen, ettei kansanedustajalla ollut tilillään vajaata 900 euroa sekä ettei hänellä ollut Suomessa muita lähiomaisia ja tuttavia kuin oma vaalirahoittaja.
On ollut myös mielenkiintoista kuulla miten rahoittaja on julkisuudessa kertonut edustajan olleen häneen usein yhteydessä. Kai siinä on kysytty neuvoja.
Yrjö Saraste
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Kuluttajavirasto uhkaa päivittäistavarakauppaa sakoilla
Virasto on kieltämässä ruokakaupoilta punaiset tarjoustarrat, joilla ilmoitetaan vanhenevia tuotteita myytävän esimerkiksi puoleen hintaan. Virasto vaatii, että tarrassa tulisi näkyä paljonko se puolet on euroissa.
Kaupan laskelmien mukaan kuluttajat menettäisivät vanhaksi menevien tuotteiden ale-myynnin loppumisen myötä vuosittain 50 miljoonan euron arvoisen edun. Kuluttaja-asiamies Marita Wilska ilkeää kuitenkin väittää, että "Kuluttajan asiaa tässä ajetaan."
Viraston vaatimusten noudattaminen edellyttäisi jokaisen aletuotteen hinnan uudelleen laskemista.
Mainittakoon miten Wilska itsekin myöntää, ettei kukaan ole koskaan valittanut virastoon punaisten lappujen hintatietojen olevan epäselviä. Tämähän on luonnollista, sillä kyllähän ihmiset tietävät paljonko puolet on kokonaisesta.
Asian uutisoinnin jälkeen Kuluttajavirasto korosti tiedotteessaan, että se ei vastusta alennuksia, kunhan niissä on maininta lopullisesta hinnasta. Virasto ei siis kiellä kaupalta oikeutta halutessaan alentaa hintoja !
Kuluttajavirasto tulkitsee nyt siis hintamerkintäasetusta tavalla, joka on täysin kuluttajan edun vastainen. Tuottajat ja teollisuus vähät välittävät tilanteesta, sillä niillehän on yhdentekevää meneekö tavara roskiin vai kulutukseen. Kauppa puolestaan lisää poistettujen tavaroiden hinnan muiden tuotteiden hintoihin. Kuluttajat, jotka yleisesti arvostavat oikeutta saada ostaa ”tarratuotteita” ovat ainoa osapuoli, joka
asiasta kärsii.
Tässä yhteydessä muistuu myös mieliin, miten jäteastioihin heitetyt tuotteet siirtyvät vastaanottajan eli yleensä jätteenkuljetusyhtiön omaisuudeksi. Täten esimerkiksi ruuan ottaminen kaupan roskalaatikosta on tarkkaan ottaen varkautta.
Yrjö Saraste
Kaupan laskelmien mukaan kuluttajat menettäisivät vanhaksi menevien tuotteiden ale-myynnin loppumisen myötä vuosittain 50 miljoonan euron arvoisen edun. Kuluttaja-asiamies Marita Wilska ilkeää kuitenkin väittää, että "Kuluttajan asiaa tässä ajetaan."
Viraston vaatimusten noudattaminen edellyttäisi jokaisen aletuotteen hinnan uudelleen laskemista.
Mainittakoon miten Wilska itsekin myöntää, ettei kukaan ole koskaan valittanut virastoon punaisten lappujen hintatietojen olevan epäselviä. Tämähän on luonnollista, sillä kyllähän ihmiset tietävät paljonko puolet on kokonaisesta.
Asian uutisoinnin jälkeen Kuluttajavirasto korosti tiedotteessaan, että se ei vastusta alennuksia, kunhan niissä on maininta lopullisesta hinnasta. Virasto ei siis kiellä kaupalta oikeutta halutessaan alentaa hintoja !
Kuluttajavirasto tulkitsee nyt siis hintamerkintäasetusta tavalla, joka on täysin kuluttajan edun vastainen. Tuottajat ja teollisuus vähät välittävät tilanteesta, sillä niillehän on yhdentekevää meneekö tavara roskiin vai kulutukseen. Kauppa puolestaan lisää poistettujen tavaroiden hinnan muiden tuotteiden hintoihin. Kuluttajat, jotka yleisesti arvostavat oikeutta saada ostaa ”tarratuotteita” ovat ainoa osapuoli, joka
asiasta kärsii.
Tässä yhteydessä muistuu myös mieliin, miten jäteastioihin heitetyt tuotteet siirtyvät vastaanottajan eli yleensä jätteenkuljetusyhtiön omaisuudeksi. Täten esimerkiksi ruuan ottaminen kaupan roskalaatikosta on tarkkaan ottaen varkautta.
Yrjö Saraste
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
Haluammeko "järkevämmän" yhteiskunnan?
Ulla Puolanne kirjoitti (ESS 01.09.09) otsikolla ”Kuolema on luonnollinen asia” muun muassa:
”Ilman pitkälle kehittynyttä lääketiedettä meidän keski-ikämme länsimaissa olisi huomattavasti luonnonmukaisempi eli lyhyempi ja yhteiskunta olisi rakenteeltaan huomattavasti tarkoituksenmukaisempi eli järkevämpi.”
Hän jatkaa kuitenkin seuraavasti ”En minäkään hampaat irvessä kierrä Pikku-Vesijärveä sauvalenkillä pitkittääkseni elämääni, vaan pitääkseni yllä liikuntakykyä niin kauan kuin henki pihisee.”
Herää kysymys onko tehokkaan ja ”järkevän yhteiskunnan” kannalta tarpeellista, että Ulla Puolanne joka itsekin myöntää miten ”Aivot tosin alkavat jo pehmetä” jatkaa sauvakävelyä ”niin kauan kuin henki pihisee.”
Yrjö Saraste
* * *
Tästä oli kyse:
ETELÄ-SUOMEN SANOMAT 01.09.09
Kuolema on luonnollinen asia
Lääkäreiden eettisiin periaatteisiin kuuluu elämän ylläpitäminen. Mutta pitäisikö lääkärikunnan järjestää vähintään maanlaajuinen kongressi, jossa keskusteltaisiin myös, mitä järkeä tässä on, jos ei laadita ja noudateta minkäänlaisia priorisoivia soveltamisohjeita. Ilman pitkälle kehittynyttä lääketiedettä meidän keski-ikämme länsimaissa olisi huomattavasti luonnonmukaisempi eli lyhyempi ja yhteiskunta olisi rakenteeltaan huomattavasti tarkoituksenmukaisempi eli järkevämpi. Uskoisin, että monet vanhat ihmiset olisivat myös täysin valmiita luontevaan lähtöön, jos ja kun sen vaihtoehtona on eläminen vaipoilla varustettuna pakettina jonkun laitoksen dementiaosastolla. Vahva dementoituminen lieneekin ihmisen sisäinen vastalause moiselle elämälle . Juhani Melanen kirjoitti aiheesta (ESS 11.07) otsikolla Varmista hoitotestamenttisi ja elinsiirtolupasi . Säilytin sen, koska se oli niin viisasta tekstiä. Melanen kertoo keskustelleensa useiden lääkäreiden kanssa ilmeisesti lähinnä saattovaiheen hoidosta, jolloin hätääntyneet omaiset vaativat kaikki mahdolliset hoidot ja painostavat lääkäreitä täysin epärealistisiin toimenpiteisiin . Vanhat ihmiset lienevätkin yleisesti valmiimpia hyväksymään kuoleman kuin omaiset, joilla on luonnollisesti vielä toisenlainen käsitys elämän tarkoituksesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Melanen kertoo myös haastattelemansa lääkärin ilmoittaneen, ettei hän halua elämänsä pitkittämiseksi ei hengityslaitetta, ei syöttöletkua, ei tiputusta, ei antibiootteja, ei elvytystä, ei nestehoitoa, ei verensiirtoja, ei dialyysejä, ei liuotushoitoja, ei rokotuksia infektioita vastaan ja mikä ihmeellisintä ei sairaalaa . On siis syytä kirjoittaa valmiiksi hoitotahto, jotta omaisetkin voivat rauhassa hyväksyä tapahtuneen eikä syyttää lääkäreitä hoitovirheestä . Suhtautuminen kuolemaan ja kuolemiseen on luonnollisesti täysin henkilökohtainen asia. Kaikkihan me haluaisimme olla nuoria ja nättejä ja fiksuja ja filmaattisia, mutta ennen kaikkea terveitä ja aikaansaavia. Ikäätyminen merkitsee kuitenkin siirtymistä lähemmäs elämänkaaren loppupäätä kaikkine kremppoineen.
Omassa tahdossamme on korkeintaan jonkinlaisen laadun ylläpitämisen yrittäminen. En minäkään hampaat irvessä kierrä Pikku-Vesijärveä sauvalenkillä pitkittääkseni elämääni, vaan pitääkseni yllä liikuntakykyä niinkauan kuin henki pihisee. Itsekunnioitus säilyy niin kauan kuin itse pystyy hoitamaan asiansa. Aivot tosin alkavat jo pehmetä...
Ulla Puolanne
”Ilman pitkälle kehittynyttä lääketiedettä meidän keski-ikämme länsimaissa olisi huomattavasti luonnonmukaisempi eli lyhyempi ja yhteiskunta olisi rakenteeltaan huomattavasti tarkoituksenmukaisempi eli järkevämpi.”
Hän jatkaa kuitenkin seuraavasti ”En minäkään hampaat irvessä kierrä Pikku-Vesijärveä sauvalenkillä pitkittääkseni elämääni, vaan pitääkseni yllä liikuntakykyä niin kauan kuin henki pihisee.”
Herää kysymys onko tehokkaan ja ”järkevän yhteiskunnan” kannalta tarpeellista, että Ulla Puolanne joka itsekin myöntää miten ”Aivot tosin alkavat jo pehmetä” jatkaa sauvakävelyä ”niin kauan kuin henki pihisee.”
Yrjö Saraste
* * *
Tästä oli kyse:
ETELÄ-SUOMEN SANOMAT 01.09.09
Kuolema on luonnollinen asia
Lääkäreiden eettisiin periaatteisiin kuuluu elämän ylläpitäminen. Mutta pitäisikö lääkärikunnan järjestää vähintään maanlaajuinen kongressi, jossa keskusteltaisiin myös, mitä järkeä tässä on, jos ei laadita ja noudateta minkäänlaisia priorisoivia soveltamisohjeita. Ilman pitkälle kehittynyttä lääketiedettä meidän keski-ikämme länsimaissa olisi huomattavasti luonnonmukaisempi eli lyhyempi ja yhteiskunta olisi rakenteeltaan huomattavasti tarkoituksenmukaisempi eli järkevämpi. Uskoisin, että monet vanhat ihmiset olisivat myös täysin valmiita luontevaan lähtöön, jos ja kun sen vaihtoehtona on eläminen vaipoilla varustettuna pakettina jonkun laitoksen dementiaosastolla. Vahva dementoituminen lieneekin ihmisen sisäinen vastalause moiselle elämälle . Juhani Melanen kirjoitti aiheesta (ESS 11.07) otsikolla Varmista hoitotestamenttisi ja elinsiirtolupasi . Säilytin sen, koska se oli niin viisasta tekstiä. Melanen kertoo keskustelleensa useiden lääkäreiden kanssa ilmeisesti lähinnä saattovaiheen hoidosta, jolloin hätääntyneet omaiset vaativat kaikki mahdolliset hoidot ja painostavat lääkäreitä täysin epärealistisiin toimenpiteisiin . Vanhat ihmiset lienevätkin yleisesti valmiimpia hyväksymään kuoleman kuin omaiset, joilla on luonnollisesti vielä toisenlainen käsitys elämän tarkoituksesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Melanen kertoo myös haastattelemansa lääkärin ilmoittaneen, ettei hän halua elämänsä pitkittämiseksi ei hengityslaitetta, ei syöttöletkua, ei tiputusta, ei antibiootteja, ei elvytystä, ei nestehoitoa, ei verensiirtoja, ei dialyysejä, ei liuotushoitoja, ei rokotuksia infektioita vastaan ja mikä ihmeellisintä ei sairaalaa . On siis syytä kirjoittaa valmiiksi hoitotahto, jotta omaisetkin voivat rauhassa hyväksyä tapahtuneen eikä syyttää lääkäreitä hoitovirheestä . Suhtautuminen kuolemaan ja kuolemiseen on luonnollisesti täysin henkilökohtainen asia. Kaikkihan me haluaisimme olla nuoria ja nättejä ja fiksuja ja filmaattisia, mutta ennen kaikkea terveitä ja aikaansaavia. Ikäätyminen merkitsee kuitenkin siirtymistä lähemmäs elämänkaaren loppupäätä kaikkine kremppoineen.
