Viittaan Keskisuomalaisen (30.09.09) kirjoitukseen ”Pääministerin asema”, jossa huomio kiinnittyy seuraavaan kohtaan:
”Vanhanen sanoo maksaneensa kaikki saamansa laskut rakennusmateriaaleista viimeistään, kun niitä on karhuttu. Hän kiisti olleensa sopimassa maksamatta jättämisestä. Myös kirjahyllyn puusta piti tulla lasku.”
Siis ”saamansa laskut”, ”viimeistään kun niitä on karhuttu” ja piti tulla lasku”. Mitä kansalaisen tulisi tehdä, ellei tavaran toimittaja lähetä laskua ?
Yrjö Saraste
Sotaveteraani
>>>>
Kirjoitus perustuu seuraavaan:
KESKISUOMALAINEN 30.09.09
PÄÄMINISTERIN ASEMA
Väite lahjoman vastaanottamisesta erittäin vakava asia
Yleisradion TV2:n Silminnäkijä -ohjelmassa esitettiin maanantaina väite, jonka mukaan nykyinen pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) on ottanut omakotitaloaan rakentaessaan 1990-luvulla vastaan rakennusliikkeen lahjuksena "kalliin rakennustarvike-erän". Väitteen mukaan Vanhaselle antoi lahjuksen nimeltä mainitsematon rakennusliike, joka tavoitteli urakoita keskustaa lähellä olevalta Nuorisosäätiöltä.
Väite on erittäin vakava. Tiistaina ennen pääministerin tiedotustilaisuutta pidettiin Vanhasen asemaa aika yleisesti kestämättömänä.
Keskusrikospoliisi ilmoitti jo aamupäivällä aloittavan tutkimukset, liittyykö Vanhasen omakotitalon rakentamiseen rikosta.
Pääministeri Matti Vanhanen piti tiistaina tiedotustilaisuuden, jossa hän kiisti jyrkästi TV2:n ohjelmassa esitetyt syytteet. Hän vakuutti, että valtakunnalliselta rakennusyhtiöltä koko hankkeeseen tuli vain puuta kirjahyllyyn. On ilman muuta selvää, että kirjahyllylaudat eivät vastaa Ylen ohjelman väitettä arvokkaasta tilauksesta. Ylen suunnalta huomautettiin, ettei ohjelmassa puhuttu kirjahyllyn tekoon tarkoitetusta puutavarasta.
Vanhanen sanoo maksaneensa kaikki saamansa laskut rakennusmateriaaleista viimeistään, kun niitä on karhuttu. Hän kiisti olleensa sopimassa maksamatta jättämisestä. Myös kirjahyllyn puusta piti tulla lasku.
Hyvin johdonmukaisesti ja päättäväisesti esiintynyt pääministeri Vanhanen vaati Yleisradion TV2:n edustajaa täsmentämään, mistä syytöksissä on kysymys, jotta hän voisi vastata niihin.
Tiedostusvälineessä esitetty väite lahjoman vastaanottamisesta on keneen tahansa kohdistuvana erittäin vakava asia ja se on sitä vielä aivan erityisesti kohdistuessaan pääministeriin.
Keskusrikospoliisin tutkimus asiasta on välttämätöntä. Jos tutkimuksissa käy ilmi, että väitteet pitävät paikkansa, merkitsee se pääministerin eroa riippumatta siitä, onko tapaus mahdollisesti rikosoikeudellisesti vanhentunut. Jos taas väite osoittautuu perättömäksi, täytyy seurauksena olla sanktiot sen esittäjälle.
Tiedotusvälineiden tehtävä on paljastaa politiikan epäkohtia. Toimittajien työtä on kertoa kansalle myös asioista, joiden salaaminen on vallanpitäjien ja päätöksentekijöiden intresseissä.
Pitkään vellonut keskustelu vaalirahoituksesta johtaa tarpeellisiin muutoksiin, joten julkinen sana on hoitanut hyvin tehtäväänsä.
Nyt on kuitenkin lähellä tilanne, jossa lähdesuojan takaa esitetyissä väitteissä on poliittisen ajojahdin piirteitä.
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
tiistai 29. syyskuuta 2009
Yksivaltias Suomeen ?
Hallituksen nimittämä, ministeri Taxellin johtama perustuslakitoimikunta tulee antamaan valtiosäännön uudistamiseksi esityksen, johon sisältyy ennen muuta presidentin valtaoikeuksien kaventaminen.
