Kansainvälisen politiikan professori Keijo Korhonen kirjoittaa tänään ( Lapin Kansa 02.04) otsikolla ”Miksi Jeppe juo?” muun muassa:
”YK ja kansainvälinen yhteisö katsovat Iranin ydinaseen olevan vaara Lähi-idän rauhalle. Iranilla ei kuitenkaan ole ydinaseita. Se vasta ehkä suunnittelee niiden hankkimista. Israelilla taas on ydinaseistus - vahvempi kuin Englannin tai Ranskan. Israel ei tunnusta omistavansa ydinaseita, mutta kaikki tietävät totuuden. Lähi-Idän politiikan merkillisyyksiin kuuluu että kukaan ei katso Israelin salaisten ydinaseiden vaarantavan alueen rauhaa toisin kuin ydinaseistuksen, jota Iran mahdollisesti tavoittelee.”
Edelleen ”Teheranin vallanpitäjien on kysyttävä itseltään, olisivatko amerikkalaiset hyökänneet Irakiin, jos Saddam Husseinilla olisi ollut käytössään ydinaseita. - Vastaus on itsestään selvä. Kukaan ei ole vielä koskaan hyökännyt ydinaseita omistavaan maahan.”
Sen jälkeen kun myrkkykaasujen käyttö tavallaan lopetti ensimmäisen maailmansodan pelättiini yleisesti, että sitä käytettäisiin tulevissa sodissa sekä sotilaita että siviilejä vastaan. Kuten tiedämme toisin kävi, kun kukaan ei rohjennut aloittaa kaasun käyttöä. Kyllähän meilläkin oli kesällä 1941 mukana jonkinlaiset kaasunaamarit, jotka sitten vähitellen lensivät tienvarteen.
Toisen maailmansodan tavallaan loputtua atomipommien käyttöön pitävät monet selviönä, että niitä käytetään tulevissa sodissa. Todellisuudessa on kuitenkin melko luonnollista, ettei mikään varsinainen valtio uskalla atomiasetta käyttää, sillä hyökkäyksen kohteeksi joutunut kostaisi nopeasti vaikka viimeisillä voimillaan. Ainoa vaara on, että jokin liikkuva valtioton terroristiryhmä saattaisi onnistua varastamaan jonkintasoisia atomiaseita.
Yrjö Saraste
Sotaveteraani
perjantai 2. huhtikuuta 2010
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Yhä vaan Afganistan.
Suomi on nyt päättänyt lisätä Afganistanissa olevien sotilaittensa määrää.
Presidentti George W. Bush synnytti 11.9. 2001 tapahtuman jälkeen hysterian Afganistanissa piileskelevistä terroristeista, jotka uhkasivat ei vain Yhdysvaltojen vaan koko maailman turvallisuutta.
Vaikka Afganistanissa ei ole kyse terrorismin torjunnasta lähti Suomi heti innolla mukaan kun tälle hyökkäyssodalle saatiin YK:n mandaatti. Afganistan-operaatiolla ei ole mitään tekemistä perinteisen rauhanturvaamisen kanssa, jossa toimitaan kahden osapuolen välissä. Sillä nyt ollaankin isommalla asialla, osapuolena sisällissodassa palvelemassa maailman johtavan suurvallan maailmanlaajuisia turvallisuusetuja. Nyt Afganistanin kriisikentillä toteutetaan poliittisia päämääriä, joista valtiojohtomme vaikenee.
Suurin osa kansainvälisistä joukoista asustelee "linnoitusmaisissa" leireissä, joista ne poistuvat vain vahvoina saattueina. Leirien ulkopuoliset alueet ovat täysin paikallisten talibanien ja muiden heimosotureiden hallinnassa. Ulkomaalaiset eivät tunnu olevan turvassa edes pääkaupungissakaan. Amerikkalaisten joukkojen menestys perustuu lähimmä ilmaiskuihin ja pommituksiin, joissa väitetään kuolevan enemmän siviilejä kuin sotilaita. Tämä lisää, ei vain paikallisten, vaan myös eri maiden musliminuorukaisten halua liittyä talebantaistelijoihin.
Vastikään Daily Mail –lehti kertoi miten enää vain 45 prosenttia afgaaneista puoltaa vieraiden joukkojen läsnäoloa maassa, luvun oltua 83 prosenttia vuotta aikaisemmin.
Suomalaisten Afganistan-operaatio saattaa nyt muuttua entistä vaarallisemmaksi kun Yhdysvallat kiihdyttääkseen taisteluja aikoo keskittää myös omia joukkojaan Suomen ja Ruotsin joukkojen suhteellisen rauhalliselle toiminta-alueelle.