Omassa tahdossamme on korkeintaan jonkinlaisen laadun ylläpitämisen yrittäminen. En minäkään hampaat irvessä kierrä Pikku-Vesijärveä sauvalenkillä pitkittääkseni elämääni, vaan pitääkseni yllä liikuntakykyä niinkauan kuin henki pihisee. Itsekunnioitus säilyy niin kauan kuin itse pystyy hoitamaan asiansa. Aivot tosin alkavat jo pehmetä...
Ulla Puolanne
tiistai 1. syyskuuta 2009
Eiköhän lopeteta keskustelu eutanasiasta
Jo vuosia on valiteltu miten maamme talous ei kestä suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymistä. Ei ole riittävästi rahaa, laitospaikkoja eikä hoitajia. Samanaikaisesti kirjoitetaan yhä enemmän siitä miten ”Eutanasian pitäisi olla jo nykypäivää.” Samoin on patisteltu poliitikkoja avaamaan jo silmänsä ja ryhtymään suunnittelemaan lakia, joka sallisi aktiivisen lääketieteellisen kuolinavun. Väitetään myös, että lähes 80 prosenttia suomalaisista kannattaisi asiaa. Toisaalta on myös esitetty miten eutanasian sijaan pitäisi keskittyä ennemmin parempaan kipulääkitykseen ja saattohoitoon.
Eutanasian kannattajat viittaavat häpeilemättä suoraan vanhustenhuollon vaikeuksiin, dementoituneiden määrään ja yhteiskunnan taloudellisiin resursseihin. Kuoleman jouduttamisesta on puhuttu ja kirjoitettu jo saroja vuosia ja aina sairaiden kärsimysten lisäksi kyse on ollut henkilön yhteiskunnalle aiheuttamasta taakasta. Tietysti tekopyhästi luvataan, ettei ketään saisi painostaa eikä pakottaa tekemään eutanasia-päätöstä, sekä miten sen edellytyksenä olisi aina potilaan suullinen tai kirjallinen toivomus. Mielestäni jatkuva puhuminen eutanasiasta on sellaisenaan jo, ellei painostusta niin ainakin johdattelua.
Koska lääkärin etiikka lähtee elämän ja ihmisarvon kunnioittamisesta suhtautuvat sekä Suomen Lääkäriliitto että Maailman lääkäriliitto eutanasiaan kielteisesti.
Voisiko sellaista yhteiskuntaa, joka alkaisi ”hoitamaan” vanhuksiaan eutanasian avulla enää kutsua sivistysvaltioksi ? Toisaalta kyynikko voisi tietysti esittää myös seuraavan radikaalin ja karmean ajatuksen, että mikäli yhteiskunta kerran sallii puolustuskyvyttömän sikiön poiston niin miksei se voisi myös sallia puolustuskyvyttömän vanhuksen lopettamisen.
Yrjö Saraste
Eutanasian kannattajat viittaavat häpeilemättä suoraan vanhustenhuollon vaikeuksiin, dementoituneiden määrään ja yhteiskunnan taloudellisiin resursseihin. Kuoleman jouduttamisesta on puhuttu ja kirjoitettu jo saroja vuosia ja aina sairaiden kärsimysten lisäksi kyse on ollut henkilön yhteiskunnalle aiheuttamasta taakasta. Tietysti tekopyhästi luvataan, ettei ketään saisi painostaa eikä pakottaa tekemään eutanasia-päätöstä, sekä miten sen edellytyksenä olisi aina potilaan suullinen tai kirjallinen toivomus. Mielestäni jatkuva puhuminen eutanasiasta on sellaisenaan jo, ellei painostusta niin ainakin johdattelua.
Koska lääkärin etiikka lähtee elämän ja ihmisarvon kunnioittamisesta suhtautuvat sekä Suomen Lääkäriliitto että Maailman lääkäriliitto eutanasiaan kielteisesti.
Voisiko sellaista yhteiskuntaa, joka alkaisi ”hoitamaan” vanhuksiaan eutanasian avulla enää kutsua sivistysvaltioksi ? Toisaalta kyynikko voisi tietysti esittää myös seuraavan radikaalin ja karmean ajatuksen, että mikäli yhteiskunta kerran sallii puolustuskyvyttömän sikiön poiston niin miksei se voisi myös sallia puolustuskyvyttömän vanhuksen lopettamisen.
Yrjö Saraste
lauantai 29. elokuuta 2009
Nyt kouluttamaan "kalan haistajia"!
Sekä Elintarvikevirasto (Evira) että kuluttajat ovat jo julkisuudessa valitelleet miten vaikeata on tunnistaa yli-ikäiset tuotteet. Eräät lehdet ovatkin jo julkaisseet ”Näin tunnistat tuoreen tuotteen” – palstoja.
Iltalehti testasi yhdeksän eri ostospaikan kirjolohifileet, joista asiantuntijoiden aistihavaintojen mukaan vain yhdessä kirjolohifileessä oli hyvä, merellinen tuoksu. Näytteet on viety edelleen laboratoriotutkimuksiin. Nimeltä mainittu ainoan hyvältä tuoksuvan kalan myyjä sai kuitenkin jo tästä julkisuudesta ”tuhannen taalan” - mainoksen.
Kuultuani miten kalan tuoreuden toteaminen tapahtuu ensisijaisesti haistelemalla totesin miten meidän olisi ehkä syytä ryhtyä kouluttamaan ”kalan haistajia” samaan tapaan kuin koulutamme viinin maistajia.
Luettuani Savon Sanomissa tänään (27.08.09) julkaistun kirjoituksen ”Vainukoira” tulin vuorostaan ajatelleeksi, että voisimmehan kouluttaa koiria paljastamaan myymälöissä olevan yli-ikäisen kalan.
Yrjö Saraste
Iltalehti testasi yhdeksän eri ostospaikan kirjolohifileet, joista asiantuntijoiden aistihavaintojen mukaan vain yhdessä kirjolohifileessä oli hyvä, merellinen tuoksu. Näytteet on viety edelleen laboratoriotutkimuksiin. Nimeltä mainittu ainoan hyvältä tuoksuvan kalan myyjä sai kuitenkin jo tästä julkisuudesta ”tuhannen taalan” - mainoksen.
Kuultuani miten kalan tuoreuden toteaminen tapahtuu ensisijaisesti haistelemalla totesin miten meidän olisi ehkä syytä ryhtyä kouluttamaan ”kalan haistajia” samaan tapaan kuin koulutamme viinin maistajia.
Luettuani Savon Sanomissa tänään (27.08.09) julkaistun kirjoituksen ”Vainukoira” tulin vuorostaan ajatelleeksi, että voisimmehan kouluttaa koiria paljastamaan myymälöissä olevan yli-ikäisen kalan.
Yrjö Saraste
keskiviikko 12. elokuuta 2009
Miksi edustajapaikan voi ostaa?
EU – vaalien yhteydessä kiinnittyy huomio taas siihen miten pyrittäessä poliittisiin luottamustehtäviin ehdokkaat pystyvät taikka suorastaan joutuvat ”ostamaan” paikkansa”.
Tämä ilmiö on muilla aloilla täysin tuntematon.
Nykytilanteessa on selviö, että kansa epäilee edustajien tavalla tai toisella ottavan sijoituksensa takaisin. Koska valituksi tuleminen on aina epävarmaa mahdollisen tuoton täytyy olla todella suuri, jotta yritykseen kannattaa sijoittaa omia rahoja jopa kymmeniä tuhansia.
Nythän on jopa kerrottu miten eräskin ehdokas otti kampanjaansa varten 100´000 euron pankkilainan. Summahan on valtava ja vastaa pienipalkkaisen 10 vuoden palkkaa, eikä moista lainaa joku keskisuuri yrittäjäkään hevin pankista saisi.
Tilanne maassamme on nyt sikäli outo, että kansa joko ei äänestä lainkaan taikka antaa äänensä erilaisten taustaryhmien valitsemille ja rahoittamille ehdokkaille.
Miten eurovaalit saataisiin kiinnostavammiksi? Huolimatta siitä, että näissä vaaleissahan valitaan edustajia nimenomaan EU – parlamentin poliittisiin puolueisiin voisimme Suomessa kuitenkin yrittää valita sinne eri ”alojen” edustajia. Siis esimerkiksi
maa- ja metsätalouden, teollisuuden ja kaupan, ammattiyhdistysten, oikeuslaitoksen, terveysalan, koulutusalojen jne. edustajat. Yleisen edun kannalta olisi tärkeintä, että meillä olisi edustajia eri aloilta, kuuluisatpa he sitten Suomessa mihin puolueeseen tahansa.
Pitäisin EU:ssa olevia edustajiamme suorastaan jonkinlaisena ”valvontakomissiona’.
Yrjö Saraste
Tämä ilmiö on muilla aloilla täysin tuntematon.
Nykytilanteessa on selviö, että kansa epäilee edustajien tavalla tai toisella ottavan sijoituksensa takaisin. Koska valituksi tuleminen on aina epävarmaa mahdollisen tuoton täytyy olla todella suuri, jotta yritykseen kannattaa sijoittaa omia rahoja jopa kymmeniä tuhansia.
Nythän on jopa kerrottu miten eräskin ehdokas otti kampanjaansa varten 100´000 euron pankkilainan. Summahan on valtava ja vastaa pienipalkkaisen 10 vuoden palkkaa, eikä moista lainaa joku keskisuuri yrittäjäkään hevin pankista saisi.
Tilanne maassamme on nyt sikäli outo, että kansa joko ei äänestä lainkaan taikka antaa äänensä erilaisten taustaryhmien valitsemille ja rahoittamille ehdokkaille.
Miten eurovaalit saataisiin kiinnostavammiksi? Huolimatta siitä, että näissä vaaleissahan valitaan edustajia nimenomaan EU – parlamentin poliittisiin puolueisiin voisimme Suomessa kuitenkin yrittää valita sinne eri ”alojen” edustajia. Siis esimerkiksi
maa- ja metsätalouden, teollisuuden ja kaupan, ammattiyhdistysten, oikeuslaitoksen, terveysalan, koulutusalojen jne. edustajat. Yleisen edun kannalta olisi tärkeintä, että meillä olisi edustajia eri aloilta, kuuluisatpa he sitten Suomessa mihin puolueeseen tahansa.
Pitäisin EU:ssa olevia edustajiamme suorastaan jonkinlaisena ”valvontakomissiona’.
Yrjö Saraste
torstai 6. elokuuta 2009
Suomalaiset rauhanturvaajatko pelkureita?
ILTALEHTI (05.08.09) väittää, että ””Afganistan pelottaa” ja kertoo miten
”rauhanturvaajiksi hakevien määrä on romahtanut.”
Mielestäni lehden väite, että suomalaisten miesten haluttomuus osallistua Afganistanin sotaan johtuisi pelokkuudesta on loukkaava. Kyse on ainakin osittain siitä miten tämän sodan ensisijainen tarkoitus on taata öljy-yhtiöiden edut tällä alueella. Lisäksi muistamme kaikki miten USA Neuvostoliiton miehityksen aikana avusti ja koulutti talebaneja. Sitten kun USA liittolaisineen itse vuorostaan hyökkäsi maahan ja asetti sinne nukkehallituksen entisistä liittolaisista tulikin terroristeja.
Nyt muistellaan miten ”aiemmin Suomen lippu käsivarressa oli takuu puolueettomuudesta, mutta nykyisin on toisin kun useimmat paikalliset pitävät kaikkia ulkomaalaisia sotilaita miehittäjinä. Tilannetta kuvaa hyvin se miten Afganistanissa olevien suomalaisten joukkojen komentaja puhui televisiossa ”vihollisesta.”
On väitetty, että ”Afganistan on todennäköisesti vaarallisin operaatio, johon Suomi on osallistunut.” Tällöin unhoitetaan kyllä esimerkiksi Talvi- ja Jatkosodat.
Todetaan myös miten” Suomalaisten rauhanturvaajien on arvioitu pysyvän Afganistanissa ainakin parikymmentä vuotta.”
Vieläpä iloitaan siitä miten ”onkin aikamoinen ihme, että Afganistanissa on kuollut vain yksi suomalaissotilas” ja toivotaan ”onnen” jatkuvan.
Yrjö Saraste
sotaveteraani
”rauhanturvaajiksi hakevien määrä on romahtanut.”
Mielestäni lehden väite, että suomalaisten miesten haluttomuus osallistua Afganistanin sotaan johtuisi pelokkuudesta on loukkaava. Kyse on ainakin osittain siitä miten tämän sodan ensisijainen tarkoitus on taata öljy-yhtiöiden edut tällä alueella. Lisäksi muistamme kaikki miten USA Neuvostoliiton miehityksen aikana avusti ja koulutti talebaneja. Sitten kun USA liittolaisineen itse vuorostaan hyökkäsi maahan ja asetti sinne nukkehallituksen entisistä liittolaisista tulikin terroristeja.
Nyt muistellaan miten ”aiemmin Suomen lippu käsivarressa oli takuu puolueettomuudesta, mutta nykyisin on toisin kun useimmat paikalliset pitävät kaikkia ulkomaalaisia sotilaita miehittäjinä. Tilannetta kuvaa hyvin se miten Afganistanissa olevien suomalaisten joukkojen komentaja puhui televisiossa ”vihollisesta.”
On väitetty, että ”Afganistan on todennäköisesti vaarallisin operaatio, johon Suomi on osallistunut.” Tällöin unhoitetaan kyllä esimerkiksi Talvi- ja Jatkosodat.
Todetaan myös miten” Suomalaisten rauhanturvaajien on arvioitu pysyvän Afganistanissa ainakin parikymmentä vuotta.”
Vieläpä iloitaan siitä miten ”onkin aikamoinen ihme, että Afganistanissa on kuollut vain yksi suomalaissotilas” ja toivotaan ”onnen” jatkuvan.
Yrjö Saraste
sotaveteraani
tiistai 4. elokuuta 2009
Milloin kävely on lopetettava?
Eräänä kesänä toistakymmentä vuotta sitten kuntoni ei ollut Nijmegen - marssin aattona parhaimmillaan, joten päätin kääntyä ammattilaisten puoleen. Varasin ajan puhelinluettelosta löytämääni urheiluklinikkaan. Aluksi olin iloinen kun totesin päässeeni Suomen ehkä kaikkien aikojen tunnetuimman urheilulääkärin vastaanotolle.
Kuultuani asiani tämä ehkä 130 kilon painoinen erikoislääkäri alkoi nauraa ja selitti, että kyllä yli 70 vuotiaan on aika siirtyä katsomaan urheilua keinutuolista. Hän toivotti hyvää loppuelämää ja veloitti erikoislääkärin maksun.
Vaiva meni kuitenkin ohi ja jatkoin kävellen noin 1000 km vuodessa. Vielä täytettyäni 80 vuotta olen kerran kävellyt täyden Vaasan Marssi eli 48 tunnin aikana 105 km. Sekä muun muassa Ruotsi-Suomi napapiirikävely neljän yön aikana 134 km. Viime vuonna Kesäyön Marssissa 2 x 30 km vuorokauden aikana.
Tänä vuonna kävellessäni Nijmehen – marssin neljättä 30 km osuutta tuli minulle vaikeuksia ollessani enää vain 10 km maalista. Pari vuotta sitten leikattu selkäni ja oikea lonkka olivat ”tulessa”. Onneksi minua ohittamassa olleet 4x40 ja 4x50 km taipaleella olleet suomalaiset ja japanilaiset (!) puolittain raahasivat minut maaliin. Näin sain suoritettua 19:sta Nijmegen - marssin viimeisten 20 vuoden aikana.
Nyt mietin jo miten saisin uutta potkua ensi vuoden marssia varten. Ymmärrän tietysti, että urheilulääkärien tehtävänä on keskittää kaikki taitonsa ja tarmonsa puolittain kaupallistuneiden huippu- ja kilpaurheilijoiden hoitoon.
Yrjö Saraste
Kuultuani asiani tämä ehkä 130 kilon painoinen erikoislääkäri alkoi nauraa ja selitti, että kyllä yli 70 vuotiaan on aika siirtyä katsomaan urheilua keinutuolista. Hän toivotti hyvää loppuelämää ja veloitti erikoislääkärin maksun.
Vaiva meni kuitenkin ohi ja jatkoin kävellen noin 1000 km vuodessa. Vielä täytettyäni 80 vuotta olen kerran kävellyt täyden Vaasan Marssi eli 48 tunnin aikana 105 km. Sekä muun muassa Ruotsi-Suomi napapiirikävely neljän yön aikana 134 km. Viime vuonna Kesäyön Marssissa 2 x 30 km vuorokauden aikana.
Tänä vuonna kävellessäni Nijmehen – marssin neljättä 30 km osuutta tuli minulle vaikeuksia ollessani enää vain 10 km maalista. Pari vuotta sitten leikattu selkäni ja oikea lonkka olivat ”tulessa”. Onneksi minua ohittamassa olleet 4x40 ja 4x50 km taipaleella olleet suomalaiset ja japanilaiset (!) puolittain raahasivat minut maaliin. Näin sain suoritettua 19:sta Nijmegen - marssin viimeisten 20 vuoden aikana.
Nyt mietin jo miten saisin uutta potkua ensi vuoden marssia varten. Ymmärrän tietysti, että urheilulääkärien tehtävänä on keskittää kaikki taitonsa ja tarmonsa puolittain kaupallistuneiden huippu- ja kilpaurheilijoiden hoitoon.
Yrjö Saraste
sunnuntai 2. elokuuta 2009
Huippu-urheilulle lisää rahaa
Urheiluministeri Stefan Wallin kertoi heinäkuussa SuomiAreenassa esittävänsä ensi vuoden budjettiin yli 50 prosentin lisäystä huippu-urheilijoiden apurahoihin, valmentajien tukeen ja valmennusmenetelmien kehittämiseen. Wallinin mukaan tämä lisäysehdotus on noin 1,5 miljoonaa euroa, mutta lisää rahaa on luvassa myös urheiluseuroille.
Julkisuudessa on painotettu miten merkittävä osa suomalaisista pitää Kilpa- ja huippu-urheilua sekä kansainvälistä urheilumenestystä erittäin tärkeänä. Tämä korostuu vielä nyt talouslaman aikana.
Valitettavasti olen taas hieman erimieltä. Tottahan on tärkeätä, että kansa saa taantuman aikana edes ”sirkushuveja” ja pysyy rauhallisena. Kuitenkin nykytilanteessa, jossa nuorten kunto on laskenut jopa siinä määrin, että asevelvollisetkin tarvitsevat tuekseen kävelysauvoja, tulisi kaikki voimat keskittää sellaisten ”valmennusmenetelmien kehittämiseen, että koko kansan kunto saataisiin nousemaan.
Vanha sanonta ”vierivä kivi ei sammaloidu” pätee edelleen. Nyt tarvittaisiin uusi Tarvajärvi, joka hihkaisisi taas ”ylös, ulos ja lenkille”. Henkilökohtaisen kuntoilun lisäämisellä olisi myös suuri kansantaloudellinen merkitys.
Mielestäni ”julkkiksilla” ja poliitikoilla olisi suorastaan velvollisuus näyttää esimerkkiä. Ensimmäinen mahdollisuus olisi nyt Vaasassa (www.vaasanmarssi.fi), jossa voi kuluvan elokuun 7-9 päivinä kävellä eripituisia reittejä aina 10:stta 105 kilometriin saakka. Tilaisuus ei ole kilpailu vaan sosiaalinen tapahtuma, jossa eri maiden kävelijät kohtaavat toisensa..
Yrjö Saraste
Julkisuudessa on painotettu miten merkittävä osa suomalaisista pitää Kilpa- ja huippu-urheilua sekä kansainvälistä urheilumenestystä erittäin tärkeänä. Tämä korostuu vielä nyt talouslaman aikana.
Valitettavasti olen taas hieman erimieltä. Tottahan on tärkeätä, että kansa saa taantuman aikana edes ”sirkushuveja” ja pysyy rauhallisena. Kuitenkin nykytilanteessa, jossa nuorten kunto on laskenut jopa siinä määrin, että asevelvollisetkin tarvitsevat tuekseen kävelysauvoja, tulisi kaikki voimat keskittää sellaisten ”valmennusmenetelmien kehittämiseen, että koko kansan kunto saataisiin nousemaan.
Vanha sanonta ”vierivä kivi ei sammaloidu” pätee edelleen. Nyt tarvittaisiin uusi Tarvajärvi, joka hihkaisisi taas ”ylös, ulos ja lenkille”. Henkilökohtaisen kuntoilun lisäämisellä olisi myös suuri kansantaloudellinen merkitys.
Mielestäni ”julkkiksilla” ja poliitikoilla olisi suorastaan velvollisuus näyttää esimerkkiä. Ensimmäinen mahdollisuus olisi nyt Vaasassa (www.vaasanmarssi.fi), jossa voi kuluvan elokuun 7-9 päivinä kävellä eripituisia reittejä aina 10:stta 105 kilometriin saakka. Tilaisuus ei ole kilpailu vaan sosiaalinen tapahtuma, jossa eri maiden kävelijät kohtaavat toisensa..
Yrjö Saraste
perjantai 31. heinäkuuta 2009
Valtaoikeustaistelu tiivistyy...
Nyt huudetaan jo miten: ”Vallanjaon muutos on vietävä jo perille”.
Pyrkimys on muuttaa valtiosääntöä siten, että saatettaisiin edelleen supistaa presidentin valtaoikeuksia. Nykyinen vuoden 2000 perustuslakimme korostaa jo melko selvästi miten pääministeri on tosiasiallinen valtionpäämies. Tämä ei kuitenkaan riitä maamme poliittiselle eliitille, joka
haluaa ennen kaikkea poistaa kohdan "presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa".
Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg on nyt ehdottanut mallia, jossa presidentti voisi edelleen palauttaa asioita hallitukselle. Mikäli hallitus ei kuitenkaan suostuisi muutoksiin joutuisi presidentti taipumaan. Tämä koskisi ulkopolitiikkaa, sotilas- ja nimitysasioita.
Muutos tarkoittaisi sitä, että tähänastinen presidentin veto-oikeus poistuisi ja ikään kuin siirtyisi hallitukselle.
Nyt on jo esitetty miten Hallbergin ehdotus saattaisi olla käyttökelpoinen välivaihe matkalla siihen, että Eduskunta valitsisi tasavallan presidentin.
On jopa kirjoitettu miten ”Ei voida jatkaa niin, että presidentti tunkee EU-huippukokouksiin aina kun huvittaa.” On myös paheksuttu sitä miten presidentti on puhelimitse keskustellut vieraan maan pääministerin kanssa. Vaikuttaa suorastaan siltä kuin haluttaisiin siirtyä käytäntöön, jossa hallitus ratkaisee missä ja milloin presidentti saa edes näyttäytyä.
Poliitikot vetoavat siihen miten ”Hallitus on poliittisessa vastuussa eduskunnalle, presidentti ei ole.” Tämähän on tietysti totta, mutta yleisesti ottaen kansa luottaa enemmän suoralla kansanvaalilla valitsemaansa presidenttiin. Näin etenkin nykyisin kun olemme kuulleet miten ehdokkaat ja edustajat eivät vain seurustele hämärämiesten kanssa vaan ovat vastaanottaneet heiltä rahaakin.
Presidentin valtaoikeus – kysymystä paljon tärkeämpi asia on se, että Suomeen tulisi mahdollisimman nopeasti perustaa puolueeton ja kansanedustajista riippumaton perustuslakituomioistuin. Nykytilanne, jossa kansanedustajat itse päättävät, onko heidän lakiehdotuksensa vastoin perustuslakia vai ei, on täysin käsittämätön.
Yrjö Saraste
Pyrkimys on muuttaa valtiosääntöä siten, että saatettaisiin edelleen supistaa presidentin valtaoikeuksia. Nykyinen vuoden 2000 perustuslakimme korostaa jo melko selvästi miten pääministeri on tosiasiallinen valtionpäämies. Tämä ei kuitenkaan riitä maamme poliittiselle eliitille, joka
haluaa ennen kaikkea poistaa kohdan "presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa".
Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg on nyt ehdottanut mallia, jossa presidentti voisi edelleen palauttaa asioita hallitukselle. Mikäli hallitus ei kuitenkaan suostuisi muutoksiin joutuisi presidentti taipumaan. Tämä koskisi ulkopolitiikkaa, sotilas- ja nimitysasioita.
Muutos tarkoittaisi sitä, että tähänastinen presidentin veto-oikeus poistuisi ja ikään kuin siirtyisi hallitukselle.
Nyt on jo esitetty miten Hallbergin ehdotus saattaisi olla käyttökelpoinen välivaihe matkalla siihen, että Eduskunta valitsisi tasavallan presidentin.
On jopa kirjoitettu miten ”Ei voida jatkaa niin, että presidentti tunkee EU-huippukokouksiin aina kun huvittaa.” On myös paheksuttu sitä miten presidentti on puhelimitse keskustellut vieraan maan pääministerin kanssa. Vaikuttaa suorastaan siltä kuin haluttaisiin siirtyä käytäntöön, jossa hallitus ratkaisee missä ja milloin presidentti saa edes näyttäytyä.
Poliitikot vetoavat siihen miten ”Hallitus on poliittisessa vastuussa eduskunnalle, presidentti ei ole.” Tämähän on tietysti totta, mutta yleisesti ottaen kansa luottaa enemmän suoralla kansanvaalilla valitsemaansa presidenttiin. Näin etenkin nykyisin kun olemme kuulleet miten ehdokkaat ja edustajat eivät vain seurustele hämärämiesten kanssa vaan ovat vastaanottaneet heiltä rahaakin.
Presidentin valtaoikeus – kysymystä paljon tärkeämpi asia on se, että Suomeen tulisi mahdollisimman nopeasti perustaa puolueeton ja kansanedustajista riippumaton perustuslakituomioistuin. Nykytilanne, jossa kansanedustajat itse päättävät, onko heidän lakiehdotuksensa vastoin perustuslakia vai ei, on täysin käsittämätön.
Yrjö Saraste
torstai 30. heinäkuuta 2009
Nato-jäsenyys veisi Porin nousuun..?
Porilainen Antti Pekola kirjoittaa Satakunnan Kansassa (30.08.09) otsikolla ”Suomi ja Nato” muun muassa seuraavaa:
”Nato-jäsenyydellä on myös porilainen ulottuvuus. Nato-Suomessa Pori nousisi lopulta uuteen kukoistukseen. Kun Nato-liikenne käyttäisi Porin satamaa, lentokenttää ja muuta infrastruktuuria, koko Pori saisi uusia mahdollisuuksia.”
Pekolan mukaan Nato – jäsenyys toisi maahamme Porin kautta niin paljon miehiä ja kalustoa, että kaupunki nousisi uuteen kukoistukseen.
Pelkään, ettei ajatus Porista Nato – tukikohtana saa laajempaa kannatusta edes Porissa.
Yrjö Saraste
Kirjoitus perustuu seuraavaan:
SATAKUNNAN KANSA 30.07.09
Suomi ja Nato
Otsikkoaiheesta on kirjoitettu suorastaan hyllymetreittäin tutkimuksia, kannanottoja ja enemmän tai vähemmän tunneperäisiä purkauksia. Siksi koetan esittää sanottavani lyhyesti.
Hiljan perustettu Suomen Atlantti-Seura koettaa toiminnallaan ja julkaisuillaan hälventää pahimpia epäluuloja ja oikaista poliitikkojen sekä kansalaisten keskuudessa olevia vääriä luuloja siitä, millaiseksi Nato edelleen koetaan. Helsingin Sanomien emerituskolumnisti Olli Kivisen kirjanen "Nato ilman tunteilua" esittää asiat pähkinänkuoressa.
Monet kansalaiset näkevät Naton edelleen YYA-lasien läpi. Kylmän sodan aikaan maailma todella oli kahtiajakautunut ja Naton päätehtävä oli kommunismin - tuon ihmiskunnan historian hirvittävimmän järjestelmän - patoaminen. Tässä tehtävässä onnistuttiin eikä punatähti liehunut koskaan kanaalin rannalla. Todettakoon vielä, että neuvostokommunismin uhreja oli vuosina 1917-1947 kaikkiaan 49 miljoonaa eivätkä näihin lukuihin sisälly 1. ja 2. maailmansodan uhrit (lähde: Hans Graf Huyn: Hyökkäys, 1979, s 29).
Yksi väärimmistä Suomen Nato-jäsenyyteen kohdistuvista epäluuloista on, että pelätään Venäjän aggressiota. "Nato tietää sotaa", on toriparlamenttien ja suomi.24 -keskustelupalstojen vakiofraasi. Kuten Olli Kivinen todistaa, asia on päinvastoin. Nato on tuonut ja tuo vakautta Eurooppaan. Entiset Itä-Euroopan maat, jotka saivat maistaa sosialismin ihanuutta, ovat nyt hyviä EU-maita ja hyviä Nato-maita.
Sanotaan, että Suomen Nato-jäsenyys on kolmen lukon takana: tarvitaan 1) suurten puolueiden kannatus, 2) kansan enemmistön kannatus ja 3) presidentin tuki. Kansan kannatus saadaan kahdessa viikossa Natolle myötämieliseksi, kun asia selitetään sille. Suurista puolueista vain kokoomus liputtaa tällä hetkellä Naton puolesta, mutta keskusta ja SDP tulevat kiltisti perässä, kun asia kerrotaan puoluejohtajille kansantajuisesti. Entäpä sitten rakas presidenttimme? Hän näkee vanhana vasemmistolaisena lännessä vain pahaa, mutta perustuslain mukaan ulkopolitiikkaa johtavat presidentti ja valtioneuvosto yhdessä. Valtiosäännön tulkinnan mukaan ristiriitatilanteessa valtioneuvoston kanta voittaa, joten presidentin ikuinen jarrutus ei ole ongelma.
Nato-jäsenyydellä on myös porilainen ulottuvuus. Nato-Suomessa Pori nousisi lopulta uuteen kukoistukseen. Kun Nato-liikenne käyttäisi Porin satamaa, lentokenttää ja muuta infrastruktuuria, koko Pori saisi uusia mahdollisuuksia. Jarrumiehet (=vasemmisto) jarruttakoon, kuten he ovat Porissa aina tehneet.
Antti Pekola
Pori
”Nato-jäsenyydellä on myös porilainen ulottuvuus. Nato-Suomessa Pori nousisi lopulta uuteen kukoistukseen. Kun Nato-liikenne käyttäisi Porin satamaa, lentokenttää ja muuta infrastruktuuria, koko Pori saisi uusia mahdollisuuksia.”
Pekolan mukaan Nato – jäsenyys toisi maahamme Porin kautta niin paljon miehiä ja kalustoa, että kaupunki nousisi uuteen kukoistukseen.
Pelkään, ettei ajatus Porista Nato – tukikohtana saa laajempaa kannatusta edes Porissa.
Yrjö Saraste
Kirjoitus perustuu seuraavaan:
SATAKUNNAN KANSA 30.07.09
Suomi ja Nato
Otsikkoaiheesta on kirjoitettu suorastaan hyllymetreittäin tutkimuksia, kannanottoja ja enemmän tai vähemmän tunneperäisiä purkauksia. Siksi koetan esittää sanottavani lyhyesti.
Hiljan perustettu Suomen Atlantti-Seura koettaa toiminnallaan ja julkaisuillaan hälventää pahimpia epäluuloja ja oikaista poliitikkojen sekä kansalaisten keskuudessa olevia vääriä luuloja siitä, millaiseksi Nato edelleen koetaan. Helsingin Sanomien emerituskolumnisti Olli Kivisen kirjanen "Nato ilman tunteilua" esittää asiat pähkinänkuoressa.
Monet kansalaiset näkevät Naton edelleen YYA-lasien läpi. Kylmän sodan aikaan maailma todella oli kahtiajakautunut ja Naton päätehtävä oli kommunismin - tuon ihmiskunnan historian hirvittävimmän järjestelmän - patoaminen. Tässä tehtävässä onnistuttiin eikä punatähti liehunut koskaan kanaalin rannalla. Todettakoon vielä, että neuvostokommunismin uhreja oli vuosina 1917-1947 kaikkiaan 49 miljoonaa eivätkä näihin lukuihin sisälly 1. ja 2. maailmansodan uhrit (lähde: Hans Graf Huyn: Hyökkäys, 1979, s 29).
Yksi väärimmistä Suomen Nato-jäsenyyteen kohdistuvista epäluuloista on, että pelätään Venäjän aggressiota. "Nato tietää sotaa", on toriparlamenttien ja suomi.24 -keskustelupalstojen vakiofraasi. Kuten Olli Kivinen todistaa, asia on päinvastoin. Nato on tuonut ja tuo vakautta Eurooppaan. Entiset Itä-Euroopan maat, jotka saivat maistaa sosialismin ihanuutta, ovat nyt hyviä EU-maita ja hyviä Nato-maita.
Sanotaan, että Suomen Nato-jäsenyys on kolmen lukon takana: tarvitaan 1) suurten puolueiden kannatus, 2) kansan enemmistön kannatus ja 3) presidentin tuki. Kansan kannatus saadaan kahdessa viikossa Natolle myötämieliseksi, kun asia selitetään sille. Suurista puolueista vain kokoomus liputtaa tällä hetkellä Naton puolesta, mutta keskusta ja SDP tulevat kiltisti perässä, kun asia kerrotaan puoluejohtajille kansantajuisesti. Entäpä sitten rakas presidenttimme? Hän näkee vanhana vasemmistolaisena lännessä vain pahaa, mutta perustuslain mukaan ulkopolitiikkaa johtavat presidentti ja valtioneuvosto yhdessä. Valtiosäännön tulkinnan mukaan ristiriitatilanteessa valtioneuvoston kanta voittaa, joten presidentin ikuinen jarrutus ei ole ongelma.
Nato-jäsenyydellä on myös porilainen ulottuvuus. Nato-Suomessa Pori nousisi lopulta uuteen kukoistukseen. Kun Nato-liikenne käyttäisi Porin satamaa, lentokenttää ja muuta infrastruktuuria, koko Pori saisi uusia mahdollisuuksia. Jarrumiehet (=vasemmisto) jarruttakoon, kuten he ovat Porissa aina tehneet.
Antti Pekola
Pori
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
Suomi sodassa
Viime päivinä on todettu miten ”suomalaiset ovat Afganistanissa keskellä sotaa, ja taistelujen osapuolena” sekä miten ”suomalaiset ampuivat vastapuolta tositarkoituksella”. Puhutaan siis nimenomaan ”vastapuolesta”. Mikäli tavanomaisessa kriisinhallintaoperaatiossa jouduttaisiin ampumaan itsepuolustukseksi jommallekummalle puolelle ei tietenkään käytettäisi sanaa ”vastapuoli”.
Vaikea on väittää, etteikö Afganistanissa tosiasiallisesti olisi sisällissota, jossa Nato – johtoiset joukot avustavat ja tukevat maan nukkehallitusta sen pyrkiessä tuhoamaan entisen hallituksen kannattajat.
Väite, että Isaf- operaatioon osallistutaan samoilla periaatteilla, joilla suomalaiset ovat aina osallistuneet rauhanturvaamis- tai kriisinhallintatehtäviin ei pidä paikkaansa. Sillä yleensähän on nimenomaan pyrkimys estää osapuolia ampumasta toisiaan. Nythän suomalaisten tehtävä on vain katsoa sivusta kun toista osapuolta yritetään tuhota. Aiemmin suomalaiset
palvelivat YK-lipun alla ja menivät taistelevien osapuolten väliin näiden kummankin suostumuksella.
Poliittinen johtomme on kiirehtinyt väittämään, ettei Suomi ainakaan vielä ole ajautunut osapuoleksi tässä epämääräisessä Afganistanin sodassa. Koska poliittisena tavoitteena on pysyä hyvissä kirjoissa Yhdysvalloissa haluaa maamme johto kuitenkin sotilaittemme tukevan tätä Nato - johtoista sotaa.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä , ettei kesken lähdetä pois vaan hoidetaan sovittu kausi loppuun. Vastaisuudessa tulee kuitenkin hankita tarkemmin minne ja millaisilla ehdoilla miehiä luvataan.