Poliittinen eliitti myöntää miten ”Vahva presidentti oli ehkä aiemmin Suomessa tarpeen, muttei enää.” Edelleen miten nyt olisi ei vain korkea aika vaan myös sopiva tilaisuus poistaa presidentin lopullisetkin valtaoikeudet. On arvioitu, että asia saattaisi nyt onnistua tilanteessa, jossa nykyiset hallituspuolueet ovat tämän muutoksen kannalla.
Asian yhteydessä painotetaan jatkuvasti miten päätäntävallan keskittäminen pääministerille on mukamas sitä oikeata länsimaista kansanvaltaa. Nykyinen yksinkertaisen enemmistön valtaan perustuva järjestelmä on kuitenkin tosiasiallisesti luonut tilanteen, jossa riittävän röyhkeätä pääministeriä ei pystytä erottamaan.
Tämä koska voimassa olevan perustuslain mukaan nimenomaan pääministerin tulee tehdä aloite Eduskunnan hajottamisesta. Perustuslakia viimeksi uudistettaessa ei kiinnitetty huomiota tähän asiaan. Presidentti tehtiin toimintakyvyttömäksi asian suhteen ja hajotusvalta siirrettiin pääministerille.
Tässä yhteydessä on muistettava miten presidentti on valittu suoralla kansanvaalilla. Kun pääministeri sen sijaan on noussut valtaan kansanedustajien ”lehmänkaupoilla”. Hyvä ajatus olisi suoralla kansanvaalilla valittava presidentti, jolla olisi valtaoikeus yhdessä määrävähemmistön kanssa hajottaa eduskunta.
Mitään ei tietenkään tapahdu niin kauan kuin hallituskumppanit seisovat pääministeri Matti Vanhasen takana.
Ilkeämieliset huhut kyllä väittävät miten hallituksen piirissä varmuuden vuoksijo suunniteltaisiin Vanhaselle syytesuojaa samaan tapaan kuin pääministeri Silvio Berlusconille Italiassa.
Yrjö Saraste
Sotaveteraani
Poliittinen eliitti myöntää miten ”Vahva presidentti oli ehkä aiemmin Suomessa tarpeen, muttei enää.” Edelleen miten nyt olisi ei vain korkea aika vaan myös sopiva tilaisuus poistaa presidentin lopullisetkin valtaoikeudet. On arvioitu, että asia saattaisi nyt onnistua tilanteessa, jossa nykyiset hallituspuolueet ovat tämän muutoksen kannalla.
Asian yhteydessä painotetaan jatkuvasti miten päätäntävallan keskittäminen pääministerille on mukamas sitä oikeata länsimaista kansanvaltaa. Nykyinen yksinkertaisen enemmistön valtaan perustuva järjestelmä on kuitenkin tosiasiallisesti luonut tilanteen, jossa riittävän röyhkeätä pääministeriä ei pystytä erottamaan.
Tämä koska voimassa olevan perustuslain mukaan nimenomaan pääministerin tulee tehdä aloite Eduskunnan hajottamisesta. Perustuslakia viimeksi uudistettaessa ei kiinnitetty huomiota tähän asiaan. Presidentti tehtiin toimintakyvyttömäksi asian suhteen ja hajotusvalta siirrettiin pääministerille.
Tässä yhteydessä on muistettava miten presidentti on valittu suoralla kansanvaalilla. Kun pääministeri sen sijaan on noussut valtaan kansanedustajien ”lehmänkaupoilla”. Hyvä ajatus olisi suoralla kansanvaalilla valittava presidentti, jolla olisi valtaoikeus yhdessä määrävähemmistön kanssa hajottaa eduskunta.
Mitään ei tietenkään tapahdu niin kauan kuin hallituskumppanit seisovat pääministeri Matti Vanhasen takana.
Ilkeämieliset huhut kyllä väittävät miten hallituksen piirissä varmuuden vuoksijo suunniteltaisiin Vanhaselle syytesuojaa samaan tapaan kuin pääministeri Silvio Berlusconille Italiassa.
Yrjö Saraste
Sotaveteraani
maanantai 28. syyskuuta 2009
Siirryttäisiinkö sittenkin listavaaleihin?
Taas on nostettu esille ajatus ns. pitkistä vaalilistoista. Nykyinen käytäntö, jossa puoluejohto yhteistyössä rahoittajiensa kanssa laatii suunnitelmat siitä keitä ehdokkaita tuetaan on kyllä jo oikeastaan eräänlainen ”listavaali”.