Pitkään Afganistanissa palvellut henkilö vinoili vastikään miten suomalaisten tärkein tehtävä siellä on vain yrittää pitää itsensä hengissä. Eikö olisi vähitellen aika uskoa, että paikalliset haluavat ulkomaalaisten poistuvan. Ei kai kukaan luule, että suomalaisetkaan alistuisivat siihen, että maata miehittäisi vääräuskoisten aasialaisten armeija.
Yrjö Saraste
Presidentti George W. Bush synnytti 11.9. 2001 tapahtuman jälkeen hysterian Afganistanissa piileskelevistä terroristeista, jotka uhkasivat ei vain Yhdysvaltojen vaan koko maailman turvallisuutta.
Vaikka Afganistanissa ei ole kyse terrorismin torjunnasta lähti Suomi heti innolla mukaan kun tälle hyökkäyssodalle saatiin YK:n mandaatti. Afganistan-operaatiolla ei ole mitään tekemistä perinteisen rauhanturvaamisen kanssa, jossa toimitaan kahden osapuolen välissä. Sillä nyt ollaankin isommalla asialla, osapuolena sisällissodassa palvelemassa maailman johtavan suurvallan maailmanlaajuisia turvallisuusetuja. Nyt Afganistanin kriisikentillä toteutetaan poliittisia päämääriä, joista valtiojohtomme vaikenee.
Suurin osa kansainvälisistä joukoista asustelee "linnoitusmaisissa" leireissä, joista ne poistuvat vain vahvoina saattueina. Leirien ulkopuoliset alueet ovat täysin paikallisten talibanien ja muiden heimosotureiden hallinnassa. Ulkomaalaiset eivät tunnu olevan turvassa edes pääkaupungissakaan. Amerikkalaisten joukkojen menestys perustuu lähimmä ilmaiskuihin ja pommituksiin, joissa väitetään kuolevan enemmän siviilejä kuin sotilaita. Tämä lisää, ei vain paikallisten, vaan myös eri maiden musliminuorukaisten halua liittyä talebantaistelijoihin.
Vastikään Daily Mail –lehti kertoi miten enää vain 45 prosenttia afgaaneista puoltaa vieraiden joukkojen läsnäoloa maassa, luvun oltua 83 prosenttia vuotta aikaisemmin.
Suomalaisten Afganistan-operaatio saattaa nyt muuttua entistä vaarallisemmaksi kun Yhdysvallat kiihdyttääkseen taisteluja aikoo keskittää myös omia joukkojaan Suomen ja Ruotsin joukkojen suhteellisen rauhalliselle toiminta-alueelle.
Pitkään Afganistanissa palvellut henkilö vinoili vastikään miten suomalaisten tärkein tehtävä siellä on vain yrittää pitää itsensä hengissä. Eikö olisi vähitellen aika uskoa, että paikalliset haluavat ulkomaalaisten poistuvan. Ei kai kukaan luule, että suomalaisetkaan alistuisivat siihen, että maata miehittäisi vääräuskoisten aasialaisten armeija.
Yrjö Saraste
lauantai 23. tammikuuta 2010
Pääministerin eron syy, yksi asia ylitse muiden?
Tänäkö oli eron syy ?
Valtioneuvoston turvahallinto teki rikosilmoituksen poliisille jouluviikolla. Samalla viikolla Vanhanen paljasti, ettei aio tavoitella keskustan puheenjohtajan paikkaa ja seuraavalla viikolla hän kertoi luopuvansa myös pääministerin paikasta.
Valtioneuvoston turvahallinto oli todennut miten tietokonehuoltaja oli kopioinut Valtioneuvostossa pääministeri Vanhasen virkakoneelta yksityisen intiimin yhteiskuvan Vanhasesta ja kansanedustaja Merikukka Forsiuksesta. Tapaus on Helsingin poliisin tutkinnassa rikosnimikkeenä törkeä viestintäsalaisuuden rikkominen.
Valtion tärkeiden tietokoneiden suojaa on nyt parannettu. On muun muassa päätetty, että vastedes tietokoneiden korjauksissa on aina paikalla esiliinana valtioneuvoston virkamies.
On masentavaa todeta miten se yksi asia on pääministerille niin noussut päähän, että hän säilyttää intiimejä kuvia virkatietokoneessaan.
Yrjö Saraste
Valtioneuvoston turvahallinto teki rikosilmoituksen poliisille jouluviikolla. Samalla viikolla Vanhanen paljasti, ettei aio tavoitella keskustan puheenjohtajan paikkaa ja seuraavalla viikolla hän kertoi luopuvansa myös pääministerin paikasta.