Yrjö Saraste
Vaikea on väittää, etteikö Afganistanissa tosiasiallisesti olisi sisällissota, jossa Nato – johtoiset joukot avustavat ja tukevat maan nukkehallitusta sen pyrkiessä tuhoamaan entisen hallituksen kannattajat.
Väite, että Isaf- operaatioon osallistutaan samoilla periaatteilla, joilla suomalaiset ovat aina osallistuneet rauhanturvaamis- tai kriisinhallintatehtäviin ei pidä paikkaansa. Sillä yleensähän on nimenomaan pyrkimys estää osapuolia ampumasta toisiaan. Nythän suomalaisten tehtävä on vain katsoa sivusta kun toista osapuolta yritetään tuhota. Aiemmin suomalaiset
palvelivat YK-lipun alla ja menivät taistelevien osapuolten väliin näiden kummankin suostumuksella.
Poliittinen johtomme on kiirehtinyt väittämään, ettei Suomi ainakaan vielä ole ajautunut osapuoleksi tässä epämääräisessä Afganistanin sodassa. Koska poliittisena tavoitteena on pysyä hyvissä kirjoissa Yhdysvalloissa haluaa maamme johto kuitenkin sotilaittemme tukevan tätä Nato - johtoista sotaa.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä , ettei kesken lähdetä pois vaan hoidetaan sovittu kausi loppuun. Vastaisuudessa tulee kuitenkin hankita tarkemmin minne ja millaisilla ehdoilla miehiä luvataan.
Yrjö Saraste
maanantai 27. heinäkuuta 2009
Arktiksen militarisointi ja Lapista
LAPIN KANSA 05.07.09
Rauna Kuokkanen
Kirjoittaja on valtiotieteen apulaisprofessori Toronton yliopistossa.
Ilmastonmuutoksen aiheuttaman arktisten jääalueiden sulaminen on synnyttänyt uuden kiinnostuksen pohjoisille alueille. Uusin tulokas on Nato, joka on kuluneen kuukauden aikana pitänyt Ruotsissa massiivisen kymmenpäiväisen ilmasotaharjoituksen, joihin myös Suomi osallistui. Sotaharjoitukset ovat osa Naton aikeita laajentaa sotilaallista läsnäoloaan ja vahvistaa sotavalmiuttaan arktisilla maa- ja vesialueilla.
Nimellisesti liittoutumattomien maiden Ruotsin ja Suomen lisääntyvä osallistuminen Naton toimintaan on keskeinen ulottuvuus sotilasliiton arktisen alueiden militarisointisuunnitelmissa. Suomi ja Ruotsi ovat Naton ilmasotaharjoituksissa sotilasliiton Rauhankumppanuus-ohjelman jäseninä. Tämän lisäksi molemmat maat ovat mukana Naton monikansallisissa rauhanturvajoukoissa (ISAF-operaatio) Afganistanissa. Kaikki tämä viittaa myös molempien valtioiden pyrkimyksiin liittyä Natoon maiden kansalaisten vastustuksesta huolimatta.
Suomen hallituspuolueet ovat jo pitkään kampanjoineet Nato-jäsenyyden puolesta ja tietoisesti pyrkineet muokkaamaan kansalaisten näkemyksiä Nato-myönteisimmiksi. Kesäkuun alussa Nato ja Suomen puolustusvoimat järjestivät Helsingissä kolmepäiväisen koulutuskonferenssin, johon osallistui sekä Naton jäsenmaita että muita yhteistyökumppaneita ympäri maailmaa. Vajaa viikko konferenssin jälkeen Suomi allekirjoitti Naton kanssa alustavan puolustusteknologiaa koskevan yhteistyösopimuksen. Ruotsi on allekirjoittanut vastaavanlaisen sopimuksen vuonna 2007.
Pohjois-Ruotsissa kymmenen päivää kestäneet lentosotaharjoitukset olivat suurin ilmavoimanäytös Perämeren ja Pohjanlahden alueiden historiassa. Jopa Ruotsin eduskunta pidettiin pimennossa sotaharjoituksen laajuudesta. Sotaharjoitukset pohjautuivat kuvitteelliseen skenaarioon, jossa soditaan Lapistan-nimistä epädemokraattista terroristivaltiota vastaan. Skenaarion keskiössä on Lapistanin konflikti öljy- ja kaasuvaroista kuvitteellisen Bothnia-nimisen Nato-jäsenvaltion kanssa. Konfliktissa myös puolueettomilla Nordistanilla ja Suomella on pienehkö rooli.
Sotakoneet ja poronvasat
Tuskin kenenkään pohjoismaissa tarvitsee pohtia pitempään, mihin tai keihin Lapistan viittaa. Kuten monet ovat huomauttaneet, Naton sotaharjoitukset loukkaavat sekä saamelaisia että Ruotsissa asuvia muslimeja. Ruotsin saamelaiset ovat olleet myös aiheellisesti huolissaan sadan metrin korkeudessa lentävien sotakoneiden aiheuttamasta uhasta poroille, etenkin vastasyntyneille vasoille.
Mielikuvien luominen saamelaisista vihollismaana ei ole ensimmäinen kerta kun alkuperäiskansoja rinnastetaan terroristeihin. Esimerkiksi Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa vuoden 2001 jälkeen voimaantulleita terrorisminvastaisia lakeja on käytetty alkuperäiskansoja vastaan. Oikeuksiensa tunnustamista vaativat alkuperäiskansat ovatkin yhtäkkiä terroristiryhmiä ja valtioiden vihollisia, joita voi keinotekoisesti pidättää uusien lakien nojalla. Toisin sanoen terrorisminvastaiset lait ovat useassa maassa heikentäneet alkuperäiskansojen oikeussuojaa ja heidän ihmisoikeusvaatimuksiaan.
Tässä kontekstissa Lapistan ei ole viaton mielikuvitusleikki, vaan sen avulla luodaan valtioiden näkökulmasta käyttökelpoisia mielikuvia, joiden mukaan alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeudet ovat verrattavissa terroristiryhmien toimintaan.
Norjan siirrot
Samaan aikaan kun Suomi ja Nato pitivät koulutuskonferenssiaan Helsingissä kesäkuun alussa, Norja ilmoitti siirtävänsä operatiivisen komentopäämajansa Stavangerista pohjoiseen BodÝn lähellä sijaitsevaan Reitaniin. Siirron syynä on Norjan pyrkimys keskittyä enenevässä määrin pohjoisille alueille. Norja on maailman ensimmäinen valtio, jolla elokuun alusta lähtien tulee olemaan operatiivinen komentopäämaja napapiirin pohjoispuolella.
Myös useat Norjan hallituksen jäsenet ovat kehottaneet Natoa vahvistamaan rooliaan arktisilla alueilla. Muun muassa Norjan puolustusministeri Anne-Grete Strom Erichsen kehotti toukokuussa pidetyssä Naton kokouksessa vahvistamaan sotilasliiton merkitystä pohjoisten alueiden puolustus- ja turvallisuusasioissa.
Naton Pohjola-suunnitelmat eivät lopu pohjoismaihin. Kuluneen kuun aikana Naton nopean toiminnan joukot ovat pitäneet monikansalliset sotaharjoitukset myös Latviassa. Baltian operaatio (BALTOPS) on vuotuinen sotaharjoitus, jonka tarkoituksena on Naton mukaan parantaa alueellisten kumppaneiden yhteistyövalmiutta. Tämän lisäksi Puola on edelleen mukana Yhdysvaltain suunnitelmissa asentaa ohjustentorjuntakilven eli kymmenen torjuntaohjusta Pohjois-Puolaan. Puolan puolustusministeri Bogdan Klich myös hiljattain ilmoitti, että Nato aikoo sijoittaa Joint Battle -komentokeskuksen Pohjois-Puolassa sijaitsevaan Bydgoszcziin, jossa ennestään sijaitsee Naton harjoituskeskus.
Nato on maailman suurin ydinaseiden haltija ja sotakoneisto. Sotilasliiton rynnistäminen pohjoisille maa- ja vesialueille on osa arktiksen militarisointia, jossa myös Venäjä on enenevässä määrin mukana. Venäjän sotilaskoneet ovat lentäneet arktisilla alueilla ja Norjan rannikolla kesästä 2007 lähtien. Viime huhtikuussa pitämässään puheessa Kanadan ulkoministeri Lawrence Cannon korosti, että mitä tulee arktisten alueiden suvereniteetin puolustamiseen, Kanada ei aio alistua Venäjän uhkailuihin. Maan arktisten alueiden puolustusstrategian mukaisesti Kanada on perustassa puolustusvoimien Arktisen harjoituskeskuksen Resolute Bayhin Cornwallisin saarelle, laajentamassa ja tehostamassa Kanadan vartiostoa sekä rakentamassa arktisen syvänmeren telakointi- ja tankkausaseman Nanisivikiin Baffinin saarelle.
Menneen kylmän sodan tuulet pohjoisilla alueilla tuntuvat puhaltavan kylmästi uudelleen. Tällä kertaa Suomi ja Ruotsi näyttävät olevan entistä aktiivisemmin mukana pohjoisen militarisoinnissa ja uhkakuvien maalailussa.
Suomi ja Ruotsi ovat Naton ilmasotaharjoituksissa sotilasliiton Rauhankumppanuusohjelman jäseninä.
Rauna Kuokkanen
Kirjoittaja on valtiotieteen apulaisprofessori Toronton yliopistossa.
Ilmastonmuutoksen aiheuttaman arktisten jääalueiden sulaminen on synnyttänyt uuden kiinnostuksen pohjoisille alueille. Uusin tulokas on Nato, joka on kuluneen kuukauden aikana pitänyt Ruotsissa massiivisen kymmenpäiväisen ilmasotaharjoituksen, joihin myös Suomi osallistui. Sotaharjoitukset ovat osa Naton aikeita laajentaa sotilaallista läsnäoloaan ja vahvistaa sotavalmiuttaan arktisilla maa- ja vesialueilla.
Nimellisesti liittoutumattomien maiden Ruotsin ja Suomen lisääntyvä osallistuminen Naton toimintaan on keskeinen ulottuvuus sotilasliiton arktisen alueiden militarisointisuunnitelmissa. Suomi ja Ruotsi ovat Naton ilmasotaharjoituksissa sotilasliiton Rauhankumppanuus-ohjelman jäseninä. Tämän lisäksi molemmat maat ovat mukana Naton monikansallisissa rauhanturvajoukoissa (ISAF-operaatio) Afganistanissa. Kaikki tämä viittaa myös molempien valtioiden pyrkimyksiin liittyä Natoon maiden kansalaisten vastustuksesta huolimatta.
Suomen hallituspuolueet ovat jo pitkään kampanjoineet Nato-jäsenyyden puolesta ja tietoisesti pyrkineet muokkaamaan kansalaisten näkemyksiä Nato-myönteisimmiksi. Kesäkuun alussa Nato ja Suomen puolustusvoimat järjestivät Helsingissä kolmepäiväisen koulutuskonferenssin, johon osallistui sekä Naton jäsenmaita että muita yhteistyökumppaneita ympäri maailmaa. Vajaa viikko konferenssin jälkeen Suomi allekirjoitti Naton kanssa alustavan puolustusteknologiaa koskevan yhteistyösopimuksen. Ruotsi on allekirjoittanut vastaavanlaisen sopimuksen vuonna 2007.
Pohjois-Ruotsissa kymmenen päivää kestäneet lentosotaharjoitukset olivat suurin ilmavoimanäytös Perämeren ja Pohjanlahden alueiden historiassa. Jopa Ruotsin eduskunta pidettiin pimennossa sotaharjoituksen laajuudesta. Sotaharjoitukset pohjautuivat kuvitteelliseen skenaarioon, jossa soditaan Lapistan-nimistä epädemokraattista terroristivaltiota vastaan. Skenaarion keskiössä on Lapistanin konflikti öljy- ja kaasuvaroista kuvitteellisen Bothnia-nimisen Nato-jäsenvaltion kanssa. Konfliktissa myös puolueettomilla Nordistanilla ja Suomella on pienehkö rooli.
