Olisi tajuttava EU-vaalien merkitys

Hyväksyessään ns. ”Lissabon – sopimuksen” Suomi on tosiasiallisesti antautunut ehdoitta.

Mikäli Irlanti hyväksyy sopimuksen EU on oikeushenkilö ja se voi tehdä sopimuksia vaikkapa eduskuntamme tahdon vastaisesti. Esimerkiksi EU voi tehdä sopimuksen Naton kanssa ilman, että enää kysytään Suomen kansan mielipidettä.

Ulkoministerimme kiteytti asian esittämällä miten 736 edustajan joukossa yhdellä mepillä on enemmän vaikutusvaltaa kuin suomalaisella ministerillä. Hän tuli huomaamattaan paljastaneeksi pelottavan tosiasian EU - Suomen itsenäisyydestä ja sen päätösvallan vähäisyydestä.
Euroopan Unioni on useimmille kansalaisille kovin kaukainen asia ja siksi EU – parlamenttivaaleissakin keskityttiin lähinnä vain kotimaan politiikkaan. Eikä kiinnitetty huomiota edes siihen miten suomalainen maatalous ei saanut edusrajaa Brysseliin. Edustus olisi ollut juuri nyt erityisen tärkeä koska alkavalla viisivuotiskaudella tullaan unionin maatalouspolitiikkaa taas uudistamaan.

Mikäli aiotaan pysyä EU:ssa tulisi lopettaa pyrkimys valita edustajia eri maakunnista tai kotimaan puolueista. Olisi pyrittävä saamaan parlamenttiin eri alojen todellisia asiantuntijoita – kuulukoot he sitten mihinkä puolueeseen tahansa. Silloin kun tosi on kyseessä, kuten oli Talvisodassa, ei kysytä mihin puolueeseen kukin kuuluu.

Ilmeisesti ainoa keino saada kokoon monipuolinen ja korkeatasoinen ryhmä olisi se, että
Eduskunta valitsisi EU-parlamentaarikot. Kansan valitsema Eduskuntahan se hallituksenkin valitsee. Tilanteessa, jossa Eduskunnan merkitys supistuu lainsäädäntötyön siirtyessä yhä enemmän Brysseliin tulisi nimenomaan sinne saada eri alojen huippuosaajia Suomea puolustamaan.

Tavallaan voisi ajatella, että kukin ministeriö pyrkisi saamaan oman mepin EU – parlamenttiin. On selvää, että mepit kotimaisesta taustapuolueestaan huolimatta pyrkisivät edistämään yhteisen isänmaan asiaa. Käytännössä on yhdentekevää missä EU – puolueessa he Brysselissä istuvat.

Yrjö Saraste