Valtioneuvoston turvahallinto oli todennut miten tietokonehuoltaja oli kopioinut Valtioneuvostossa pääministeri Vanhasen virkakoneelta yksityisen intiimin yhteiskuvan Vanhasesta ja kansanedustaja Merikukka Forsiuksesta. Tapaus on Helsingin poliisin tutkinnassa rikosnimikkeenä törkeä viestintäsalaisuuden rikkominen.
Valtion tärkeiden tietokoneiden suojaa on nyt parannettu. On muun muassa päätetty, että vastedes tietokoneiden korjauksissa on aina paikalla esiliinana valtioneuvoston virkamies.
On masentavaa todeta miten se yksi asia on pääministerille niin noussut päähän, että hän säilyttää intiimejä kuvia virkatietokoneessaan.
Yrjö Saraste
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Voitaisiinko syyttää Joensuun käräjäoikeutta kuolemantuottamuksesta?
Siihen tuntuisi olevan enemmän aihetta kuin poliisin syyttelyyn Kauhavalla.
Valitettavasti ainakin itse oikeusministeri on enemmän huolestunut rikollisten kuin uhrien oikeuksista. Alati muistutetaan miten kansalaiset eivät saa vastustaa tai ottaa kiinni ”työssään” olevia roistoja. Itse olen elämäni aikana ottanut kiinni kymmeniä roistoja ja jopa kolme etsintäkuulutettua. Muutamissa tapauksissa oikeuslaitos n huomauttanut ”Pidätettäessä on käytetty liikaa väkivaltaa koska kyseessä on vain murtovarkaus”. Olisi pitänyt hankkiutua hakemaan poliisia, jotta varkaille jäisi aikaa poistua paikalta.
Ajatus aselain kiristämisestä tuntuu oudolta tilanteessa, jossa olemme juuri saaneet kuulla miten entinen nyrkkeilijä ja kansanedustaja ei uskaltanut liikkua ilman laitonta ampuma-asetta.
Yrjö Saraste
Sotaveteraani
KALEVA 19.01.2010
Toimimaton oikeuslaitos vaarantaa ihmishenkiä
27-vuotias oululaismies puukotettiin perjantai-iltana kuoliaaksi Koskitiellä sijaitsevassa kerrostalossa. Uhri ehti soittaa hätäkeskukseen ennen menehtymistään. Rikoskomisarion mukaan epäilty ja uhri tunsivat toisensa entuudestaan, ja taustalla oli kiistaa. Päihteillä oli osuus tapahtumissa.
Näin kuittaa Kaleva (14.1.) serkkuni kuoleman. Ei yhtään ihme, että jokainen jutun lukija saa sellaisen käsityksen, että kyseessä on taas yksi narkkareiden/alkoholistien ikävästi päättynyt välienselvittely
- - - - -
Tosiasiassa taposta vankilassa istunut mies muutti kuukautta aikaisemmin asumaan tapetun serkkuni naapuriin. Hän oli heti asuntoon muutettuaan häiriköinyt rapussa naapureita esimerkiksi soittelemalla ovikelloja kello neljän aikaan aamusta.
Serkkuni oli tiettävästi opettanut käytävässä miestä käyttämään matkapuhelinta ja antanut tälle joulun aikoihin ruokaa. Ilmeisesti hän oli käyttäytynyt aiemminkin serkkuani kohtaan rappukäytävässä uhkaavasti, muuta yhteyttä (tai "kiistaa") heillä ei ollut.
Joulupyhien aikaan mies oli ryöstänyt puukolla R-kioskin ja käynyt satunnaisen ohikulkijan kimppuun uhaten tätä puukolla sekä kuristaen, ilmeisesti ryöstötarkoituksessa. Poliisin saapuessa miehen asunnolle oli hän uhannut heitäkin puukolla. Mies otettiin kiinni ja vietiin putkaan kahdeksi päiväksi. Joulun aikoihin lähin käräjäoikeus oli Joensuussa ja sieltä "oltiin annettu ymmärtää", että tappoja lievempiä rikkeitä ei käsitellä, joten mies päästettiin takaisin kotiin.
Muutaman päivän kotona oltuaan mies joi itsensä humalaan ja päätyi taas rappukäytävään häiritsemään naapureita ja serkkuni tönäistyä häntä ohi kulkiessaan sivummalle, hän iski tämän puukolla kuoliaaksi.
Onko tällaisen uutisoinnin tarkoitus herättää perätöntä turvallisuuden tunnetta, kun selvästi ihmisten turvallisuus voidaan vaarantaa esimerkiksi sellaisesta syystä, että jouluna tuomarit eivät oikein ehdi kaikkia juttuja käsitellä?
Taposta vankilassa istunut heitetään vankilasta "pärjäile"-toivotuksin kerrostaloasuntoon täysin ilman mielenterveyden testauksia tai valvontaa, eikä toimiin ryhdytä edes, kun parin viikon päästä sama ihminen riehuu moneen otteeseen puukon kanssa ja uhkailee naapureita - ja pahimman sattuessa ihmisille luodaan kuva, että kyseessä on alamaailman välienselvittely.
Serkkuani ei enää mikään tuo takaisin. Vastaavat täysin viattomien ihmisten tapot voitaisiin kuitenkin estää vankien jälkihuoltoon ja seurantaan panostamisen lisäksi väkivaltarikosten vähättelemisen lopettamisella ja ihmisten turvallisuuden nostamisella oikeuslaitoksen ykkösprioriteetiksi.
Pia Marttila ja perhe
Helsinki
Valitettavasti ainakin itse oikeusministeri on enemmän huolestunut rikollisten kuin uhrien oikeuksista. Alati muistutetaan miten kansalaiset eivät saa vastustaa tai ottaa kiinni ”työssään” olevia roistoja. Itse olen elämäni aikana ottanut kiinni kymmeniä roistoja ja jopa kolme etsintäkuulutettua. Muutamissa tapauksissa oikeuslaitos n huomauttanut ”Pidätettäessä on käytetty liikaa väkivaltaa koska kyseessä on vain murtovarkaus”. Olisi pitänyt hankkiutua hakemaan poliisia, jotta varkaille jäisi aikaa poistua paikalta.
Ajatus aselain kiristämisestä tuntuu oudolta tilanteessa, jossa olemme juuri saaneet kuulla miten entinen nyrkkeilijä ja kansanedustaja ei uskaltanut liikkua ilman laitonta ampuma-asetta.
Yrjö Saraste
Sotaveteraani
KALEVA 19.01.2010
Toimimaton oikeuslaitos vaarantaa ihmishenkiä
27-vuotias oululaismies puukotettiin perjantai-iltana kuoliaaksi Koskitiellä sijaitsevassa kerrostalossa. Uhri ehti soittaa hätäkeskukseen ennen menehtymistään. Rikoskomisarion mukaan epäilty ja uhri tunsivat toisensa entuudestaan, ja taustalla oli kiistaa. Päihteillä oli osuus tapahtumissa.
Näin kuittaa Kaleva (14.1.) serkkuni kuoleman. Ei yhtään ihme, että jokainen jutun lukija saa sellaisen käsityksen, että kyseessä on taas yksi narkkareiden/alkoholistien ikävästi päättynyt välienselvittely
- - - - -
Tosiasiassa taposta vankilassa istunut mies muutti kuukautta aikaisemmin asumaan tapetun serkkuni naapuriin. Hän oli heti asuntoon muutettuaan häiriköinyt rapussa naapureita esimerkiksi soittelemalla ovikelloja kello neljän aikaan aamusta.
Serkkuni oli tiettävästi opettanut käytävässä miestä käyttämään matkapuhelinta ja antanut tälle joulun aikoihin ruokaa. Ilmeisesti hän oli käyttäytynyt aiemminkin serkkuani kohtaan rappukäytävässä uhkaavasti, muuta yhteyttä (tai "kiistaa") heillä ei ollut.
Joulupyhien aikaan mies oli ryöstänyt puukolla R-kioskin ja käynyt satunnaisen ohikulkijan kimppuun uhaten tätä puukolla sekä kuristaen, ilmeisesti ryöstötarkoituksessa. Poliisin saapuessa miehen asunnolle oli hän uhannut heitäkin puukolla. Mies otettiin kiinni ja vietiin putkaan kahdeksi päiväksi. Joulun aikoihin lähin käräjäoikeus oli Joensuussa ja sieltä "oltiin annettu ymmärtää", että tappoja lievempiä rikkeitä ei käsitellä, joten mies päästettiin takaisin kotiin.
Muutaman päivän kotona oltuaan mies joi itsensä humalaan ja päätyi taas rappukäytävään häiritsemään naapureita ja serkkuni tönäistyä häntä ohi kulkiessaan sivummalle, hän iski tämän puukolla kuoliaaksi.
Onko tällaisen uutisoinnin tarkoitus herättää perätöntä turvallisuuden tunnetta, kun selvästi ihmisten turvallisuus voidaan vaarantaa esimerkiksi sellaisesta syystä, että jouluna tuomarit eivät oikein ehdi kaikkia juttuja käsitellä?
Taposta vankilassa istunut heitetään vankilasta "pärjäile"-toivotuksin kerrostaloasuntoon täysin ilman mielenterveyden testauksia tai valvontaa, eikä toimiin ryhdytä edes, kun parin viikon päästä sama ihminen riehuu moneen otteeseen puukon kanssa ja uhkailee naapureita - ja pahimman sattuessa ihmisille luodaan kuva, että kyseessä on alamaailman välienselvittely.