On ollut järkyttävää kuulla miten vuoden 2007 vaaleissa joukko maineeltaan kyseenalaisia liikemiehiä avusti 400 000 euron tukirahalla Eduskuntaan neljäkymmentä ehdokasta, joista kahdestatoista tuli myös ministereitä. Liikemiehet ovat itse jälkeenpäin kehuneet miten he rahalla junailivat maahan mieleisensä hallituksen. Iltalehden tietojen mukaan Arto Merisalo ja Tapani
Yli-Saunamäki yhdessä Jyri Häkämiehen kanssa kävivät läpi puolueen ehdokkaita vaalipiireittäin. Pyrkimys oli löytää sellaisia ehdokkaita, joiden tukeminen auttaisi kokoomusta saamaan tietyissä vaalipiireissä ratkaisevia lisä-ääniä.
Listavaaleissa puolueen johdon ja sen rahoittajien valta kasvaisi kansanvallan kustannuksella. Puoluekuri kovenisi sillä ”väärin” äänestäneet saatettaisiin tiputtaa seuraavissa vaaleissa listan häntäpäähän.
Toisaalta listavaaleilla olisi kuitenkin monia etuja. Ennen kaikkea se tekisi vaalikampanjat halvemmiksi ja siten tasa-arvoistaisi ehdokkaita keskenään. Luettuani Mikko Elon kirjoituksen
”Listavaali pelastaisi demokratia” (Satakunnan Kansa 26.09.09) aloin kallistua tukemaan listavaaleja.
Elo esittää miten ”Vaalitaistelu keskittyisi tällöin asioihin, eikä henkilöihin.” Sekä miten nykyisin ”Mainostoimistot yrittävät luoda puolueista mielikuvia, joita sitten syötetään kansalaisille.”
Edelleen ”Nykyinen vaalirahakohu osoittaa henkilövaalien mädännäisyyden. Koska julkinen näkyvyys on henkilövaalissa tärkeää, ehdokkaat tarvitsevat rahaa vaalimainontaan. Kuten viimeaikaiset tapahtumat osoittavat, rahaa hankitaan kaikin mahdollisin keinoin, laillisin ja laittomin.”
Aivan ratkaiseva vaatimus on Mikko Elon esittämä ehto, että ”Listavaali edellyttäisi puolueiden suorittavan jäsenäänestyksen ehdokkaiden asettamiseksi järjestykseen. Ilman jäsenäänestystä puolueiden johtohenkilöiden valta kasvaisi liian suureksi.” Samassa yhteydessä tulisi yrittää kasvattaa puolueiden jäsenmääriä.
Joka tapauksessa puolueiden taustakytkennät nousevat varmasti yhdeksi seuraavien vaalien ydinteemoista. Turha sitä on yrittää peitellä miten kauppa- ja teollisuus tukee Kokoomusta ja ammattiyhdistykset vasemmistoa. Keskustalle taitaa sitten jäädä vain ”liikemiehet” ? Osa äänestäjistä ilmaisee kyllästymistään politiikan likaisuuteen jättämällä äänestämättä. Aina löytyy kuitenkin tietysti niitäkin, jotka äänestävät vanhaa tuttua ehdokasta vaikka hän syyllistyisi kyseenalaisiinkin tekoihin. Pelkästään tiukentamalla
vaalirahoitussääntöjä ei tilanne kuitenkaan parane.
Yrjö Saraste
On ollut järkyttävää kuulla miten vuoden 2007 vaaleissa joukko maineeltaan kyseenalaisia liikemiehiä avusti 400 000 euron tukirahalla Eduskuntaan neljäkymmentä ehdokasta, joista kahdestatoista tuli myös ministereitä. Liikemiehet ovat itse jälkeenpäin kehuneet miten he rahalla junailivat maahan mieleisensä hallituksen. Iltalehden tietojen mukaan Arto Merisalo ja Tapani
Yli-Saunamäki yhdessä Jyri Häkämiehen kanssa kävivät läpi puolueen ehdokkaita vaalipiireittäin. Pyrkimys oli löytää sellaisia ehdokkaita, joiden tukeminen auttaisi kokoomusta saamaan tietyissä vaalipiireissä ratkaisevia lisä-ääniä.
