maanantai 30. elokuuta 2010

Nyt alkaa avoin ulkopoliittinen keskustelu.

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen, ulkoministeri Alexander Stubb ja puolustusministeri Jyri Häkämies kyseenalaistivat puolueen eduskuntaryhmän kokouksessa Venäjän aseman suurvaltana.

Asiasta kuultuna Katainen lausui Suomen Kuvalehden (2010/35) Pekka Ervastille muun muassa seuraavaa:

”Meillä oli perusteellinen ulkopoliittinen analyysi, jossa käsiteltiin mm. Venäjää EU:n ja Suomen strategisena kumppanina.”

”Lausuntomme ovat suoraan hallituksen turvallisuuspoliittisesta selonteosta ja Venäjä-toimintaohjelmasta.” – Todellako ?

”Puheesta näkee, että se oli poikkeuksellisen laaja ulkopoliittinen analyysi. Se oli meidän omalle porukalle tarkoitettu.” - Pääsikö se siis vahingossa julkisuuteen ?

Katainen määritteli myös miten ”Mediakritiikkiä saa esittää silloin, kun kirjoitetaan virheellisiä asioita.” – Siis vain silloin kun kyse on suoranaisesta virheellisestä tiedosta ?

Katainen lupasi käydä ”avointa ulkopoliittista keskustelua” myös kansalaisten parissa. Saas nähdä koskeeko se vain Venäjän arvostelua vai voisiko ottaa puheeksi myös esiherkiksi Guantánamo – vankileirin ?

Yrjö Saraste

Valta keskittyy.

Mnisteri Max Jakobson ja suurlähettiläs Paavo Keisalo kysyvät Suomen Kuvalehdessä (2010/35), että ”Minne menet, EU?” Samaa voidaan kysyä Suomeltakin.

”Siitä taas johtuu se näennäisesti ristiriitainen seikka, että näillä kahdella (Ranska ja Salsa) jäsenellä näyttää olevan suhteettoman suuri sananvalta yhteisistä asioista päätettäessä. Sille ei voi kuitenkaan mitään, että ne ovat EU:n merkittävimmät jäsenet. ” – Sillekään ei voi mitään, että Suomessa kansanedustajat edustavat lähinnä pääkaupunkiseutua.

”EU:ssa asuu puoli miljardia ihmistä, jotka eivät kuitenkaan ymmärrä olevansa samassa veneessä. Kaikki tuntuvat vetävän eri suuntiin ja yhteisen hyvän toteuttaminen ei ota onnistuakseen.” – Suomessa asuu 5 miljoonaa ihmistä, jotka hekin kaikki vetävät eri suuntiin.’

”Myös jäsenmaiden hallitukset kuvittelevat, että EU on olemassa sitä varten, että jäsenmaat voivat kukin kykynsä mukaan ottaa siitä mahdollisimman suuren saaliin.” – Myös Suomessa maan eri alueet yrittävät etuilla itselleen omia ”siltarumpuja.”

”EU:n toimintaa häiritsee erityisesti se, että sen toimielimet käyvät keskenään jatkuvaa sissisotaa, jossa reviireistä ei luovuta vapaaehtoisesti.” – Suomessa eri ministeriötkin kinastelevat keskenään.

”Komissaarit eivät edusta omia hallituksiaan, vaan heidän tulee tarvittaessa toimia omiakin maitaan vastaan, jos yleinen etu niin vaatii.” – Suomessakin ministerien ja kansanedustajien tulisi, mahdollisten paikallisten hankkeiden sijasta, ajaa yhteistä kansallista etua.

”Usein näyttää käyvän niin, että yhteistä kantaa ei löydetä ja silloin EU:n suuret kulkevat omia teitään, joskus jopa pienempien kustannuksella.” – Näinhän Suomessakin ”metropolialueiden” edustajat runnovat usein läpi koko maan edun kannalta kyseenalaisia ratkaisija.

Yrjö Saraste

lauantai 28. elokuuta 2010

Mielekästä koulutusta siviilipalvelusmiehille ?

Kirjailija Kristina Carlson esittää Suomen Kuvalehden ( 2010/35 ”Utopiat” ) kolumnissaan, että ”Pitäisikö luonnonkatastrofien ehkä yleistyessä valtioiden perustaa sotajoukkojen sijasta avustusjoukot. Mutavyöryt, tulvat ja maanjäristykset koettelevat väestöä eri puolilla maailmaa.

Edelleen ”Mitä jos Yhdysvallat olisi lähettänyt kuljetuskoneilla palokalustoa ja sammuttajia Venäjälle? Suomesta lähti kolme avustustyöntekijää Pakistaniin. Entäs jos heitä olisi lähetetty edes saman verran kuin lisämiehitystä Afganistaniin?” Kristina Carlson kiteyttää ”Mieluummin lisää palomiehiä kuin sotilaita.”

Ajatus on kuitenkin täysin epärealistinen, sillä nykyisin halutaan keskittää kaikki voimat pienen, iskukykyisen ja Nato – yhteensopivan armeijan luomiseen.

Mielestäni meidän tulisi kuitenkin todellakin pyrkiä lähettämään luonnonkatastrofialueille ei vain rahallista apua vaan myös koulutettuja erikoisjoukkoja. Osa ikäluokista voitaisiin kouluttaa erilaisiin pelastustehtäviin. Tässä olisi siviilipalvelusmiehille tilaisuus näyttää, etteivät he laista armeijaa laiskuuden tai sisun puutteen takia.

Yrjö Saraste

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Venäjä-osaamisessa Suomi taitaa olla pienvalta.

Näin toteaa päätoimittaja Matti Kalliokoski pääkirjoituksessaan (ILKKA 22.08).

Edelleen miten ” Venäjää puhuva suomalaispoliitikko on harvinaisuus, mutta Venäjästä puhuvia on joka nurkalla. Esimerkiksi kokoomuksen puoluejohtaja Jyrki Katainen, ulkoministeri Alexander Stubb ja puolustusministeri Jyri Häkämies totesivat alkuviikosta, ettei itänaapuri ole enää entiseen tapaan suurvalta.”

Pohjalainen (22.08) puolestaan kertoi miten Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ei kyennyt, asian johdosta kommenttia kysyttäessä, pidättelemään naurunhörähdystään ja ilakoi, että aina joku hyppii seinille vanhasta muistista, mainitsi Venäjän sitten kerran tai kolme kertaa.

Sdp:n Eero Heinäluoman ihmettelee mihin kokoomus tähtää kolme vuotta sitten aloittamallaan sarjalla Venäjää vähätteleviä puheita. Sekä toteaa miten Kokoomuksen ministerit ovat kivittämässä yhteistyön ikkunoita. Hän muistuttaa myös miten Venäjä on nousemassa maailman viiden suurimman kansantalouden joukkoon. Heinäluoma epäilee Kokoomuksen yrittävän pitää yllä Venäjä-uhkaa edistääkseen Natoon liittymistä.

Äärimmäisessä tapauksessa voidaan jopa epäillä poikien toivovan Venäjän ärähtävän niin lujaa, että kovapäinen kansa lopultakin hyväksyy Natoon liittymisen !

Ulkopolitiikka ei ole vain valtioiden ylimmän johdon keskustelua vaan tosiasiallisesti erittäin laaja-alaista ja monitasoista kanssakäyntiä yli rajojen. Nykyisin esimerkiksi talous-, energia-, ympäristö-, urheilu-, kulttuuri- ja sotilaspolitiikka ovat monella tavalla myös jokapäiväistä ulkopolitiikkaa. Kaikkiin ulkovaltoihin mukaan luettuna Venäjä tulee suhtautua asiallisesti. Ketään ei tulisi väheksyä, nälviä taikka aliarvioida. Kyse ei ole pelosta vaan sivistyneistä käyttäytymistavoista.

Yrjö Saraste

perjantai 6. elokuuta 2010

Sotilaiden koulutus

Muiden vetäytyessä taikka ainakin suunnitellessa sitä katsoo Suomi puolestaan aiheelliseksi lähettää lisää joukkoja Afganistaniin.

Suomalaiset ryhtyvät nyt Afganistanin armeijan neuvonantajaksi ja kouluttajaksi . Maamme lähettää alueelle lisää koulutustehtäviin erikoistuneita mentoreita, joiden päätyönä on tukea Afganistanin kansallisen armeijan kehittämistä.

Maavoimien operaatiopäällikkö, prikaatikenraali Veli-Pekka Parkatti.

on esittänyt miten kyseessä on vaativa erityistehtävä.

Hän on kertonut miten ”Eräs mentori eli neuvonantaja on rauhanturvaaja Hannu, joka ei turvallisuussyistä kerro sukunimeään. 53-vuotias kokenut sotilas on lähtijöistä vanhin. Parkatti kiittelee kokemuksen tuovan opastamiseen oikeaa otetta. Hannu on ollut rauhanturvatehtävissä Bosniassa, Kosovossa ja Afganistanissa.

Suomen kriisinhallintajoukkojen komentaja everstiluutnantti Ari Grönroos on perin murheellinen kun joku on katsonut aiheelliseksi vuodattaa Wikileaks-sivustolle, siviiliuhreista kertovat yhdysvaltalaiset salaiset raportit.

Kotirintamaa rauhoitetaan sillä miten ”Suomalaisilla rauhanturvaajilla vakuutetaan olevan parhaat varusteet, mitä rahalla saa. Lisäksi kaikki ajoneuvot ovat panssaroituja.

Mielestäni ei olisi pahitteeksi kehittää Suomenkin puolustusvoimia. Siksi isi luonnollista, että ”Hannun” tapaisia mentoreita käytettäisiin myös suomalaisten asevelvollisten ja reserviläisten kouluttamiseen.

Yrjö Saraste
sotaveteraani