Serkkuani ei enää mikään tuo takaisin. Vastaavat täysin viattomien ihmisten tapot voitaisiin kuitenkin estää vankien jälkihuoltoon ja seurantaan panostamisen lisäksi väkivaltarikosten vähättelemisen lopettamisella ja ihmisten turvallisuuden nostamisella oikeuslaitoksen ykkösprioriteetiksi.
Pia Marttila ja perhe
Helsinki
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
Miksi ei kotimainen työvoima kelpaa?
Tämä kysymys nousi taas mieleeni kun pari päivää sitten yritin näkövammaisena löytää tavaraa suurehkossa marketissa. Hyllyjen välistä löysin kolme hyllyttäjää. Kaikki olivat maahanmuuttajia, jotka osasivat samoa ”Ei tiedä” ja ”Tämä olla itsepalvelumyymälä”. Kassalla seurasi kuitenkin myönteinen yllätys. Kassahihnoja oli viisi, joista vain kaksi oli miehitettynä. Molemmissa kassoissa oli suomea puhuvia pitkiä ja solakoita somalimiehiä, jotka todella nopeasti ja ammattitaitoisesti suorittivat työtään. Sanoessani etten näe näppäillä tunnuslukua kassa sanoi, ettei se mitään tehdään sitten allekirjoitettava kuitti.
Tilanne onkin ainakin täällä Helsingissä jo sellainen, että ”joka askeleella” törmää ulkomaalaisiin työntekijöihin. Kaikkialla näkee afrikkalaisia ja aasialaisia siivoojia. Yhä useammassa liikkeessä myyjätär puhuu suomea murtaen. Moni taksinkuljettaja on vierasmaalainen. Busseja kuljettavat kymmenistä eri maista kotoisin olevat kuljettajat. Hyvin he liukkaallakin kelillä ajavat vaikka olisivat kotoisin Balkanilta, Irakista tai Afrikan kultarannikolta. On meillä jo nähty miten nuori hento somalinainen toimii kaupunkibussin kuljettajana.
Helsinkiläiset alkavat jo tottua siihen miten sairaalan, laboratorion, terveyskeskuksen tai apteekin ammattilainen saattaa olla huivipäinen maahanmuuttaja. Sattuupa esimerkiksi terveyskeskuksen omalääkärini olemaan venäläinen.
Herättää pakostakin ihmetystä miten ulkomailta joudutaan värväämään työvoimaa, samanaikaisesti kun maassamme on satojatuhansia työttömiä. On ristiriitaista miten alati väitetään ettei työtä saa ja toisaalta ettei työvoimaa saa.
Väitetään kyllä miten monet eivät halua ottaa vastaan pienipalkkaisia niin kutsuttuja ”paskaduuneja”, joissa työajatkin saattavat olla hankalia. Toisaalta taas väitetään, että maahanmuuttajille yleisesti maksettaisiin vain jotakin ”harjoittelijan” palkkaa.
Tietysti on hyvä, että maahanmuuttajatkin työllistyvät, mutta kyllähän olisi luonnollista pyrkiä ensin työllistämään edes suomalaiset työttömät.
Yrjö Saraste
Sotainvalidi
Tilanne onkin ainakin täällä Helsingissä jo sellainen, että ”joka askeleella” törmää ulkomaalaisiin työntekijöihin. Kaikkialla näkee afrikkalaisia ja aasialaisia siivoojia. Yhä useammassa liikkeessä myyjätär puhuu suomea murtaen. Moni taksinkuljettaja on vierasmaalainen. Busseja kuljettavat kymmenistä eri maista kotoisin olevat kuljettajat. Hyvin he liukkaallakin kelillä ajavat vaikka olisivat kotoisin Balkanilta, Irakista tai Afrikan kultarannikolta. On meillä jo nähty miten nuori hento somalinainen toimii kaupunkibussin kuljettajana.
Helsinkiläiset alkavat jo tottua siihen miten sairaalan, laboratorion, terveyskeskuksen tai apteekin ammattilainen saattaa olla huivipäinen maahanmuuttaja. Sattuupa esimerkiksi terveyskeskuksen omalääkärini olemaan venäläinen.
Herättää pakostakin ihmetystä miten ulkomailta joudutaan värväämään työvoimaa, samanaikaisesti kun maassamme on satojatuhansia työttömiä. On ristiriitaista miten alati väitetään ettei työtä saa ja toisaalta ettei työvoimaa saa.
Väitetään kyllä miten monet eivät halua ottaa vastaan pienipalkkaisia niin kutsuttuja ”paskaduuneja”, joissa työajatkin saattavat olla hankalia. Toisaalta taas väitetään, että maahanmuuttajille yleisesti maksettaisiin vain jotakin ”harjoittelijan” palkkaa.