Listavaaleissa puolueen johdon ja sen rahoittajien valta kasvaisi kansanvallan kustannuksella. Puoluekuri kovenisi sillä ”väärin” äänestäneet saatettaisiin tiputtaa seuraavissa vaaleissa listan häntäpäähän.
Toisaalta listavaaleilla olisi kuitenkin monia etuja. Ennen kaikkea se tekisi vaalikampanjat halvemmiksi ja siten tasa-arvoistaisi ehdokkaita keskenään. Luettuani Mikko Elon kirjoituksen
”Listavaali pelastaisi demokratia” (Satakunnan Kansa 26.09.09) aloin kallistua tukemaan listavaaleja.
Elo esittää miten ”Vaalitaistelu keskittyisi tällöin asioihin, eikä henkilöihin.” Sekä miten nykyisin ”Mainostoimistot yrittävät luoda puolueista mielikuvia, joita sitten syötetään kansalaisille.”
Edelleen ”Nykyinen vaalirahakohu osoittaa henkilövaalien mädännäisyyden. Koska julkinen näkyvyys on henkilövaalissa tärkeää, ehdokkaat tarvitsevat rahaa vaalimainontaan. Kuten viimeaikaiset tapahtumat osoittavat, rahaa hankitaan kaikin mahdollisin keinoin, laillisin ja laittomin.”
Aivan ratkaiseva vaatimus on Mikko Elon esittämä ehto, että ”Listavaali edellyttäisi puolueiden suorittavan jäsenäänestyksen ehdokkaiden asettamiseksi järjestykseen. Ilman jäsenäänestystä puolueiden johtohenkilöiden valta kasvaisi liian suureksi.” Samassa yhteydessä tulisi yrittää kasvattaa puolueiden jäsenmääriä.
Joka tapauksessa puolueiden taustakytkennät nousevat varmasti yhdeksi seuraavien vaalien ydinteemoista. Turha sitä on yrittää peitellä miten kauppa- ja teollisuus tukee Kokoomusta ja ammattiyhdistykset vasemmistoa. Keskustalle taitaa sitten jäädä vain ”liikemiehet” ? Osa äänestäjistä ilmaisee kyllästymistään politiikan likaisuuteen jättämällä äänestämättä. Aina löytyy kuitenkin tietysti niitäkin, jotka äänestävät vanhaa tuttua ehdokasta vaikka hän syyllistyisi kyseenalaisiinkin tekoihin. Pelkästään tiukentamalla
vaalirahoitussääntöjä ei tilanne kuitenkaan parane.
Yrjö Saraste
lauantai 19. syyskuuta 2009
Kuka matkan tai juhlan maksaa?
Nyt ihmetellään kuka ja miksi on maksanut erään kansanedustajan lentolipun ja ministerin syntymäpäiväjuhlan.
Tapauksissa ei kuitenkaan ole mitään ihmettelemistä. Sillä onhan luonnollista, että hätääntynyt ja avuton kansanedustaja ottaa yhteyttä rahoittajaansa. Vastaavasti ministeri halutessaan järjestää kalliin juhlan neuvottelee poliittisen taustavaikuttajansa kanssa siitä mistä saataisiin juhlan rahoittajat.
Onhan se matkalippu juttu kuitenkin vähän outo, sillä onhan nykyisin käytännöllisesti katsoen kaikilla ellei luotto- niin ainakin pankkikortti. Mikäli matka olisikin seuramatka niin kyllä matkatoimistokin hätätapauksessa avustaisi poikkeavan paluulennon järjestämisessä. Tilanne viittaa myös siihen, ettei kansanedustajalla ollut tilillään vajaata 900 euroa sekä ettei hänellä ollut Suomessa muita lähiomaisia ja tuttavia kuin oma vaalirahoittaja.
On ollut myös mielenkiintoista kuulla miten rahoittaja on julkisuudessa kertonut edustajan olleen häneen usein yhteydessä. Kai siinä on kysytty neuvoja.
Yrjö Saraste
Tapauksissa ei kuitenkaan ole mitään ihmettelemistä. Sillä onhan luonnollista, että hätääntynyt ja avuton kansanedustaja ottaa yhteyttä rahoittajaansa. Vastaavasti ministeri halutessaan järjestää kalliin juhlan neuvottelee poliittisen taustavaikuttajansa kanssa siitä mistä saataisiin juhlan rahoittajat.
