Viime päivinä on todettu miten ”suomalaiset ovat Afganistanissa keskellä sotaa, ja taistelujen osapuolena” sekä miten ”suomalaiset ampuivat vastapuolta tositarkoituksella”. Puhutaan siis nimenomaan ”vastapuolesta”. Mikäli tavanomaisessa kriisinhallintaoperaatiossa jouduttaisiin ampumaan itsepuolustukseksi jommallekummalle puolelle ei tietenkään käytettäisi sanaa ”vastapuoli”.
Vaikea on väittää, etteikö Afganistanissa tosiasiallisesti olisi sisällissota, jossa Nato – johtoiset joukot avustavat ja tukevat maan nukkehallitusta sen pyrkiessä tuhoamaan entisen hallituksen kannattajat.
Väite, että Isaf- operaatioon osallistutaan samoilla periaatteilla, joilla suomalaiset ovat aina osallistuneet rauhanturvaamis- tai kriisinhallintatehtäviin ei pidä paikkaansa. Sillä yleensähän on nimenomaan pyrkimys estää osapuolia ampumasta toisiaan. Nythän suomalaisten tehtävä on vain katsoa sivusta kun toista osapuolta yritetään tuhota. Aiemmin suomalaiset
palvelivat YK-lipun alla ja menivät taistelevien osapuolten väliin näiden kummankin suostumuksella.
Poliittinen johtomme on kiirehtinyt väittämään, ettei Suomi ainakaan vielä ole ajautunut osapuoleksi tässä epämääräisessä Afganistanin sodassa. Koska poliittisena tavoitteena on pysyä hyvissä kirjoissa Yhdysvalloissa haluaa maamme johto kuitenkin sotilaittemme tukevan tätä Nato - johtoista sotaa.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä , ettei kesken lähdetä pois vaan hoidetaan sovittu kausi loppuun. Vastaisuudessa tulee kuitenkin hankita tarkemmin minne ja millaisilla ehdoilla miehiä luvataan.
Yrjö Saraste
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti