Valta keskittyy.

Mnisteri Max Jakobson ja suurlähettiläs Paavo Keisalo kysyvät Suomen Kuvalehdessä (2010/35), että ”Minne menet, EU?” Samaa voidaan kysyä Suomeltakin.

”Siitä taas johtuu se näennäisesti ristiriitainen seikka, että näillä kahdella (Ranska ja Salsa) jäsenellä näyttää olevan suhteettoman suuri sananvalta yhteisistä asioista päätettäessä. Sille ei voi kuitenkaan mitään, että ne ovat EU:n merkittävimmät jäsenet. ” – Sillekään ei voi mitään, että Suomessa kansanedustajat edustavat lähinnä pääkaupunkiseutua.

”EU:ssa asuu puoli miljardia ihmistä, jotka eivät kuitenkaan ymmärrä olevansa samassa veneessä. Kaikki tuntuvat vetävän eri suuntiin ja yhteisen hyvän toteuttaminen ei ota onnistuakseen.” – Suomessa asuu 5 miljoonaa ihmistä, jotka hekin kaikki vetävät eri suuntiin.’

”Myös jäsenmaiden hallitukset kuvittelevat, että EU on olemassa sitä varten, että jäsenmaat voivat kukin kykynsä mukaan ottaa siitä mahdollisimman suuren saaliin.” – Myös Suomessa maan eri alueet yrittävät etuilla itselleen omia ”siltarumpuja.”

”EU:n toimintaa häiritsee erityisesti se, että sen toimielimet käyvät keskenään jatkuvaa sissisotaa, jossa reviireistä ei luovuta vapaaehtoisesti.” – Suomessa eri ministeriötkin kinastelevat keskenään.

”Komissaarit eivät edusta omia hallituksiaan, vaan heidän tulee tarvittaessa toimia omiakin maitaan vastaan, jos yleinen etu niin vaatii.” – Suomessakin ministerien ja kansanedustajien tulisi, mahdollisten paikallisten hankkeiden sijasta, ajaa yhteistä kansallista etua.

”Usein näyttää käyvän niin, että yhteistä kantaa ei löydetä ja silloin EU:n suuret kulkevat omia teitään, joskus jopa pienempien kustannuksella.” – Näinhän Suomessakin ”metropolialueiden” edustajat runnovat usein läpi koko maan edun kannalta kyseenalaisia ratkaisija.

Yrjö Saraste