Onhan se matkalippu juttu kuitenkin vähän outo, sillä onhan nykyisin käytännöllisesti katsoen kaikilla ellei luotto- niin ainakin pankkikortti. Mikäli matka olisikin seuramatka niin kyllä matkatoimistokin hätätapauksessa avustaisi poikkeavan paluulennon järjestämisessä. Tilanne viittaa myös siihen, ettei kansanedustajalla ollut tilillään vajaata 900 euroa sekä ettei hänellä ollut Suomessa muita lähiomaisia ja tuttavia kuin oma vaalirahoittaja.
On ollut myös mielenkiintoista kuulla miten rahoittaja on julkisuudessa kertonut edustajan olleen häneen usein yhteydessä. Kai siinä on kysytty neuvoja.
Yrjö Saraste
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Kuluttajavirasto uhkaa päivittäistavarakauppaa sakoilla
Virasto on kieltämässä ruokakaupoilta punaiset tarjoustarrat, joilla ilmoitetaan vanhenevia tuotteita myytävän esimerkiksi puoleen hintaan. Virasto vaatii, että tarrassa tulisi näkyä paljonko se puolet on euroissa.
Kaupan laskelmien mukaan kuluttajat menettäisivät vanhaksi menevien tuotteiden ale-myynnin loppumisen myötä vuosittain 50 miljoonan euron arvoisen edun. Kuluttaja-asiamies Marita Wilska ilkeää kuitenkin väittää, että "Kuluttajan asiaa tässä ajetaan."
Viraston vaatimusten noudattaminen edellyttäisi jokaisen aletuotteen hinnan uudelleen laskemista.
Mainittakoon miten Wilska itsekin myöntää, ettei kukaan ole koskaan valittanut virastoon punaisten lappujen hintatietojen olevan epäselviä. Tämähän on luonnollista, sillä kyllähän ihmiset tietävät paljonko puolet on kokonaisesta.
Asian uutisoinnin jälkeen Kuluttajavirasto korosti tiedotteessaan, että se ei vastusta alennuksia, kunhan niissä on maininta lopullisesta hinnasta. Virasto ei siis kiellä kaupalta oikeutta halutessaan alentaa hintoja !
Kuluttajavirasto tulkitsee nyt siis hintamerkintäasetusta tavalla, joka on täysin kuluttajan edun vastainen. Tuottajat ja teollisuus vähät välittävät tilanteesta, sillä niillehän on yhdentekevää meneekö tavara roskiin vai kulutukseen. Kauppa puolestaan lisää poistettujen tavaroiden hinnan muiden tuotteiden hintoihin. Kuluttajat, jotka yleisesti arvostavat oikeutta saada ostaa ”tarratuotteita” ovat ainoa osapuoli, joka
asiasta kärsii.
Tässä yhteydessä muistuu myös mieliin, miten jäteastioihin heitetyt tuotteet siirtyvät vastaanottajan eli yleensä jätteenkuljetusyhtiön omaisuudeksi. Täten esimerkiksi ruuan ottaminen kaupan roskalaatikosta on tarkkaan ottaen varkautta.
Yrjö Saraste
Kaupan laskelmien mukaan kuluttajat menettäisivät vanhaksi menevien tuotteiden ale-myynnin loppumisen myötä vuosittain 50 miljoonan euron arvoisen edun. Kuluttaja-asiamies Marita Wilska ilkeää kuitenkin väittää, että "Kuluttajan asiaa tässä ajetaan."
Viraston vaatimusten noudattaminen edellyttäisi jokaisen aletuotteen hinnan uudelleen laskemista.
Mainittakoon miten Wilska itsekin myöntää, ettei kukaan ole koskaan valittanut virastoon punaisten lappujen hintatietojen olevan epäselviä. Tämähän on luonnollista, sillä kyllähän ihmiset tietävät paljonko puolet on kokonaisesta.
Asian uutisoinnin jälkeen Kuluttajavirasto korosti tiedotteessaan, että se ei vastusta alennuksia, kunhan niissä on maininta lopullisesta hinnasta. Virasto ei siis kiellä kaupalta oikeutta halutessaan alentaa hintoja !
Kuluttajavirasto tulkitsee nyt siis hintamerkintäasetusta tavalla, joka on täysin kuluttajan edun vastainen. Tuottajat ja teollisuus vähät välittävät tilanteesta, sillä niillehän on yhdentekevää meneekö tavara roskiin vai kulutukseen. Kauppa puolestaan lisää poistettujen tavaroiden hinnan muiden tuotteiden hintoihin. Kuluttajat, jotka yleisesti arvostavat oikeutta saada ostaa ”tarratuotteita” ovat ainoa osapuoli, joka
asiasta kärsii.