Tietysti on hyvä, että maahanmuuttajatkin työllistyvät, mutta kyllähän olisi luonnollista pyrkiä ensin työllistämään edes suomalaiset työttömät.
Yrjö Saraste
Sotainvalidi
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
Miksi Naton pyyntö salattiin ?
*
Nyt ovat myös useat vahvan presidentti-instituutionkin kannattajat alkaneet pelätä, että peli on pelattu. Tilanteen pelätään jopa ajautuvan siihen, että presidentiltä otetaan pois kaikki valta. Yhä useammat ovatkin jo, pyrkiessään voittajan suosioon, kiirehtineet esittämään kannatuksensa ajatukselle keskittää valta pääministerille. Pyrkimys lienee runnoa asia läpi ennen kuin kansa oikein tajuaa mitä on tekeillä.
On jo myös esitetty, että olisiko mitään järkeä ylläpitää kallista presidentti-instituutiota, mikäli sen rooli olisi vain pelkästään seremoniallinen.
Määritelmä on nyt, että vastaisuudessa ”maan etua EU:ssa valvoo tasavallan hallitus ja sen pääministeri.” Nyt kun asiat päätetään EU:ssa määräenemmistöllä voidaan ehkä pitää riittävänä, että yleensä pääministeri, Suomen edustajana, osallistuu yksin kokouksiin ja raportoi sitten Eduskunnalle mitä EU on päättänyt.
Yllä oleva voitaneen jotenkin ehkä hyväksyä niin kauan kuin kyseessä olisivat vain tavanomaiset ”sisäpoliittiset” kysymykset. Sen sijaan olisi järkyttävää mikäli luovutettaisiin maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoito kokonaan EU:lle.
Suomen tulee päättää itse ulko- ja turvallisuuspolitiikasta käytäneenpä siitä keskustelua EU:ssa tai missä hyvänsä. Voimassa olevan perustuslain mukaan presidentti ratkaisee asiat yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Siis ainakin niin kauan kuin nykyinen perustuslaki on voimassa.
On myös turha toivoa, että englantilainen lady eli EU:n ulkoministeri osaisi tai ehtisi neuvotella Venäjän presidentin ja pääministerin kanssa vaikkapa itärajan tullivaikeuksista. Kyllä maamme presidentillä tulee säilyä puhe- ja neuvotteluyhteys naapurimaiden johtajiin.
Asian yhteydessä ei ole myöskään laisinkaan keskusteltu siitä, että kuka olisi presidentin vallasta riisumisen jälkeen puolustusvoimain ylipäällikkö. Tuskin lienee tarkoitus antaa tämäkin tehtävä pääministerille. Ainakin nykyinen puolustusministeri on tehtävään kyllä liian köykäinen.
Olisi luonnollista, että sekä presidentti että pääministeri tulisi pitää jatkuvasti ajan tasalla. Presidentille ei muistettu mainita Afganistanin rauhanturvaajien kotiutumisesta. Television paljastettua Naton pyyntö saada Suomelta lisäjoukkoja myönsi Stubb pyynnön saapuneen joitakin päiviä aiemmin. Häkämies vahvisti asian. Kukaan ei vain ollut kuitenkaan kertonut asiasta pääjohtaja Vanhaselle. Epäselväksi jäi oliko asiasta kerrottu puolustusvoimain ylipäällikölle. Näin syntyi helposti käsitys siitä miten, joku tai jotkut puuhaavat jotakin julkisuudelta salassa.
Yrjö Saraste
Sotaveteraani
Nyt ovat myös useat vahvan presidentti-instituutionkin kannattajat alkaneet pelätä, että peli on pelattu. Tilanteen pelätään jopa ajautuvan siihen, että presidentiltä otetaan pois kaikki valta. Yhä useammat ovatkin jo, pyrkiessään voittajan suosioon, kiirehtineet esittämään kannatuksensa ajatukselle keskittää valta pääministerille. Pyrkimys lienee runnoa asia läpi ennen kuin kansa oikein tajuaa mitä on tekeillä.
On jo myös esitetty, että olisiko mitään järkeä ylläpitää kallista presidentti-instituutiota, mikäli sen rooli olisi vain pelkästään seremoniallinen.
Määritelmä on nyt, että vastaisuudessa ”maan etua EU:ssa valvoo tasavallan hallitus ja sen pääministeri.” Nyt kun asiat päätetään EU:ssa määräenemmistöllä voidaan ehkä pitää riittävänä, että yleensä pääministeri, Suomen edustajana, osallistuu yksin kokouksiin ja raportoi sitten Eduskunnalle mitä EU on päättänyt.
