Siirryttäisiinkö sittenkin listavaaleihin?

Taas on nostettu esille ajatus ns. pitkistä vaalilistoista. Nykyinen käytäntö, jossa puoluejohto yhteistyössä rahoittajiensa kanssa laatii suunnitelmat siitä keitä ehdokkaita tuetaan on kyllä jo oikeastaan eräänlainen ”listavaali”.
On ollut järkyttävää kuulla miten vuoden 2007 vaaleissa joukko maineeltaan kyseenalaisia liikemiehiä avusti 400 000 euron tukirahalla Eduskuntaan neljäkymmentä ehdokasta, joista kahdestatoista tuli myös ministereitä. Liikemiehet ovat itse jälkeenpäin kehuneet miten he rahalla junailivat maahan mieleisensä hallituksen. Iltalehden tietojen mukaan Arto Merisalo ja Tapani
Yli-Saunamäki yhdessä Jyri Häkämiehen kanssa kävivät läpi puolueen ehdokkaita vaalipiireittäin. Pyrkimys oli löytää sellaisia ehdokkaita, joiden tukeminen auttaisi kokoomusta saamaan tietyissä vaalipiireissä ratkaisevia lisä-ääniä.
Listavaaleissa puolueen johdon ja sen rahoittajien valta kasvaisi kansanvallan kustannuksella. Puoluekuri kovenisi sillä ”väärin” äänestäneet saatettaisiin tiputtaa seuraavissa vaaleissa listan häntäpäähän.
Toisaalta listavaaleilla olisi kuitenkin monia etuja. Ennen kaikkea se tekisi vaalikampanjat halvemmiksi ja siten tasa-arvoistaisi ehdokkaita keskenään. Luettuani Mikko Elon kirjoituksen
”Listavaali pelastaisi demokratia” (Satakunnan Kansa 26.09.09) aloin kallistua tukemaan listavaaleja.
Elo esittää miten ”Vaalitaistelu keskittyisi tällöin asioihin, eikä henkilöihin.” Sekä miten nykyisin ”Mainostoimistot yrittävät luoda puolueista mielikuvia, joita sitten syötetään kansalaisille.”
Edelleen ”Nykyinen vaalirahakohu osoittaa henkilövaalien mädännäisyyden. Koska julkinen näkyvyys on henkilövaalissa tärkeää, ehdokkaat tarvitsevat rahaa vaalimainontaan. Kuten viimeaikaiset tapahtumat osoittavat, rahaa hankitaan kaikin mahdollisin keinoin, laillisin ja laittomin.”
Aivan ratkaiseva vaatimus on Mikko Elon esittämä ehto, että ”Listavaali edellyttäisi puolueiden suorittavan jäsenäänestyksen ehdokkaiden asettamiseksi järjestykseen. Ilman jäsenäänestystä puolueiden johtohenkilöiden valta kasvaisi liian suureksi.” Samassa yhteydessä tulisi yrittää kasvattaa puolueiden jäsenmääriä.
Joka tapauksessa puolueiden taustakytkennät nousevat varmasti yhdeksi seuraavien vaalien ydinteemoista. Turha sitä on yrittää peitellä miten kauppa- ja teollisuus tukee Kokoomusta ja ammattiyhdistykset vasemmistoa. Keskustalle taitaa sitten jäädä vain ”liikemiehet” ? Osa äänestäjistä ilmaisee kyllästymistään politiikan likaisuuteen jättämällä äänestämättä. Aina löytyy kuitenkin tietysti niitäkin, jotka äänestävät vanhaa tuttua ehdokasta vaikka hän syyllistyisi kyseenalaisiinkin tekoihin. Pelkästään tiukentamalla
vaalirahoitussääntöjä ei tilanne kuitenkaan parane.

Yrjö Saraste