Tässä yhteydessä muistuu myös mieliin, miten jäteastioihin heitetyt tuotteet siirtyvät vastaanottajan eli yleensä jätteenkuljetusyhtiön omaisuudeksi. Täten esimerkiksi ruuan ottaminen kaupan roskalaatikosta on tarkkaan ottaen varkautta.
Yrjö Saraste
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
Haluammeko "järkevämmän" yhteiskunnan?
Ulla Puolanne kirjoitti (ESS 01.09.09) otsikolla ”Kuolema on luonnollinen asia” muun muassa:
”Ilman pitkälle kehittynyttä lääketiedettä meidän keski-ikämme länsimaissa olisi huomattavasti luonnonmukaisempi eli lyhyempi ja yhteiskunta olisi rakenteeltaan huomattavasti tarkoituksenmukaisempi eli järkevämpi.”
Hän jatkaa kuitenkin seuraavasti ”En minäkään hampaat irvessä kierrä Pikku-Vesijärveä sauvalenkillä pitkittääkseni elämääni, vaan pitääkseni yllä liikuntakykyä niin kauan kuin henki pihisee.”
Herää kysymys onko tehokkaan ja ”järkevän yhteiskunnan” kannalta tarpeellista, että Ulla Puolanne joka itsekin myöntää miten ”Aivot tosin alkavat jo pehmetä” jatkaa sauvakävelyä ”niin kauan kuin henki pihisee.”
Yrjö Saraste
* * *
Tästä oli kyse:
ETELÄ-SUOMEN SANOMAT 01.09.09
Kuolema on luonnollinen asia
Lääkäreiden eettisiin periaatteisiin kuuluu elämän ylläpitäminen. Mutta pitäisikö lääkärikunnan järjestää vähintään maanlaajuinen kongressi, jossa keskusteltaisiin myös, mitä järkeä tässä on, jos ei laadita ja noudateta minkäänlaisia priorisoivia soveltamisohjeita. Ilman pitkälle kehittynyttä lääketiedettä meidän keski-ikämme länsimaissa olisi huomattavasti luonnonmukaisempi eli lyhyempi ja yhteiskunta olisi rakenteeltaan huomattavasti tarkoituksenmukaisempi eli järkevämpi. Uskoisin, että monet vanhat ihmiset olisivat myös täysin valmiita luontevaan lähtöön, jos ja kun sen vaihtoehtona on eläminen vaipoilla varustettuna pakettina jonkun laitoksen dementiaosastolla. Vahva dementoituminen lieneekin ihmisen sisäinen vastalause moiselle elämälle . Juhani Melanen kirjoitti aiheesta (ESS 11.07) otsikolla Varmista hoitotestamenttisi ja elinsiirtolupasi . Säilytin sen, koska se oli niin viisasta tekstiä. Melanen kertoo keskustelleensa useiden lääkäreiden kanssa ilmeisesti lähinnä saattovaiheen hoidosta, jolloin hätääntyneet omaiset vaativat kaikki mahdolliset hoidot ja painostavat lääkäreitä täysin epärealistisiin toimenpiteisiin . Vanhat ihmiset lienevätkin yleisesti valmiimpia hyväksymään kuoleman kuin omaiset, joilla on luonnollisesti vielä toisenlainen käsitys elämän tarkoituksesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Melanen kertoo myös haastattelemansa lääkärin ilmoittaneen, ettei hän halua elämänsä pitkittämiseksi ei hengityslaitetta, ei syöttöletkua, ei tiputusta, ei antibiootteja, ei elvytystä, ei nestehoitoa, ei verensiirtoja, ei dialyysejä, ei liuotushoitoja, ei rokotuksia infektioita vastaan ja mikä ihmeellisintä ei sairaalaa . On siis syytä kirjoittaa valmiiksi hoitotahto, jotta omaisetkin voivat rauhassa hyväksyä tapahtuneen eikä syyttää lääkäreitä hoitovirheestä . Suhtautuminen kuolemaan ja kuolemiseen on luonnollisesti täysin henkilökohtainen asia. Kaikkihan me haluaisimme olla nuoria ja nättejä ja fiksuja ja filmaattisia, mutta ennen kaikkea terveitä ja aikaansaavia. Ikäätyminen merkitsee kuitenkin siirtymistä lähemmäs elämänkaaren loppupäätä kaikkine kremppoineen.