Yllä oleva voitaneen jotenkin ehkä hyväksyä niin kauan kuin kyseessä olisivat vain tavanomaiset ”sisäpoliittiset” kysymykset. Sen sijaan olisi järkyttävää mikäli luovutettaisiin maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoito kokonaan EU:lle.
Suomen tulee päättää itse ulko- ja turvallisuuspolitiikasta käytäneenpä siitä keskustelua EU:ssa tai missä hyvänsä. Voimassa olevan perustuslain mukaan presidentti ratkaisee asiat yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Siis ainakin niin kauan kuin nykyinen perustuslaki on voimassa.
On myös turha toivoa, että englantilainen lady eli EU:n ulkoministeri osaisi tai ehtisi neuvotella Venäjän presidentin ja pääministerin kanssa vaikkapa itärajan tullivaikeuksista. Kyllä maamme presidentillä tulee säilyä puhe- ja neuvotteluyhteys naapurimaiden johtajiin.
Asian yhteydessä ei ole myöskään laisinkaan keskusteltu siitä, että kuka olisi presidentin vallasta riisumisen jälkeen puolustusvoimain ylipäällikkö. Tuskin lienee tarkoitus antaa tämäkin tehtävä pääministerille. Ainakin nykyinen puolustusministeri on tehtävään kyllä liian köykäinen.
Olisi luonnollista, että sekä presidentti että pääministeri tulisi pitää jatkuvasti ajan tasalla. Presidentille ei muistettu mainita Afganistanin rauhanturvaajien kotiutumisesta. Television paljastettua Naton pyyntö saada Suomelta lisäjoukkoja myönsi Stubb pyynnön saapuneen joitakin päiviä aiemmin. Häkämies vahvisti asian. Kukaan ei vain ollut kuitenkaan kertonut asiasta pääjohtaja Vanhaselle. Epäselväksi jäi oliko asiasta kerrottu puolustusvoimain ylipäällikölle. Näin syntyi helposti käsitys siitä miten, joku tai jotkut puuhaavat jotakin julkisuudelta salassa.
Yrjö Saraste
Sotaveteraani
lauantai 5. joulukuuta 2009
Nyt ollaan liittovaltiossa.
*
Torstaina hallitus hyväksyi pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) johdolla kirjelmän, jonka mukaan Suomesta EU-kokouksiin lähtee pääministeri.
EU:n Lissabonin sopimuksen astuttua voimaan tehdään EU:ssa vastaisuudessa määräenemmistö päätöksillä kaikkia jäseniä oikeudellisesti sitovia päätöksiä. Päätökset eivät siis enää vaadi yksimielisyyttä.
Nyt kerrotaan miten maamme valtio-opin asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että Suomen perustuslain mukaan maan etua EU:ssa ”valvoo” tasavallan hallitus ja sen pääministeri. Edelleen miten pääministeri ”informoi” eduskuntaa huippukokousten päätöksistä. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että pääministeri osallistuu Suomen edustajana kokouksiin ja raportoi sitten Eduskunnalle mitä EU on päättänyt. Ei kai kukaan usko hetkeäkään, että hän voisi vaikuttaa jotakin päätöksiin.
Tasavallan presidentti on kuitenkin yrittänyt muistuttaa miten
perustuslain mukaan ”Tasavallan presidentti johtaa maan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.” On jo uhottu, että ”Mikäli presidentti jatkaa kiistelyä vallasta EU-asioissa, vahvistuvat vaatimukset presidentin ulkopoliittisten valtaoikeuksien poistamisesta kokonaan.” Samoin, että ”Jos perustuslaki antaa asiassa liikaa tulkinnallisia mahdollisuuksia, eduskunnan on syytä ottaa asia vakavasti ja tukkia tällaiset tulkintamahdollisuudet.” Väitetään myös, että halutaan sitä tai ei niin Lissabonin sopimus pakottaa meitä joka tapauksessa päivittämään presidentin valtaoikeuksia.
Nyt mielistellään lehdissä kilvan uutta ”kansallista johtajaa”!
”Pääministeri Matti Vanhanen otti tiistaina ohjat käsiinsä l” ”Pääministeri hallituksineen otti presidentistä enemmän kuin pistevoiton.” ”Pääministeri Vanhanen on suhtautunut EU-edustuksesta syntyneeseen vääntöön hyvin maltillisesti ja pitkämielisesti.” ”Perustuslakivaliokunnan tuoreimmassa lausunnossa todetaan, että kaikki huippukokousasiat kuuluvat hallituksen toimivaltaan, koska vain näin voidaan turvata eduskunnan tiedonsaantioikeus ja vaikutusvalta.” ”Kiusallisen sovittelevasta virkamiespääministeristä on kasvanut itsevarma ja suuri kansallinen johtaja.” Iltalehti vaatii, että ” Pääministeriltä anastettu valta pitää palauttaa”.
