Venäjä-osaamisessa Suomi taitaa olla pienvalta.

Näin toteaa päätoimittaja Matti Kalliokoski pääkirjoituksessaan (ILKKA 22.08).

Edelleen miten ” Venäjää puhuva suomalaispoliitikko on harvinaisuus, mutta Venäjästä puhuvia on joka nurkalla. Esimerkiksi kokoomuksen puoluejohtaja Jyrki Katainen, ulkoministeri Alexander Stubb ja puolustusministeri Jyri Häkämies totesivat alkuviikosta, ettei itänaapuri ole enää entiseen tapaan suurvalta.”

Pohjalainen (22.08) puolestaan kertoi miten Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ei kyennyt, asian johdosta kommenttia kysyttäessä, pidättelemään naurunhörähdystään ja ilakoi, että aina joku hyppii seinille vanhasta muistista, mainitsi Venäjän sitten kerran tai kolme kertaa.

Sdp:n Eero Heinäluoman ihmettelee mihin kokoomus tähtää kolme vuotta sitten aloittamallaan sarjalla Venäjää vähätteleviä puheita. Sekä toteaa miten Kokoomuksen ministerit ovat kivittämässä yhteistyön ikkunoita. Hän muistuttaa myös miten Venäjä on nousemassa maailman viiden suurimman kansantalouden joukkoon. Heinäluoma epäilee Kokoomuksen yrittävän pitää yllä Venäjä-uhkaa edistääkseen Natoon liittymistä.

Äärimmäisessä tapauksessa voidaan jopa epäillä poikien toivovan Venäjän ärähtävän niin lujaa, että kovapäinen kansa lopultakin hyväksyy Natoon liittymisen !

Ulkopolitiikka ei ole vain valtioiden ylimmän johdon keskustelua vaan tosiasiallisesti erittäin laaja-alaista ja monitasoista kanssakäyntiä yli rajojen. Nykyisin esimerkiksi talous-, energia-, ympäristö-, urheilu-, kulttuuri- ja sotilaspolitiikka ovat monella tavalla myös jokapäiväistä ulkopolitiikkaa. Kaikkiin ulkovaltoihin mukaan luettuna Venäjä tulee suhtautua asiallisesti. Ketään ei tulisi väheksyä, nälviä taikka aliarvioida. Kyse ei ole pelosta vaan sivistyneistä käyttäytymistavoista.

Yrjö Saraste