Sotakoneet ja poronvasat
Tuskin kenenkään pohjoismaissa tarvitsee pohtia pitempään, mihin tai keihin Lapistan viittaa. Kuten monet ovat huomauttaneet, Naton sotaharjoitukset loukkaavat sekä saamelaisia että Ruotsissa asuvia muslimeja. Ruotsin saamelaiset ovat olleet myös aiheellisesti huolissaan sadan metrin korkeudessa lentävien sotakoneiden aiheuttamasta uhasta poroille, etenkin vastasyntyneille vasoille.
Mielikuvien luominen saamelaisista vihollismaana ei ole ensimmäinen kerta kun alkuperäiskansoja rinnastetaan terroristeihin. Esimerkiksi Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa vuoden 2001 jälkeen voimaantulleita terrorisminvastaisia lakeja on käytetty alkuperäiskansoja vastaan. Oikeuksiensa tunnustamista vaativat alkuperäiskansat ovatkin yhtäkkiä terroristiryhmiä ja valtioiden vihollisia, joita voi keinotekoisesti pidättää uusien lakien nojalla. Toisin sanoen terrorisminvastaiset lait ovat useassa maassa heikentäneet alkuperäiskansojen oikeussuojaa ja heidän ihmisoikeusvaatimuksiaan.
Tässä kontekstissa Lapistan ei ole viaton mielikuvitusleikki, vaan sen avulla luodaan valtioiden näkökulmasta käyttökelpoisia mielikuvia, joiden mukaan alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeudet ovat verrattavissa terroristiryhmien toimintaan.
Norjan siirrot
Samaan aikaan kun Suomi ja Nato pitivät koulutuskonferenssiaan Helsingissä kesäkuun alussa, Norja ilmoitti siirtävänsä operatiivisen komentopäämajansa Stavangerista pohjoiseen BodÝn lähellä sijaitsevaan Reitaniin. Siirron syynä on Norjan pyrkimys keskittyä enenevässä määrin pohjoisille alueille. Norja on maailman ensimmäinen valtio, jolla elokuun alusta lähtien tulee olemaan operatiivinen komentopäämaja napapiirin pohjoispuolella.
Myös useat Norjan hallituksen jäsenet ovat kehottaneet Natoa vahvistamaan rooliaan arktisilla alueilla. Muun muassa Norjan puolustusministeri Anne-Grete Strom Erichsen kehotti toukokuussa pidetyssä Naton kokouksessa vahvistamaan sotilasliiton merkitystä pohjoisten alueiden puolustus- ja turvallisuusasioissa.
Naton Pohjola-suunnitelmat eivät lopu pohjoismaihin. Kuluneen kuun aikana Naton nopean toiminnan joukot ovat pitäneet monikansalliset sotaharjoitukset myös Latviassa. Baltian operaatio (BALTOPS) on vuotuinen sotaharjoitus, jonka tarkoituksena on Naton mukaan parantaa alueellisten kumppaneiden yhteistyövalmiutta. Tämän lisäksi Puola on edelleen mukana Yhdysvaltain suunnitelmissa asentaa ohjustentorjuntakilven eli kymmenen torjuntaohjusta Pohjois-Puolaan. Puolan puolustusministeri Bogdan Klich myös hiljattain ilmoitti, että Nato aikoo sijoittaa Joint Battle -komentokeskuksen Pohjois-Puolassa sijaitsevaan Bydgoszcziin, jossa ennestään sijaitsee Naton harjoituskeskus.
Nato on maailman suurin ydinaseiden haltija ja sotakoneisto. Sotilasliiton rynnistäminen pohjoisille maa- ja vesialueille on osa arktiksen militarisointia, jossa myös Venäjä on enenevässä määrin mukana. Venäjän sotilaskoneet ovat lentäneet arktisilla alueilla ja Norjan rannikolla kesästä 2007 lähtien. Viime huhtikuussa pitämässään puheessa Kanadan ulkoministeri Lawrence Cannon korosti, että mitä tulee arktisten alueiden suvereniteetin puolustamiseen, Kanada ei aio alistua Venäjän uhkailuihin. Maan arktisten alueiden puolustusstrategian mukaisesti Kanada on perustassa puolustusvoimien Arktisen harjoituskeskuksen Resolute Bayhin Cornwallisin saarelle, laajentamassa ja tehostamassa Kanadan vartiostoa sekä rakentamassa arktisen syvänmeren telakointi- ja tankkausaseman Nanisivikiin Baffinin saarelle.
Menneen kylmän sodan tuulet pohjoisilla alueilla tuntuvat puhaltavan kylmästi uudelleen. Tällä kertaa Suomi ja Ruotsi näyttävät olevan entistä aktiivisemmin mukana pohjoisen militarisoinnissa ja uhkakuvien maalailussa.
Suomi ja Ruotsi ovat Naton ilmasotaharjoituksissa sotilasliiton Rauhankumppanuusohjelman jäseninä.
maanantai 20. heinäkuuta 2009
Miksei samantien myös potkulautoja
Olemme voineet lehdistä lukea miten Puolustusvoimille on jouduttu hankkimaan kävelysauvoja koska osa uusista alokkaista on niin huonossa kunnossa, etteivät he pysty kävelemään ilman tukeutumista sauvoihin.
Herää myös ajatus, että miksei saman tien voitaisi pojille hankkia potkulautoja. Nykyisinhän on saatavissa kevyitä pieneen kokoon taittuvia malleja. Lisäksi olisikohan jo myös aika luopua repuista ja siirtyä nykyaikaisiin vedettäviin pyörillä varustettuihin laukkuihin.
Vakavasti puhuen on tietysti selvä, että asevelvollisten kuntoa täytyy tavalla tai toisella kohentaa. Sotilaiden mahdollinen kävelysauvavalmennus kyllä mieluiten julkisuudelta.
piilossa.
Tulisi edelleen pyrkiä kouluttamaan koko ikäluokka ja kaikkien tulisi saada jonkin asteunen maanpuolustuskoulutus. Maanpuolustuskenttä on laaja ja tehtäviä löytyy kaikille ruumiillisesta ja henkisestä kunnosta riippumatta.
On huomioitava miten meillä Suomessa on ”Puolustusvoimat” eli nimenomaan maanpuolustamiseen keskittyvä organisaatio. Oudoksun puheita armeijamme ”iskukyvystä” kun käsittääkseni meillä ei ole tarkoitus ”iskeä” eli hyökätä mihinkään.
Sotilaita tarvitaan eniten vartioimaan rajoja, lentokenttiä, voimaloita, satamia, siltoja jne. Nämä miehet eivät kaipaa mitään mainittavaa marssitaitoa, sillä riittää kun heidät on sinne jotenkin saatu. Eteenpäin ei tarvitse lähteä ja taaksepäin ei saa lähteä ! Tietysti niitä ”iskukykyisiä” miehiä tarvitaan ottamaan takaisin mahdollisesti murtuneet asemat.
Itse olen suorittanut Nijmegen – marssin 18 kertaa viimeisen 19 vuoden aikana.
Aion suorittaa sen taas ensiviikolla, vaikka täytän tänä vuonna 86 vuotta, olen menettänyt 85 o/o näkökyvystäni ja oikeasta polvestani on murskaantumisen takia osa poistettu.
Yrjö Saraste
Sotaveteraani
Herää myös ajatus, että miksei saman tien voitaisi pojille hankkia potkulautoja. Nykyisinhän on saatavissa kevyitä pieneen kokoon taittuvia malleja. Lisäksi olisikohan jo myös aika luopua repuista ja siirtyä nykyaikaisiin vedettäviin pyörillä varustettuihin laukkuihin.
Vakavasti puhuen on tietysti selvä, että asevelvollisten kuntoa täytyy tavalla tai toisella kohentaa. Sotilaiden mahdollinen kävelysauvavalmennus kyllä mieluiten julkisuudelta.
piilossa.
Tulisi edelleen pyrkiä kouluttamaan koko ikäluokka ja kaikkien tulisi saada jonkin asteunen maanpuolustuskoulutus. Maanpuolustuskenttä on laaja ja tehtäviä löytyy kaikille ruumiillisesta ja henkisestä kunnosta riippumatta.
On huomioitava miten meillä Suomessa on ”Puolustusvoimat” eli nimenomaan maanpuolustamiseen keskittyvä organisaatio. Oudoksun puheita armeijamme ”iskukyvystä” kun käsittääkseni meillä ei ole tarkoitus ”iskeä” eli hyökätä mihinkään.
Sotilaita tarvitaan eniten vartioimaan rajoja, lentokenttiä, voimaloita, satamia, siltoja jne. Nämä miehet eivät kaipaa mitään mainittavaa marssitaitoa, sillä riittää kun heidät on sinne jotenkin saatu. Eteenpäin ei tarvitse lähteä ja taaksepäin ei saa lähteä ! Tietysti niitä ”iskukykyisiä” miehiä tarvitaan ottamaan takaisin mahdollisesti murtuneet asemat.
Itse olen suorittanut Nijmegen – marssin 18 kertaa viimeisen 19 vuoden aikana.
Aion suorittaa sen taas ensiviikolla, vaikka täytän tänä vuonna 86 vuotta, olen menettänyt 85 o/o näkökyvystäni ja oikeasta polvestani on murskaantumisen takia osa poistettu.
Yrjö Saraste
Sotaveteraani
maanantai 13. heinäkuuta 2009
EU haluaa keskittää elintarviketeollisuutta
Maa- ja metsätalousministeriössä valmistellaan nyt EU:n vaatimuksesta asetusmuutosta, jonka mukaan esimerkiksi kalakukot olisi myytävä päivässä, jonka jälkeen ne olisi kompostoitava.
Tämä siksi koska EU väittää kalakukkojen pilaantuvan kauppojen säilytystiloissa jo yhden myyntipäivän jälkeen.
Suomalaiset ovat tyrmistyneitä etenkin kun kaikki olemme todenneet miten useissa EU-maissa vilkasliikenteisten katujen varsilla saattaa helteessä roikkua kärpäsparven ympäröimänä
tuoretta lihaa. Miksi unioni sallii tällaisen menon? Ehkä siksi, ettei se uskalla puuttua unionin suurten maiden ruokakulttuuriin.
Nyt ihmetellään, että mikä on vaatimusten taustalla ja kuka tästä hyötyy?
Kyseessä on yleiseurooppalainen pyrkimys keskittää kaikki elinkeinotoiminta suurempiin yksiköihin. Eihän enää tuoteta esimerkiksi maitoakaan muutaman lehmän navetoissa eikä kananmunia pikkutiloilla. EU pyrkii määräyksiä kiristämällä tukemaan elintarviketeollisuuden keskittymistä suuryrityksiin.
Ylläpitääkseen mallioppilaan mainettaan maamme johto pyrkii kritiikittömästi
toteuttamaan kaikki EU:n vaatimukset. EU suhtautuu jäseniinsä lisäksi kuin pieniin lapsiin antaen muun muassa ohjeita siitä montako teelusikallista (!) aurinkovoidetta tulisi helteellä iholle levittää.
Yrjö Saraste
Tämä siksi koska EU väittää kalakukkojen pilaantuvan kauppojen säilytystiloissa jo yhden myyntipäivän jälkeen.
Suomalaiset ovat tyrmistyneitä etenkin kun kaikki olemme todenneet miten useissa EU-maissa vilkasliikenteisten katujen varsilla saattaa helteessä roikkua kärpäsparven ympäröimänä
tuoretta lihaa. Miksi unioni sallii tällaisen menon? Ehkä siksi, ettei se uskalla puuttua unionin suurten maiden ruokakulttuuriin.
Nyt ihmetellään, että mikä on vaatimusten taustalla ja kuka tästä hyötyy?
Kyseessä on yleiseurooppalainen pyrkimys keskittää kaikki elinkeinotoiminta suurempiin yksiköihin. Eihän enää tuoteta esimerkiksi maitoakaan muutaman lehmän navetoissa eikä kananmunia pikkutiloilla. EU pyrkii määräyksiä kiristämällä tukemaan elintarviketeollisuuden keskittymistä suuryrityksiin.
Ylläpitääkseen mallioppilaan mainettaan maamme johto pyrkii kritiikittömästi
toteuttamaan kaikki EU:n vaatimukset. EU suhtautuu jäseniinsä lisäksi kuin pieniin lapsiin antaen muun muassa ohjeita siitä montako teelusikallista (!) aurinkovoidetta tulisi helteellä iholle levittää.