On totta, ettei perustuslaista ole suoraan luettavissa, kuka Suomen puolesta puhuu EU:n huippukokouksissa tai muilla kansainvälisillä foorumeilla. Todellisuudessa keskustelu Suomen tasavallan presidentti-instituutiosta ja presidentin mahdollisesta vallasta ei ole enää ajankohtainen. Sillä nyt Lissabon-sopimuksen voimaan tultua valta keskitetään EU – presidentille. Paikallisten pääministerien tehtäväksi jää lähinnä informoida omia hallituksiaan EU:n uusista määräyksistä. Vastaisuudessa presidentin ei tarvitse enää myöskään puuttua ulkopolitiikan hoitoon kun sekin hoidetaan EU:n toimesta.
Tilanne nyt: EU:n lainsäädäntö on jäsenmaiden lakien yläpuolella ja EU - Suomella ei ole enää omaa ulkopolitiikkaa.
Yrjö Saraste
Torstaina hallitus hyväksyi pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) johdolla kirjelmän, jonka mukaan Suomesta EU-kokouksiin lähtee pääministeri.
EU:n Lissabonin sopimuksen astuttua voimaan tehdään EU:ssa vastaisuudessa määräenemmistö päätöksillä kaikkia jäseniä oikeudellisesti sitovia päätöksiä. Päätökset eivät siis enää vaadi yksimielisyyttä.
Nyt kerrotaan miten maamme valtio-opin asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että Suomen perustuslain mukaan maan etua EU:ssa ”valvoo” tasavallan hallitus ja sen pääministeri. Edelleen miten pääministeri ”informoi” eduskuntaa huippukokousten päätöksistä. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että pääministeri osallistuu Suomen edustajana kokouksiin ja raportoi sitten Eduskunnalle mitä EU on päättänyt. Ei kai kukaan usko hetkeäkään, että hän voisi vaikuttaa jotakin päätöksiin.
Tasavallan presidentti on kuitenkin yrittänyt muistuttaa miten
perustuslain mukaan ”Tasavallan presidentti johtaa maan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.” On jo uhottu, että ”Mikäli presidentti jatkaa kiistelyä vallasta EU-asioissa, vahvistuvat vaatimukset presidentin ulkopoliittisten valtaoikeuksien poistamisesta kokonaan.” Samoin, että ”Jos perustuslaki antaa asiassa liikaa tulkinnallisia mahdollisuuksia, eduskunnan on syytä ottaa asia vakavasti ja tukkia tällaiset tulkintamahdollisuudet.” Väitetään myös, että halutaan sitä tai ei niin Lissabonin sopimus pakottaa meitä joka tapauksessa päivittämään presidentin valtaoikeuksia.
Nyt mielistellään lehdissä kilvan uutta ”kansallista johtajaa”!
”Pääministeri Matti Vanhanen otti tiistaina ohjat käsiinsä l” ”Pääministeri hallituksineen otti presidentistä enemmän kuin pistevoiton.” ”Pääministeri Vanhanen on suhtautunut EU-edustuksesta syntyneeseen vääntöön hyvin maltillisesti ja pitkämielisesti.” ”Perustuslakivaliokunnan tuoreimmassa lausunnossa todetaan, että kaikki huippukokousasiat kuuluvat hallituksen toimivaltaan, koska vain näin voidaan turvata eduskunnan tiedonsaantioikeus ja vaikutusvalta.” ”Kiusallisen sovittelevasta virkamiespääministeristä on kasvanut itsevarma ja suuri kansallinen johtaja.” Iltalehti vaatii, että ” Pääministeriltä anastettu valta pitää palauttaa”.
On totta, ettei perustuslaista ole suoraan luettavissa, kuka Suomen puolesta puhuu EU:n huippukokouksissa tai muilla kansainvälisillä foorumeilla. Todellisuudessa keskustelu Suomen tasavallan presidentti-instituutiosta ja presidentin mahdollisesta vallasta ei ole enää ajankohtainen. Sillä nyt Lissabon-sopimuksen voimaan tultua valta keskitetään EU – presidentille. Paikallisten pääministerien tehtäväksi jää lähinnä informoida omia hallituksiaan EU:n uusista määräyksistä. Vastaisuudessa presidentin ei tarvitse enää myöskään puuttua ulkopolitiikan hoitoon kun sekin hoidetaan EU:n toimesta.
Tilanne nyt: EU:n lainsäädäntö on jäsenmaiden lakien yläpuolella ja EU - Suomella ei ole enää omaa ulkopolitiikkaa.
Yrjö Saraste
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)