Omassa tahdossamme on korkeintaan jonkinlaisen laadun ylläpitämisen yrittäminen. En minäkään hampaat irvessä kierrä Pikku-Vesijärveä sauvalenkillä pitkittääkseni elämääni, vaan pitääkseni yllä liikuntakykyä niinkauan kuin henki pihisee. Itsekunnioitus säilyy niin kauan kuin itse pystyy hoitamaan asiansa. Aivot tosin alkavat jo pehmetä...
Ulla Puolanne
”Ilman pitkälle kehittynyttä lääketiedettä meidän keski-ikämme länsimaissa olisi huomattavasti luonnonmukaisempi eli lyhyempi ja yhteiskunta olisi rakenteeltaan huomattavasti tarkoituksenmukaisempi eli järkevämpi.”
Hän jatkaa kuitenkin seuraavasti ”En minäkään hampaat irvessä kierrä Pikku-Vesijärveä sauvalenkillä pitkittääkseni elämääni, vaan pitääkseni yllä liikuntakykyä niin kauan kuin henki pihisee.”
Herää kysymys onko tehokkaan ja ”järkevän yhteiskunnan” kannalta tarpeellista, että Ulla Puolanne joka itsekin myöntää miten ”Aivot tosin alkavat jo pehmetä” jatkaa sauvakävelyä ”niin kauan kuin henki pihisee.”
Yrjö Saraste
* * *
Tästä oli kyse:
ETELÄ-SUOMEN SANOMAT 01.09.09
Kuolema on luonnollinen asia
Lääkäreiden eettisiin periaatteisiin kuuluu elämän ylläpitäminen. Mutta pitäisikö lääkärikunnan järjestää vähintään maanlaajuinen kongressi, jossa keskusteltaisiin myös, mitä järkeä tässä on, jos ei laadita ja noudateta minkäänlaisia priorisoivia soveltamisohjeita. Ilman pitkälle kehittynyttä lääketiedettä meidän keski-ikämme länsimaissa olisi huomattavasti luonnonmukaisempi eli lyhyempi ja yhteiskunta olisi rakenteeltaan huomattavasti tarkoituksenmukaisempi eli järkevämpi. Uskoisin, että monet vanhat ihmiset olisivat myös täysin valmiita luontevaan lähtöön, jos ja kun sen vaihtoehtona on eläminen vaipoilla varustettuna pakettina jonkun laitoksen dementiaosastolla. Vahva dementoituminen lieneekin ihmisen sisäinen vastalause moiselle elämälle . Juhani Melanen kirjoitti aiheesta (ESS 11.07) otsikolla Varmista hoitotestamenttisi ja elinsiirtolupasi . Säilytin sen, koska se oli niin viisasta tekstiä. Melanen kertoo keskustelleensa useiden lääkäreiden kanssa ilmeisesti lähinnä saattovaiheen hoidosta, jolloin hätääntyneet omaiset vaativat kaikki mahdolliset hoidot ja painostavat lääkäreitä täysin epärealistisiin toimenpiteisiin . Vanhat ihmiset lienevätkin yleisesti valmiimpia hyväksymään kuoleman kuin omaiset, joilla on luonnollisesti vielä toisenlainen käsitys elämän tarkoituksesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Melanen kertoo myös haastattelemansa lääkärin ilmoittaneen, ettei hän halua elämänsä pitkittämiseksi ei hengityslaitetta, ei syöttöletkua, ei tiputusta, ei antibiootteja, ei elvytystä, ei nestehoitoa, ei verensiirtoja, ei dialyysejä, ei liuotushoitoja, ei rokotuksia infektioita vastaan ja mikä ihmeellisintä ei sairaalaa . On siis syytä kirjoittaa valmiiksi hoitotahto, jotta omaisetkin voivat rauhassa hyväksyä tapahtuneen eikä syyttää lääkäreitä hoitovirheestä . Suhtautuminen kuolemaan ja kuolemiseen on luonnollisesti täysin henkilökohtainen asia. Kaikkihan me haluaisimme olla nuoria ja nättejä ja fiksuja ja filmaattisia, mutta ennen kaikkea terveitä ja aikaansaavia. Ikäätyminen merkitsee kuitenkin siirtymistä lähemmäs elämänkaaren loppupäätä kaikkine kremppoineen.