Yrjö Saraste
sunnuntai 12. heinäkuuta 2009
Voiko täysjärkinen (?) ministeri päästää suustaan ehdotuksen taannehtivasta laista?
Ministeritkin lääkärintarkastuksiin!
Maassamme joutuu jopa Tasavallan Presidentti määräajoin toimittamaan todistuksen henkisestä ja ruumiillisesta terveydentilastaan.
Etenkin nykyisin kun presidentin valtaa ollaan jatkuvasti vähentämässä ja valta keskittyy yhä enemmän pääministerille ja hallitukselle, tulisi maan turvallisuuden takia, valvoa näidenkin terveydentilaa.
Julkisuudessa on jatkuvasti kerrottu miten ainakin pääministeri kärsii tilapäisistä muistihäiriöistä.
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen esitti MTV3 Uutisissa (09.07.09) seuraavaa: ”Nyt pitäisi nopeasti saada muiden puolueiden vaalirahoitus julkiseksi. Siinä yksi keino voisi olla se, että syksyllä eduskunta-aloitteen pohjalta säädettäisiin laki, jolla velvoitettaisiin kaikkia puolueita julkistamaan esimerkiksi vuodesta 2007 lähtien saamansa rahoitus.”
Voiko täysjärkinen (?) ministeri päästää suustaan ehdotuksen taannehtivasta laista ?
Yrjö Saraste
Maassamme joutuu jopa Tasavallan Presidentti määräajoin toimittamaan todistuksen henkisestä ja ruumiillisesta terveydentilastaan.
Etenkin nykyisin kun presidentin valtaa ollaan jatkuvasti vähentämässä ja valta keskittyy yhä enemmän pääministerille ja hallitukselle, tulisi maan turvallisuuden takia, valvoa näidenkin terveydentilaa.
Julkisuudessa on jatkuvasti kerrottu miten ainakin pääministeri kärsii tilapäisistä muistihäiriöistä.
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen esitti MTV3 Uutisissa (09.07.09) seuraavaa: ”Nyt pitäisi nopeasti saada muiden puolueiden vaalirahoitus julkiseksi. Siinä yksi keino voisi olla se, että syksyllä eduskunta-aloitteen pohjalta säädettäisiin laki, jolla velvoitettaisiin kaikkia puolueita julkistamaan esimerkiksi vuodesta 2007 lähtien saamansa rahoitus.”
Voiko täysjärkinen (?) ministeri päästää suustaan ehdotuksen taannehtivasta laista ?
Yrjö Saraste
perjantai 10. heinäkuuta 2009
Olisi tajuttava EU-vaalien merkitys
Hyväksyessään ns. ”Lissabon – sopimuksen” Suomi on tosiasiallisesti antautunut ehdoitta.
Mikäli Irlanti hyväksyy sopimuksen EU on oikeushenkilö ja se voi tehdä sopimuksia vaikkapa eduskuntamme tahdon vastaisesti. Esimerkiksi EU voi tehdä sopimuksen Naton kanssa ilman, että enää kysytään Suomen kansan mielipidettä.
Ulkoministerimme kiteytti asian esittämällä miten 736 edustajan joukossa yhdellä mepillä on enemmän vaikutusvaltaa kuin suomalaisella ministerillä. Hän tuli huomaamattaan paljastaneeksi pelottavan tosiasian EU - Suomen itsenäisyydestä ja sen päätösvallan vähäisyydestä.
Euroopan Unioni on useimmille kansalaisille kovin kaukainen asia ja siksi EU – parlamenttivaaleissakin keskityttiin lähinnä vain kotimaan politiikkaan. Eikä kiinnitetty huomiota edes siihen miten suomalainen maatalous ei saanut edusrajaa Brysseliin. Edustus olisi ollut juuri nyt erityisen tärkeä koska alkavalla viisivuotiskaudella tullaan unionin maatalouspolitiikkaa taas uudistamaan.
Mikäli aiotaan pysyä EU:ssa tulisi lopettaa pyrkimys valita edustajia eri maakunnista tai kotimaan puolueista. Olisi pyrittävä saamaan parlamenttiin eri alojen todellisia asiantuntijoita – kuulukoot he sitten mihinkä puolueeseen tahansa. Silloin kun tosi on kyseessä, kuten oli Talvisodassa, ei kysytä mihin puolueeseen kukin kuuluu.
Ilmeisesti ainoa keino saada kokoon monipuolinen ja korkeatasoinen ryhmä olisi se, että
Eduskunta valitsisi EU-parlamentaarikot. Kansan valitsema Eduskuntahan se hallituksenkin valitsee. Tilanteessa, jossa Eduskunnan merkitys supistuu lainsäädäntötyön siirtyessä yhä enemmän Brysseliin tulisi nimenomaan sinne saada eri alojen huippuosaajia Suomea puolustamaan.
Tavallaan voisi ajatella, että kukin ministeriö pyrkisi saamaan oman mepin EU – parlamenttiin. On selvää, että mepit kotimaisesta taustapuolueestaan huolimatta pyrkisivät edistämään yhteisen isänmaan asiaa. Käytännössä on yhdentekevää missä EU – puolueessa he Brysselissä istuvat.
Yrjö Saraste
Mikäli Irlanti hyväksyy sopimuksen EU on oikeushenkilö ja se voi tehdä sopimuksia vaikkapa eduskuntamme tahdon vastaisesti. Esimerkiksi EU voi tehdä sopimuksen Naton kanssa ilman, että enää kysytään Suomen kansan mielipidettä.
Ulkoministerimme kiteytti asian esittämällä miten 736 edustajan joukossa yhdellä mepillä on enemmän vaikutusvaltaa kuin suomalaisella ministerillä. Hän tuli huomaamattaan paljastaneeksi pelottavan tosiasian EU - Suomen itsenäisyydestä ja sen päätösvallan vähäisyydestä.
Euroopan Unioni on useimmille kansalaisille kovin kaukainen asia ja siksi EU – parlamenttivaaleissakin keskityttiin lähinnä vain kotimaan politiikkaan. Eikä kiinnitetty huomiota edes siihen miten suomalainen maatalous ei saanut edusrajaa Brysseliin. Edustus olisi ollut juuri nyt erityisen tärkeä koska alkavalla viisivuotiskaudella tullaan unionin maatalouspolitiikkaa taas uudistamaan.
Mikäli aiotaan pysyä EU:ssa tulisi lopettaa pyrkimys valita edustajia eri maakunnista tai kotimaan puolueista. Olisi pyrittävä saamaan parlamenttiin eri alojen todellisia asiantuntijoita – kuulukoot he sitten mihinkä puolueeseen tahansa. Silloin kun tosi on kyseessä, kuten oli Talvisodassa, ei kysytä mihin puolueeseen kukin kuuluu.
Ilmeisesti ainoa keino saada kokoon monipuolinen ja korkeatasoinen ryhmä olisi se, että
Eduskunta valitsisi EU-parlamentaarikot. Kansan valitsema Eduskuntahan se hallituksenkin valitsee. Tilanteessa, jossa Eduskunnan merkitys supistuu lainsäädäntötyön siirtyessä yhä enemmän Brysseliin tulisi nimenomaan sinne saada eri alojen huippuosaajia Suomea puolustamaan.
Tavallaan voisi ajatella, että kukin ministeriö pyrkisi saamaan oman mepin EU – parlamenttiin. On selvää, että mepit kotimaisesta taustapuolueestaan huolimatta pyrkisivät edistämään yhteisen isänmaan asiaa. Käytännössä on yhdentekevää missä EU – puolueessa he Brysselissä istuvat.
Yrjö Saraste
keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
Äänestäjät eivät tunne EU:n parlamenttiryhmiä
EU ryhmät esiin jo vaaleissa
Euroopan parlamenttivaalit käytiin suomalaisten puolueiden nimissä. Kaikki ehdokkaat eivät itse edes tienneet mihinkä EU – parlamenttiryhmää he aikanaan liittyisivät.
Päätoimittaja Margit Hara kirjoittaa Nykypäivässä Sari Essayahin (kd) ryhmävalinnasta seuraavasti:
”Oppositiopuolueen euroehdokas ripustautui varman oppositiota edustavan ääniharavan kylkeen, pääsee läpi ja etsiytyy vastoin kampanjateemojaan hallituspuolueen meppidelegaation yhteyteen ja sitoutuu noudattamaan vastustamiaan linjauksia.”
Lehdissä on kerrottu kuinka puoluejohtajat Katainen ja Räsänen olivat neuvotelleet ja sopineet siitä miten Essayah liittyy konservatiiviryhmään. Edustaja Liisa Jaakonsaari kirjoitti kyllä Kalevassa (07.07.09) seuraavasti:
” Suomen kokoomuslaiset ja RKP:n edustaja istuvat konservatiiviryhmässä. Kristillisten ainokainen haluaisi konservatiiviryhmään, mutta ei näytä pääsevän, kun vastustaa Lissabonin sopimusta."
Brysselissä mepit järjestäytyvät arvomaailmansa ja vakaumuksensa mukaan eri poliittisiin ryhmiin, joista suurin on erilaisista oikeistopuolueista koostuva konservatiiviryhmä. Sillä on yli 260 paikkaa parlamentin kaikkiaan 736 paikasta. Suomen kokoomuslaiset ja RKP:n edustaja istuvat tässä ryhmässä.
Demareilla on lähes 190 paikkaa. Suomen keskustan edustajat kuuluvat kolmanneksi suurimpaan eli liberaalidemokratiaan. On todella mielenkiintoista miten juuri tämän ryhmän yksi tärkeimmistä tavoitteista on maataloustukien alasajo. Vihreillä on kuusikymmentä paikkaa. Soinin valitsemassa eurooppalaisessa perheessä - 30 edustajan ryhmässä - on mukana monenlaisia kovan linjan radikaaleja.
Mielestäni ehdokkaiden tulisi jo vaaleissa ilmoittaa mihin EU -. parlamenttiryhmään he tähtäävät. Äänestäjille tulisi myös selostaa eri eurooppalaisten ryhmien ohjelmat ja tavoitteet.
Yrjö Saraste
Euroopan parlamenttivaalit käytiin suomalaisten puolueiden nimissä. Kaikki ehdokkaat eivät itse edes tienneet mihinkä EU – parlamenttiryhmää he aikanaan liittyisivät.
Päätoimittaja Margit Hara kirjoittaa Nykypäivässä Sari Essayahin (kd) ryhmävalinnasta seuraavasti:
”Oppositiopuolueen euroehdokas ripustautui varman oppositiota edustavan ääniharavan kylkeen, pääsee läpi ja etsiytyy vastoin kampanjateemojaan hallituspuolueen meppidelegaation yhteyteen ja sitoutuu noudattamaan vastustamiaan linjauksia.”
Lehdissä on kerrottu kuinka puoluejohtajat Katainen ja Räsänen olivat neuvotelleet ja sopineet siitä miten Essayah liittyy konservatiiviryhmään. Edustaja Liisa Jaakonsaari kirjoitti kyllä Kalevassa (07.07.09) seuraavasti:
” Suomen kokoomuslaiset ja RKP:n edustaja istuvat konservatiiviryhmässä. Kristillisten ainokainen haluaisi konservatiiviryhmään, mutta ei näytä pääsevän, kun vastustaa Lissabonin sopimusta."
Brysselissä mepit järjestäytyvät arvomaailmansa ja vakaumuksensa mukaan eri poliittisiin ryhmiin, joista suurin on erilaisista oikeistopuolueista koostuva konservatiiviryhmä. Sillä on yli 260 paikkaa parlamentin kaikkiaan 736 paikasta. Suomen kokoomuslaiset ja RKP:n edustaja istuvat tässä ryhmässä.
Demareilla on lähes 190 paikkaa. Suomen keskustan edustajat kuuluvat kolmanneksi suurimpaan eli liberaalidemokratiaan. On todella mielenkiintoista miten juuri tämän ryhmän yksi tärkeimmistä tavoitteista on maataloustukien alasajo. Vihreillä on kuusikymmentä paikkaa. Soinin valitsemassa eurooppalaisessa perheessä - 30 edustajan ryhmässä - on mukana monenlaisia kovan linjan radikaaleja.
Mielestäni ehdokkaiden tulisi jo vaaleissa ilmoittaa mihin EU -. parlamenttiryhmään he tähtäävät. Äänestäjille tulisi myös selostaa eri eurooppalaisten ryhmien ohjelmat ja tavoitteet.
Yrjö Saraste
lauantai 4. heinäkuuta 2009
Myydään koko Yleisradio
Mediamaksu – ajatus on törkeä.
Tarkoitus olisi periä maksu samansuuruisena henkilöiltä, joiden kuukausitulot ovat alle 1000 euroa ja sellaisilta, jotka saattavat saada vuosittain 1`000`000 euroa vakiopalkkansa päälle.
Kilpailuttaminen. Nykyisin kaikki pyritään kilpailuttamaan ja kehitys on menossa siihen, että jopa terveyden hoito ja monet muut yhteiskunnan velvoitteet kilpailutetaan. Miksei voitaisi kilpailuttaa myös Eduskunnan tärkeäksi katsomien mediapalvelujen jakelua. Eihän valtion tarvitse itse omistaa jakelua suorittavia yrityksiä.
Yle-maksu budjetista. Peruste, ”ettei maksua tässä taloustilanteessa voida hoitaa budjetin kautta” on naurettava sillä kyllä sieltä näyttää rahaa riittävän myös moniin erimielisyyttä herättäviin tarkoituksiin.
Vapautus mediaveron maksusta. Tietysti osa ihmisistä voitaisiin vapauttaa veron maksusta. Hevin ei synny yksimielisyyttä siitä vapautusperusteista, jotka eivät ilmeisesti riippuisi aina pelkästään maksajan varallisuudesta. Käytännössä käsite ”talous” ei aina suinkaan ole kiistaton ja järjestelmä vaatii paljon byrokratiaa.
Budjetin kautta tapahtuva maksu on oikeudenmukaisin. Yleisesti ottaen verotuksen kautta kerätyt varat on pääsääntöisesti peritty maksukyvyn mukaan. Muidenkaan valtioyhtiöiden rahoitusta ei hoideta erillisillä veroilla. Yhtä hyvin voitaisiin ryhtyä perimään Destrialle, Itelalle ja VR:lle tukirahaa.
Yleisradio tehtävät ? Keväällä esityksensä tehnyt työryhmä esitti julkisen palvelun velvoitteeksi "monipuolinen ja kattava". Tämä määritelmä ei rajaa toimintaa, eikä takaa laatua. Mikäli YLE vapautuisi kaikista taloushuomistaan saattaisi se helposti ryhtyä laajentamaan toimintaansa eri kaupallisille aloille.
Tarvitaanko valtiollinen Yleisradio ? On vedottu siihen miten Ylellä on esimerkiksi kulttuuri-, kasvatus- ja sivistystehtäviä, jotka saattaisivat muuten jäädä hunningolle. Eihän valtio ole nähnyt tarpeelliseksi perustaa tai ylläpitää omaa päivälehteä taikka hoitaa uutisvälitystä esimerkiksi netissä.
Myydään koko YLE ! Italiassa pääministeri omistaa suurimmat mediayhtiöt. Meillä Vanhasen rahoittajat tuskin pystyvät Yleä hänelle ostamaan, joten myytäisiinkö se sitten vaikka Hesarille ?
Tietysti kauppaan sisältyisi ehto, että valtio ja hallitus saavat lähettää päivittäin veloituksetta niin ja niin monta tuntia omaa ohjemaansa.
Yrjö Saraste
Kannattaa muuten tutustua Jaakko Paavelan kirjoitukseen ”Yleisradiostako valtion laitos” Suomen Kuvalehti N:o 25/2009
Tarkoitus olisi periä maksu samansuuruisena henkilöiltä, joiden kuukausitulot ovat alle 1000 euroa ja sellaisilta, jotka saattavat saada vuosittain 1`000`000 euroa vakiopalkkansa päälle.
Kilpailuttaminen. Nykyisin kaikki pyritään kilpailuttamaan ja kehitys on menossa siihen, että jopa terveyden hoito ja monet muut yhteiskunnan velvoitteet kilpailutetaan. Miksei voitaisi kilpailuttaa myös Eduskunnan tärkeäksi katsomien mediapalvelujen jakelua. Eihän valtion tarvitse itse omistaa jakelua suorittavia yrityksiä.
Yle-maksu budjetista. Peruste, ”ettei maksua tässä taloustilanteessa voida hoitaa budjetin kautta” on naurettava sillä kyllä sieltä näyttää rahaa riittävän myös moniin erimielisyyttä herättäviin tarkoituksiin.
Vapautus mediaveron maksusta. Tietysti osa ihmisistä voitaisiin vapauttaa veron maksusta. Hevin ei synny yksimielisyyttä siitä vapautusperusteista, jotka eivät ilmeisesti riippuisi aina pelkästään maksajan varallisuudesta. Käytännössä käsite ”talous” ei aina suinkaan ole kiistaton ja järjestelmä vaatii paljon byrokratiaa.
Budjetin kautta tapahtuva maksu on oikeudenmukaisin. Yleisesti ottaen verotuksen kautta kerätyt varat on pääsääntöisesti peritty maksukyvyn mukaan. Muidenkaan valtioyhtiöiden rahoitusta ei hoideta erillisillä veroilla. Yhtä hyvin voitaisiin ryhtyä perimään Destrialle, Itelalle ja VR:lle tukirahaa.
Yleisradio tehtävät ? Keväällä esityksensä tehnyt työryhmä esitti julkisen palvelun velvoitteeksi "monipuolinen ja kattava". Tämä määritelmä ei rajaa toimintaa, eikä takaa laatua. Mikäli YLE vapautuisi kaikista taloushuomistaan saattaisi se helposti ryhtyä laajentamaan toimintaansa eri kaupallisille aloille.
Tarvitaanko valtiollinen Yleisradio ? On vedottu siihen miten Ylellä on esimerkiksi kulttuuri-, kasvatus- ja sivistystehtäviä, jotka saattaisivat muuten jäädä hunningolle. Eihän valtio ole nähnyt tarpeelliseksi perustaa tai ylläpitää omaa päivälehteä taikka hoitaa uutisvälitystä esimerkiksi netissä.
Myydään koko YLE ! Italiassa pääministeri omistaa suurimmat mediayhtiöt. Meillä Vanhasen rahoittajat tuskin pystyvät Yleä hänelle ostamaan, joten myytäisiinkö se sitten vaikka Hesarille ?
Tietysti kauppaan sisältyisi ehto, että valtio ja hallitus saavat lähettää päivittäin veloituksetta niin ja niin monta tuntia omaa ohjemaansa.
Yrjö Saraste
Kannattaa muuten tutustua Jaakko Paavelan kirjoitukseen ”Yleisradiostako valtion laitos” Suomen Kuvalehti N:o 25/2009
tiistai 23. kesäkuuta 2009
Kuka maata johtaa?
”Itse asiassa hallitus valvoo nyt eduskuntaa eikä eduskunta hallitusta. Parlamentarismi ei toteudu.” Näin kirjoittaa valtio-opin professori Matti Wiberg (Aamulehti 15.06.09 )
Edelleen: ”Hallituspuolueiden ryhmäkurin ja ryhmäsolidaarisuuden taakse paenneet ministerit ovat vetäytyneet parlamentaarisen vastuun ulottumattomiin, koska hallituspuolueiden kansanedustajat eivät uskalla asettaa ministereitä vastuuseen hallituspuolueiden johdosta tulevan sanktioinnin pelossa.”
Näinhän käytäntö maassamme on ollut jo pitkään. Tilanne on nyt kuitenkin kehittynyt edelleen vaiheeseen, jossa kukaan ei uskalla kyseenalaistaa pääministerin toimia. Turha on enää kysellä ” ”Kuinka monta kertaa pääministerin pitää jäädä kiinni rysän päältä ennen kuin hän menettää luottamuksensa lopullisesti?” ( Sanna Ukkola/Ilta-Sanomat)
”Viime vaaleissa kiinteistöyhtiö Nova Groupin rahoilla keskusta pysyi täpärästi suurimpana puolueena ja Matti Vanhanen säilytti pääministerin paikkansa… Suuri osa hallituksen ministereistä on Nova Groupin seteliselkärankaisia poliitikkoja... Käytäntö on osoittanut, ettei puoluetuki lopettanut hämärän rahan tuloa politiikkaan, vaan pikemminkin lisäsi sitä.” (Iltalehti 18.06.09)
Satakunnan Kansan päätoimittaja Tapio Vallinin kirjoitti osuvasti (18.06.09), että
”Keskustan vaalirahoitus haisee kuin laiturin alla mätänevä särki.”
”Jatkuvat paljastukset ja epäselvyydet puolueiden vaalirahoitukseen liittyen osoittavat, että puolueet ovat menettämässä uskonsa aatteen voimaan ja sitä yritetään korvata suurella rahalla.” ( Helge Niva 18.06.09)
Kuka uskoo, että Nova Groupin, Maskun Kalustetalon, Tokmannin ja niiden takana häärivät liikemiehet ovat pyyteettömästi tukeneet maamme johtoon päässeitä poliitikkoja. Ei ole ihme, ettei kansa tässä tilanteessa halua vähentää presidentin valtaoikeuksia.
Lehdistön tulisi nyt ryhdistäytyä ja siirtyä poliitikkojen naisjuttujen seuraamisesta tarkkailemaan heidän taloudellisia kytköksiään. Miten vaalitukea saaneet ovat auttaneet tukijoitaan. Kannattaisi myös seurata kauppa- ja yhdistysrekistereitä. Olisi myös mielenkiintoista tarkkailla poliitikkojen yksityisomaisuuden kasvua.
Yrjö Saraste
Edelleen: ”Hallituspuolueiden ryhmäkurin ja ryhmäsolidaarisuuden taakse paenneet ministerit ovat vetäytyneet parlamentaarisen vastuun ulottumattomiin, koska hallituspuolueiden kansanedustajat eivät uskalla asettaa ministereitä vastuuseen hallituspuolueiden johdosta tulevan sanktioinnin pelossa.”
Näinhän käytäntö maassamme on ollut jo pitkään. Tilanne on nyt kuitenkin kehittynyt edelleen vaiheeseen, jossa kukaan ei uskalla kyseenalaistaa pääministerin toimia. Turha on enää kysellä ” ”Kuinka monta kertaa pääministerin pitää jäädä kiinni rysän päältä ennen kuin hän menettää luottamuksensa lopullisesti?” ( Sanna Ukkola/Ilta-Sanomat)
”Viime vaaleissa kiinteistöyhtiö Nova Groupin rahoilla keskusta pysyi täpärästi suurimpana puolueena ja Matti Vanhanen säilytti pääministerin paikkansa… Suuri osa hallituksen ministereistä on Nova Groupin seteliselkärankaisia poliitikkoja... Käytäntö on osoittanut, ettei puoluetuki lopettanut hämärän rahan tuloa politiikkaan, vaan pikemminkin lisäsi sitä.” (Iltalehti 18.06.09)
Satakunnan Kansan päätoimittaja Tapio Vallinin kirjoitti osuvasti (18.06.09), että
”Keskustan vaalirahoitus haisee kuin laiturin alla mätänevä särki.”
”Jatkuvat paljastukset ja epäselvyydet puolueiden vaalirahoitukseen liittyen osoittavat, että puolueet ovat menettämässä uskonsa aatteen voimaan ja sitä yritetään korvata suurella rahalla.” ( Helge Niva 18.06.09)
Kuka uskoo, että Nova Groupin, Maskun Kalustetalon, Tokmannin ja niiden takana häärivät liikemiehet ovat pyyteettömästi tukeneet maamme johtoon päässeitä poliitikkoja. Ei ole ihme, ettei kansa tässä tilanteessa halua vähentää presidentin valtaoikeuksia.
Lehdistön tulisi nyt ryhdistäytyä ja siirtyä poliitikkojen naisjuttujen seuraamisesta tarkkailemaan heidän taloudellisia kytköksiään. Miten vaalitukea saaneet ovat auttaneet tukijoitaan. Kannattaisi myös seurata kauppa- ja yhdistysrekistereitä. Olisi myös mielenkiintoista tarkkailla poliitikkojen yksityisomaisuuden kasvua.
Yrjö Saraste
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)