Omassa tahdossamme on korkeintaan jonkinlaisen laadun ylläpitämisen yrittäminen. En minäkään hampaat irvessä kierrä Pikku-Vesijärveä sauvalenkillä pitkittääkseni elämääni, vaan pitääkseni yllä liikuntakykyä niinkauan kuin henki pihisee. Itsekunnioitus säilyy niin kauan kuin itse pystyy hoitamaan asiansa. Aivot tosin alkavat jo pehmetä...
Ulla Puolanne
tiistai 1. syyskuuta 2009
Eiköhän lopeteta keskustelu eutanasiasta
Jo vuosia on valiteltu miten maamme talous ei kestä suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymistä. Ei ole riittävästi rahaa, laitospaikkoja eikä hoitajia. Samanaikaisesti kirjoitetaan yhä enemmän siitä miten ”Eutanasian pitäisi olla jo nykypäivää.” Samoin on patisteltu poliitikkoja avaamaan jo silmänsä ja ryhtymään suunnittelemaan lakia, joka sallisi aktiivisen lääketieteellisen kuolinavun. Väitetään myös, että lähes 80 prosenttia suomalaisista kannattaisi asiaa. Toisaalta on myös esitetty miten eutanasian sijaan pitäisi keskittyä ennemmin parempaan kipulääkitykseen ja saattohoitoon.
Eutanasian kannattajat viittaavat häpeilemättä suoraan vanhustenhuollon vaikeuksiin, dementoituneiden määrään ja yhteiskunnan taloudellisiin resursseihin. Kuoleman jouduttamisesta on puhuttu ja kirjoitettu jo saroja vuosia ja aina sairaiden kärsimysten lisäksi kyse on ollut henkilön yhteiskunnalle aiheuttamasta taakasta. Tietysti tekopyhästi luvataan, ettei ketään saisi painostaa eikä pakottaa tekemään eutanasia-päätöstä, sekä miten sen edellytyksenä olisi aina potilaan suullinen tai kirjallinen toivomus. Mielestäni jatkuva puhuminen eutanasiasta on sellaisenaan jo, ellei painostusta niin ainakin johdattelua.
Koska lääkärin etiikka lähtee elämän ja ihmisarvon kunnioittamisesta suhtautuvat sekä Suomen Lääkäriliitto että Maailman lääkäriliitto eutanasiaan kielteisesti.
Voisiko sellaista yhteiskuntaa, joka alkaisi ”hoitamaan” vanhuksiaan eutanasian avulla enää kutsua sivistysvaltioksi ? Toisaalta kyynikko voisi tietysti esittää myös seuraavan radikaalin ja karmean ajatuksen, että mikäli yhteiskunta kerran sallii puolustuskyvyttömän sikiön poiston niin miksei se voisi myös sallia puolustuskyvyttömän vanhuksen lopettamisen.
Yrjö Saraste
Eutanasian kannattajat viittaavat häpeilemättä suoraan vanhustenhuollon vaikeuksiin, dementoituneiden määrään ja yhteiskunnan taloudellisiin resursseihin. Kuoleman jouduttamisesta on puhuttu ja kirjoitettu jo saroja vuosia ja aina sairaiden kärsimysten lisäksi kyse on ollut henkilön yhteiskunnalle aiheuttamasta taakasta. Tietysti tekopyhästi luvataan, ettei ketään saisi painostaa eikä pakottaa tekemään eutanasia-päätöstä, sekä miten sen edellytyksenä olisi aina potilaan suullinen tai kirjallinen toivomus. Mielestäni jatkuva puhuminen eutanasiasta on sellaisenaan jo, ellei painostusta niin ainakin johdattelua.
Koska lääkärin etiikka lähtee elämän ja ihmisarvon kunnioittamisesta suhtautuvat sekä Suomen Lääkäriliitto että Maailman lääkäriliitto eutanasiaan kielteisesti.
Voisiko sellaista yhteiskuntaa, joka alkaisi ”hoitamaan” vanhuksiaan eutanasian avulla enää kutsua sivistysvaltioksi ? Toisaalta kyynikko voisi tietysti esittää myös seuraavan radikaalin ja karmean ajatuksen, että mikäli yhteiskunta kerran sallii puolustuskyvyttömän sikiön poiston niin miksei se voisi myös sallia puolustuskyvyttömän vanhuksen lopettamisen.
Yrjö Saraste
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)